Supikoiria, koulukoiria ja yksi uusi lukukoira

Kerrankin katuvalo päällä iltalenkillä!

 Lucy: Sattuipa niin, että pihapiiriimme etsiytyi supi. Se löysi itselleen piilopaikan pihamme reunalla olevasta rötisköstä. 

Roni: Sattuipa myös niin, että luolakoirien vietti heräsi.

Lucy: Emäntä luuli ensin, että jänikset ovat yöjalassa loikkineet pitkin poikin ja ehkä kulkeneet rötiskönkin viertä, mutta epäilys heräsi, kun minä lopulta karkasin pihasta pinkki pomppa päälläni ja löydyin rötiskön alustaa nuohoamasta.

Roni: Ja senhän arvaa, että kun villieläin etsiytyy ihmisasutuksen lähelle ruokaa kärkkymään, niin ei se ihan terve mahda olla.

Lucy: Niin että saatiin siinä kylkiäiseksi sitten jokavuotinen kapimme. (Uusi perinne, josta ei ehkä olisi niin väliksi...)

Roni: Minä voin kyllä tassu sydämellä vakuuttaa, etten kömpinyt sinne piilopaikkaan sisälle asti, paitsi sitten myöhemmin, mutta Lucy-neiti sen kapin toi meille sisälle ja siitä minäkin sitten taisin saada vähän osani. Ainakin jonkin verran alkoi kutittelemaan, kunnes melko pian Emäntä osti meille pillerit ja homma on nyt taas kondiksessa. 

Lucy: Tai no supi on jossakin edelleen sairaana. Mestari tilasi sille hitmanin, mutta ovela supi oli vaihtanut päiväpiiloa, joten metsästäjä koirineen jäi tyhjin käsin/tassuin.

Roni: Yhtenä iltana meidät laskettiin supin perään, kun se taas luurasi lintulaudan alla siemeniä syömässä ja pihalle kakkimassa. Mestari ajatteli, että saisimme sen kiinni ja sitten ihmiset voisivat lopettaa sen. Ei se ihan niin mennyt. Supi varmasti säikähti pahanpäiväisesti, mutta se ryntäsi metsään ja me sukellettiin sinne sen vanhaan piilopaikkaan, jota se ei enää käytä. Mutta sainpahan minäkin kerrankin kokeilla luolakoiran ominaisuuksiani! Sukkelasti etenimme hiekkaesteen yli syvemmälle luolaan ja pääsimme omin voimin uloskin.

Lucy: Luolavierailusta oli se seuraus, että meidät pestiin uudestaan desinfioivalla shampoolla.

Roni: Minun laskujeni mukaan siinä oli kaksi pesua liikaa yhdessä viikossa...

Lucy: Siksikö sinä uikutit niin miehekkäästi koko jälkimmäisen pesutoimituksen ajan?

Yritätkö mennä lopettamaan supikoiraa? Et sinä taida siitä yksin selvitä. Minä voisin tulla avuksi. Kyllä siinä hyvää luolakoiraa tarvitaan, että supin saa päiviltään.

Myös tällainen punkkari käy nykyisin lintulaudalla, mutta se ei ole ihan niin haitallinen kuin supikoira.

---------------

Lucy: Mutta on meille tapahtunut muutakin mukavaa! Esimerkiksi tänään (kun kapit on jo taakse jäänyttä elämää) pääsimme Emännän työpaikalle. Hän oli sopinut rehtorin, oppilaiden ja oppilaiden huoltajien kanssa, että me saamme käydä hänen luokassaan välillä perjantaisin. Tänään oli ensimmäinen koulukoirapäivämme. Roni ilmoitti kumealla haukulla alakäytävällä Emännän hyssyttelyistä piittamatta, että olemme saapuneet ja siitähän niitä ihailijoita alkoi sitten virrata ympärillemme.

Roni: Varsinaisesti olimme paikalla yhtä tiettyä luokkaa varten, mutta eihän tuo turkki siitä kulu, vaikka kaikki ohikulkijat silittelivätkin meitä välitunnin aikana. Enkä minä ainakaan koskaan kyllästy kuulemaan, kuinka söpö ja ihana minä olen!

Lucy: Oppitunnit sujuivat sen meidän luokkamme kanssa hienosti. Me kävimme tarkistamassa, että kaikki pysyivät työn touhussa ja meidän mielestä hyväksi työskentelyksi katsottiin myös se, jos silitti meitä. Välillä rentouduttiin meidän omalla viltillä ja lopuksi näytettiin muutamia temppuja. Uskoisin, että kaikki me lähdimme aika hyvillä mielin viikonlopun viettoon!

Huomio huomio lapset! Mäyräkoirat ovat saapuneet!

Viikonloppu!

-----------------

Roni: Edellisen päivityksen jälkeen on tapahtunut myös sellaista, että minä olen läpäissyt lukukoirasoveltuvuustestin ja olen nyt huivia vaille valmis lukukoira!

Lucy: Kukapa olisi uskonut... Äänenkäytöstä taisi olla siellä testissäkin vähän puhetta...?

Roni: No niin... Ei saisi muka haukkua, kun saapuu paikalle, mutta nähtiinhän se tänäänkin, ettei siitä mitään haittaa ollut! Osasivatpahan lapset suunnata meidän luoksemme, kun tajusivat, että kouluun on tullut ihka oikea koira! Lukuhetken ajan minä olin ihan hissukseni ja keskityin tarinaan niin, etten kommentoinut paikalla häiriköineitä ihmisiä lainkaan. Lopuksi annoin vielä lukijan taputtaa minua päähän, että omasta mielestäni minä olen oikein pätevä lukutaidon ammattilainen. Kunhan Kennelliitolta tulee asiaan virallinen vahvistus, niin sitten minulla on license to read.