Sivut

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Mäykkyjen eroavaisuuksia osa 6

Juttusarjassamme tutustumme tällä kertaa siihen, kuinka sujuvat mäyräkoirilta

Huoltotoimenpiteet

Painiskeltuani lapsuudenkodissani lapinkoirien kanssa kynnenleikkuumestaruudesta päätin kiinnittää erityistä huomiota tähän koiranhoitotoimenpiteeseen ikiomien koirieni kanssa. Ja voi ihmettä! Ensimmäistä kertaa elämässäni olen nähnyt koiran, joka tulee mielellään, kun hoitotarvikepurkki kolahtaa. (Vai tuleeko se sittenkin yhtä aikaa rapsahtavan herkkupurkin kutsumana?)


Roni käy käskystä kyljelleen köllöttämään ja sitten vain napsitaan kynnet poikki. Jokaisen tassun jälkeen saa herkkupalkan. Tämän jälkeen suoritaan korvakarvat (niissä on välillä takkuja) ja sitten harjataan kyljet. Myös hampaat ja korvakäytävät saa tarkistaa samalla ilman ongelmia.
   Pohja se on kuitenkin Roninkin säkissä ja hännän ja varsinkin housukarvojen harjaus saisi Ronin puolesta jäädä tekemättä. Lopuksi vielä kunnon ravistukset ja herkut, minkä jälkeen Roni jää lähistölle hengailemaan, jos vielä saisi jotain.

Mutta missä mahtaakaan olla Lucy-neiti? Vaikka kuinka kutsuu, vaikuttaa siltä, että Lucy-neiti on äkisti menettänyt kuulonsa. Kas tuolla sohvallahan viltin sisältä pilkistää pitkä kuono! Tule Lucy, leikataan kynnet! Ei elonmerkkiäkään.

Pitkän maanittelun jälkeen Lucy saattaa laskeutua sohvalta, ehkä jopa tallustella kohti, mutta aina se jättäytyy juuri käden ulottumattomiin.


Lucykin saattaa lopulta paikalle raahattuna maata kyljellään, mutta helpointa on ottaa se syliin kynsien leikkuuseen. Varsinkin takajalkojen kynsiä leikatessa Lucy kipristelee ja käpristelee jalkojaan ja yrittää potkia irti otteesta. Yhdestä takajalan kynnestä on joskus tullut verta ja se muisto pysyy.
   Korvien harjauksen ajan Lucy pysyttelee paikallaan herkkujen voimalla (joita myös Roni on tullut taas viereen kerjäämään), mutta kun pitäisi seistä paikallaan kylkien ja hännän harjauksen ajan, on houkutus paikalta pois kävelemisestä liian suuri.


Korvien puhdistus on luku sinänsä. Joku tollo hankki eukalyptuksentuoksuista korvanpuhdistusainetta ja se mikä ihmisnenään tuoksuu ihanan raikkaalta on jotain muuta moninkertaistettuna koiran hajuaistilla.
    Tämänkin toimenpiteen Roni sietää miten kuten, mutta Lucy juoksee karkuun, kun ensimmäiset eukalyptuksen aromit karkaavat pullosta. Queen Lucy I ei edes ota herkkupalaa kädestä, joka tuoksuu eukalyptukselta, joten häntä varten on asetettava palkka ensin puhtain käsin jollekin tarjottimelle, jolla sen voi sitten nostaa hänen korkeutensa eteen, kun korvien puhdistus on suoritettu. Tämän kidutuksen jälkeen on turha odottaa hännän heilutusta tai suukkoja pariin tuntiin. Lucy mököttää ainakin niin kauan, kuin korvat tuoksuvat.

2 kommenttia:

  1. Niin ne vaan on koirat erilaisia. Siinä missä toinen antautuu rauhallisesti, jotkut jopa nauttien hoitotoimenpiteisiin, toinen suurinpiirtein juoksee karkuun.
    Ellin kynnet leikkaan sylissä, mikä on mulle helpompaa. Elli ei rimpuile, ja odottaa Ronin tavoin herkkupaloja palkaksi. Korvienputsauksesta se nautti siihen asti kun sillä oli viimeksi korvatulehdus. Ällöttävän etikanhajuisen puhdistusmömmön jälkeen se ei siitä enää erityisemmin välitä, mutta korvat tulee kuitenkin puoliväkisin putsattua ja palkka kyllä kelpaa siitäkin. Harjausta Elli ei tarvi silloin kun turkki on juuri trimmattu, paitsi partaansa. Kun turkki kasvaa, niin harjauksen tarvekin kasvaa. Harjauksen aikana Elliä saa pyöritellä mielensä mukaan, ja jos se on nukkumassa, se ei välttämättä edes huomaa että sitä harjataan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas osaat ottaa Elli rauhallisesti huoltotoimet. Varsinkin tuo nukkuessa harjaaminen käy kateeksi! Mekin mieluummin ei edes huomattaisi, kun meidät harjataan!

      Poista