Sivut

lauantai 1. tammikuuta 2022

Uuteen vuoteen


Hyvää uutta vuotta 2022!



 Lucy: Niin sitä vain tupsahdettiin uuden vuoden puolelle tuosta noin vain. Helposti se kävi. Meitä eivät pommit ja pamaukset pelota muutenkaan ja täällä syrjäkylillä ei kai ihmisillä ole varaa rahojansa taivaalle niin syytääkään. Joku yksinäinen lojahdus kuului jostain kaukaisuudesta, mutta mitään suurta raketti-iskua tai pommikeskitystä ei täällä koettu. 

Uudenvuodenaattona päivällä meillä käväisi pieni ihminen leikittämässä meitä. Tai lähinnä minä hänelle pidin seuraa. Hän otti meidän lelujamme syliinsä, sanoi: "Koira, ei saa!" ja sitten heitti lelun minulle lattialle. Tulkitsin hänen epäjohdonmukaisen toimintansa siten, että hän haluaa minun kärkkyvän ympärillään leluja ja nappaavan ne aina lattialta. Annoin hänen sitten ottaa ne taas syliinsä, kun hän halusi.

Täytyy myöntää, että kauaa ei tällainen varttunut koirakansalainen enää jaksa elämänsä alkutaipaleella olevan ihmistaimen menossa mukana.

Muuten uudenvuoden juhlallisuudet olivat minimissä meidän koirien osalta, kun isäntäväki ei huolinut meitä mukaan saunomaan ja sitten he kehtasivat vielä kadota yönselkään ja jättivät meidät vaihtamaan vuotta Ronin kanssa keskenään. No sen arvaa, ettemme me kovin kummoisia pirskeitä pistä kahdestaan pystyyn. Tänään sentään saimme uudenvuodenpäivän juhla-aterian suoraan koiranruokatölkistä. Ihana lihaisa kastike katosi kitoihin alta aikayksikön.


Toissapäivänä lenkillä Roni loukkasi itsensä jotenkin äkkiarvaamatta. Ei meistä kukaan oikein tajunnut, mitä siinä tapahtui. Kävelimme vain tietä pitkin. Sitten siinä oli joku ketunkakkakokkare, jota Roni ehkä yritti syödä tai kieriä sen päällä, minä ehkä ryntäsin siinä jostain jonnekin ja Emäntä oli selkä meihin päin ja piteli hihnoista. Kiertyikö hihna jotenkin Ronin jalan ympäri? Oliko hänellä muuten lihaksissa jäykkyyttä, joka sitten johti venähdykseen tai revähdykseen äkillisen riemukkaan kierinnän johdosta? Lopputulos oli kuitenkin se, että Roni seisoi kolmella jalalla eikä voinut laittaa vasenta etutassua maahan. (Tai voi, mutta kankeasti hän kinkkasi kolmella tai varovasti neljällä jalalla.) Eipä siinä muuta voinut, kuin pyörähtää ympäri ja Emäntä kantoi Ronia osan matkaa kotiinpäin. Välillä Roni halusi kävellä itse, eikä Emäntä olisi hänen jäntevän lihaksikasta ja näin ollen hieman heiveröisissä naisen kourissa raskaalta tuntuvaa vartaloaan jaksanut koko matkaa kantaakaan. Minä yritin auttaa Ronia kutsumalla häntä leikkiin tasajalkaa hypellen ja hänen niskaansa loikkien. Emäntä joutui lopulta kieltämään minua ja lyhentämään remmiäni, etten yltänyt Ronin kimppuun.

Ronin loukkaantuminen on aiheuttanut sen, että minä olen joutunut kaksi päivää käymään kävelyllä ypöyksin. Tai siis Emännän kanssa, mutta ilman mustaturkkista kilpeäni ja haarniskaani, tukeani ja turvaani. Minulla on kuulemma jo pakkasen takia huilipäiviä niin usein, että jos vain sääolosuhteet ovat kunnossa, niin minä lenkkeilen niin kauan kuin jalat toimivat. Kun on 7 vuotta tottunut pääasiassa kävelemään koirakaverin kanssa, niin on se vähän haljua taapertaa itsekseen.


Eikö Roni mitenkään voisi lähteä mukaan? Jos sinä kantaisit sitä? Tai laitetaan se pulkkaan?
Ei minusta ole kiva kävellä ilman Ronia...

Kotiin päin käännyttäessä saan yleensä sellaiset ilohepulit ja pistän leikiksi eli juoksen Ronin rinnalle, yritän purra häntä niskasta ja ryntäilen muutenkin hihnassa. Tällä kertaa jouduin ilohepuloimaan Emännän kanssa niin kuin joskus pienenä tyttönä. Emäntä siinä sitten kaverina härnäsi minua lapaskädellään, jolloin lopputuloksena purin häntä ranteeseen. En toki kovasti enkä tosissaan, mutta sen verran koskin häntä hampaillani, että Emäntää alkoi naurattaa touhuni ja se, että oma koira puri häntä. Hän tuumasi, että mäyräkoira on aina mäyräkoira. Olkoonkin päällä pinkki takki ja ikää vaikka sata vuotta, mutta kun riehumishepuli iskee, niin koira on taas kuin pahainen pennun nulikka.

Eihän muistella pahalla sitä ranteen puremista, eihän rakas Emäntä?
Sitä paitsi itse vähän työnnyit siihen minun riehumishepulini keskellä ja unohdit oman sääntösi, ettei koiraa leikitetä kädellä!

10 kommenttia:

  1. Voi halju, mikä käpläonnettomuus, Roni! Joks tassu käy paremmin? Ja joo, Lucy-neitokainen, ny ei auttais ihan hirmeitä hepuleita saaha, et Roni saa parantuu rauhassa. Oikein rattosaa uutta vuatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se tassu päivä päivältä paremmin toimii. Rauhassa tässä nyt vain parannellaan, ennen kuin lenkille taas pääsee. Vähän tylsiä on tällaiset paikallaan sisällä vietetyt päivät...

      Poista
  2. Voe kehvelin kehvelj ku Ronin jalaka kippeöty! Tiijjän kokemuksesta ettee oo mukavata konkata kolomella jalalla :( Jospa tuo siitä kuitennii asettusj äkkijä.
    Niin sevuan alako tuas uusj vuosj. Piisoes vuan hyvijä lenkki-ilimoja eekä kovin pakkaseks äetysj.Oekeen hyvvee uutta vuotta vuan teellehhii! Ja paranemista Ronin jalalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi jalka on jo parempaan päin. Vähän vielä odotellaan ennen lenkkeilyn aloittamista. Emäntä on sitä hieronut ja Lucy-neidin Back on Track -takkiakin on lainattu. Siinä pitäisi olla sellainen lämpöä heijastava ominaisuus ja urheilijatkin käyttävät sitä materiaalia vammojensa ennalta ehkäisyyn ja paranteluun. Vähän tylsiä ovat vain olleet nämä vuoden ensimmäiset päivät pääasiassa sisällä paikallaan...

      Poista
  3. Lucy, sinähän olet ihan pro ihmislapsen leikittäjä! Mini-ihmisten kanssa kyllä hupenee pian voimat. Voi miten kurja tuuri, että Roni loukkasi tassunsa. Onneksi näkyy paranemisen merkkejä. Hyvää tuoreen vuoden jatkoa teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo helposti löytyi yhteys lapsen kanssa! Oli vain niin reipas tyllerö, että piti itse jo käydä vähän huilimaan, mutta vielä lapsi kiikutti minulle kylkimakuullekin leluja tarkastettavaksi. Kivat lelut merkkasin tökkäämällä kuonolla ja tylsien vuoksi en jaksanut vaivautua. :D

      Tänään Ronikin tassutteli jo muutaman sata metriä ontumatta, joten ehkäpä tämä tästä taas...

      Poista
  4. Pikaista parantumista jalalle ja kaikkea hyvää tälle vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pienen matkaa jalka antoi jo kulkea ontumatta, joten jospa se siitä taas paranisi. :)

      Poista
  5. Toivotamme teille kivoja kaverien tapaamisia, paljon herkkuhetkiä ja kaikenlaista iloa tälle uudelle vuodelle 2022!

    Hippu, Myttö ja emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Herkkuhetkiä eri toten odotellaan täälläkin! :P

      Poista