Tänään se oli 340 euroa, 140 km lumituiskussa ja 3 tuntia 15 minuuttia.
Lucy kävi kontrolliverikokeissa. Munuais- ja maksa-arvoissa oli jopa tapahtunut kohentumista. Sydämen sivuääni edelleen 4/6 ja reisivaltimopulssi oli nyt hyvä, vaikka viime kerralla se oli heikko.
Jos vatsa olisi kunnossa, niin elämä saattaisi vielä ajoittain hymyillä. Niinpä aloitettiin nyt antibioottikuuri varmuuden vuoksi (aiemmin jo labrassa tutkittiin giardit sun muut, mutta mitään selitystä ei niistä kokeista ripulille löytynyt), kalium-lisä, koska sen taso oli alhainen, ja monivitamiini-kivennäisvalmiste, koska Lucy on omasta päätöksestään siirtynyt pelkälle raakaruokinnalle (mitään muuta ei suostu syömään).
Jospa näillä tropeilla saataisiin vielä iloisia, yhteisiä päiviä rakkaan Lucy-koiran kanssa.
Siinä alkaa tosiaan olla jo annosteltavaa, mutta ihan mahtava homma, jos myös kerta toimivat. <3
VastaaPoista9 kuukautta on ollut tämmöistä rallia eläinlääkärissä muutaman kuukauden välein ja lääkkeitä on tarkastettu ja lisätty. Välillä vaihdettu toiseen. Joskus kaiken mielekkyys hiipii mieleen, kun kyseessä on "vain" koira, mutta samalla juuri tämä kyseinen "vain" koira sattuu olemaan äärettömän rakas ja mittaamattoman arvokas, joten tuntuu merkitykselliseltä, että nämäkin 9 kk on saatu elää yhdessä ja vieläkin voi aikaa olla edessä päin. :)
PoistaLucylla on samanlainen keko lääkkeitä kuin Palvelijattarella, ja kummallakin on pulaa caliumista. Meidän mielestä on niin, että rakkaudella ei ole hintalappua. Niin kauan kuin lemmikki ei jatkuvasti kärsi kipuja on elämä elämisen arvoista. Hyvä eläinlääkäri kyllä ottaa asian puheeksi, jos on aika tehdä rakkaalle se viimeinen palvelus. Hurraamme ja iloitsemme jokaisesta hyvästä uutisesta niin ihanan Lucyn kuin kaikkien muidenkin kohdalla. Voimarapsutuksia!!
VastaaPoistaSyökö Palvelijatarkin lääkkeensä nakkiin piilotettuna? :D
PoistaJos joku on tässä vuosien varrella käynyt selväksi, niin lemmikin kipujen määrän ja tiheyden arvioinnin vaikeus! Mäyräkoira varsinkaan ei sairasta mitään miesflunssaa, vaan kaikki kivut salataan ja jos luulee koiran olevan aivan elämänsä kynnyksellä, se saattaakin yhtäkkiä piristyä ja olla kuin mitään vaivaa ei koskaan olisi ollutkaan ja taas vastaavasti juuri, kun luulee huolten helpottaneen, saattaakin koira täristä silmät ummessa silminnähden tuskaisena.
Ainakin toistaiseksi olemme kuitenkin kaikki vielä elossa. :D
Kyä noilla tropeilla taas etiäpäin mennään, Lucy-neiti kaunokainen!
VastaaPoistaIhan kaikkia ei vatsa sitten kestänytkään, mutta kevennetyllä lääkearsenaalilla töppöstellään nyt eteenpäin...
PoistaNo meleko samoella liäkkeellä meekäläenennii tepastelloo. Välillä jootuimmin ja välillä hittaammin. Äet sano että niin kaavvan ku liäkkeet aattaa eekä näätästä mihinkää koskevan ni männään hyvällä mielellä. Ja niihhän seon varmaan teelläe.
VastaaPoistaEehän ne liäkkeet ja liäkärit mittää halapoo oo vuan mitteepä sitä ee rakkaasa etteen tekisj. Teellä on varmaan kotj´väkj sammoo mieltä :) Ilosta männöö koko sakille!
Alkuviikosta oli jo aika vakavat paikat, kun antibiootti (ilmeisesti) teki olon todella kipeäksi. Mestarit olivat jo aloittelemassa lähtölaskentaa, jos ei olo korjaannu siihen ja siihen mennessä, niin sitten... mutta onneksi näyttää siltä, että antibiootin pois jättäminen helpotti olon ainakin väliaikaisesti. Nyt ei taas näyttäisi kauheasti koskevan ja ruokaakin on voinut jo vähän maistella.
PoistaToivon kovasti, että tuolla droppiarsenaalin avulla saatte vielä paljon iloisia päiviä Lucyn kanssa. Luin tuosta jättämästäsi kommentista, että mäyrikset salaavat kaiken kipunsa. Näin on myös beaglein kohdalla. Kaikkea hyvää teille ja rapsutusterkkuja meidän likoilta!
VastaaPoistaHipun ja Mytön emäntä
Piilevien kipujen vahtaaminen meinaa välillä tehdä vainoharhaiseksi, kun jokainen tassuun tarttuneesta lumikökkäreestä johtuva ontuva askel saa luulemaan kauheuksia. Mäyräkoirilla on myös raivostuttava tapa osoittaa mieltä lenkin suunnasta jäämällä paikalleen istumaan, jolloin olen monta kertaa säikähtänyt koiran vähintään halvaantuneen kesken lenkin, kunnes se sitten iloisesti ponkaisee eteenpäin, kun suunta vaihtuu mieleiseksi.
PoistaEläimen kipujen arviointi ei siis ole helppoa hommaa!