Lucy: Moonan juoksut olivat onneksi loppuneet sen verran aikaa sitten, että jäljellä oli enää Ronin lämmin muisto, joka haihtui vähitellen lauantain aikana. Perjantai-iltana hän yritti vielä välillä toivorikkaasti nousta Moonan selkään (ja sai äkkilähdöt), mutta lauantaina Emäntä jo näki tilanteen normalisoituneen ja Moonan nousevan Ronin selkään, kuten tavallisempaa on...
Roni: Moona ja Ninni ovat meidän tavoin aloittaneet Nose Work -harrastuksen eli hekin etsivät eukalyptuksen hajua lattialla olevista purkeista. Heidän isäntänsä oli rakentanut puusta purkkitelineet niin heille kuin meillekin. Minä olen koko ajan luullut, että haiseva purkki on tarkoitus tökätä kuonolla kumoon, mutta tässä uudessa telineessä se oli huomattavasti hankalampaa ellei jopa mahdotonta.
Lucy: Alku ei ole ollut kovin helppo, ei heille kuten ei meillekään, mutta nyt minä olen jo meistä paras. Minä sain haisteltavakseni jo KUUSI purkkia, joista piti löytää oikea! Myös Ninni on aika motivoitunut löytämään oikean hajun, samoin Roni, mutta Moona yrittää välillä saada palkan nuuskimalla vain jotain purkkia. Ei voi kyllä sanoa, etteikö hänenkin hajutunnistuksensa olisi tarkka, koska viime kesänä hän oppi aivan itse etsimään haistelemalla punkkeja kavereiden turkeista (lähinnä Ronin ja Ninnin), mutta tämän hajun funktio ei ole aivan auennut hänelle vielä.
Roni: Perjantain ja sunnuntain haistelutreenien lisäksi meillä oli omat rally-tokotreenit lauantaina koirahallissa. Yhteisharkat ovat olleet tauolla joulukuusta lähtien, mutta koska meidän Emäntämme on avaimellinen kouluttaja nykyisin, niin saamme varata vapaavuoroja hallille. Oli todella kiva tehdä haastavaa mestariluokan rataa pitkästä aikaa! Lisää haastetta toi se, että Emäntä levitteli radalle leluja ja olipa yhdessä kohtaa purkissa myös kalan nahka houkuttelemassa.
Lucy: Te kaikki muut taisitte haksahtaa vähintään kanaleluun tai kalan nahkaan, mutta minä selviydyin kaikista häiriötekijöistä ohi kirkkaasti!
Roni: Kyllä minäkin aika hyvin pärjäsin. Aika hyvin. Me tehtiin niitä rauhoittumisharjoituksia taas Emännän kanssa ennen radan tekemistä. Merkillä hän teki aika kepulitempun, kun hän käski minut seisomaan paikalleen ja sen sijaan, että hän olisi kävellyt seuraavalle kyltille ja kutsunut minut seuraamaan, niin hän juoksentelikin ympäri hallia, hyppäsi itse radan esteitä, hyppelehti ja heitteli palloa ilmaan. Kestin kaiken muun paikallani asennossa kuin tinasotamies, mutta sitten hän heitti pallon toiselle puolelle hallia ja minä en saanut juosta sen perään! Lannistuin niin, että istahdin maahan, vaikka olisi pitänyt seisoa. Mutta kunniakseni on sanottava, että pysyin paikallani!
Roni: Muuta ohjelmaa viikonlopussa olivat lauantain ja sunnuntain hiihtolenkit. Moonalla ja Ninnillä on pelkästään koirien ulkoilutukseen tarkoitettu hiihtolatu! Syrjässä asumisessa on omat hyvätkin puolensa. Latu lähtee suoraan heidän tonttinsa alapuolelta ja lauantaina menimme n. 3 kilometriä ja sunnuntaina 5 km. Ilmeisesti heillä oli myös oma sushi-baarinsa matkan varrella, mutta valitettavasti ihmiset löysivät sen lauantaina, ja sunnuntaina emme saaneet enää mennä herkuttelemaan raa'alla kalalla. Joku paikallinen kalastaja ilmeisesti vie kalanperkeitä metsään pöllöille ja muille metsän eläimille.
