Demo: Isi minä tiedän nyt, mikä minusta tulee isona!
Roni: Niinkö?
Demo: Minusta tulee isona lapinkoira!
Roni: Tuota...
Demo: Minä juttelin Moonan kanssa ja hän sanoi, että heidän rodussaan on avoin rotukirja ja lapinkoiraksi voi päästä rotuunoton kautta!
Roni: Kuulepas, kun se ei taida ihan noin vain toimia...
Demo: Miksei?! Kunhan minulle kasvaa vähän turkkia lisää ja ehkä vähän jalkoja... Niin sitten kun minä olisin lapinkoira, niin minun ei aina tarvitsisi tulla sisälle kesken leikkien, ettei minulle tule kylmä! Minäkin haluan istua lumikinoksessa haukkumassa kettuja illan hämyssä!
Tänään se oli 340 euroa, 140 km lumituiskussa ja 3 tuntia 15 minuuttia.
Lucy kävi kontrolliverikokeissa. Munuais- ja maksa-arvoissa oli jopa tapahtunut kohentumista. Sydämen sivuääni edelleen 4/6 ja reisivaltimopulssi oli nyt hyvä, vaikka viime kerralla se oli heikko.
Lucy olisi itse lähtenyt mieluummin kaupungille kuin klinikalle tökittäväksi.
Jos vatsa olisi kunnossa, niin elämä saattaisi vielä ajoittain hymyillä. Niinpä aloitettiin nyt antibioottikuuri varmuuden vuoksi (aiemmin jo labrassa tutkittiin giardit sun muut, mutta mitään selitystä ei niistä kokeista ripulille löytynyt), kalium-lisä, koska sen taso oli alhainen, ja monivitamiini-kivennäisvalmiste, koska Lucy on omasta päätöksestään siirtynyt pelkälle raakaruokinnalle (mitään muuta ei suostu syömään).
Tutulla klinikalla ei tarvitse jännittää, kun on sisään asti päässyt.
Lääkearsenaali alkaa olla kunnioitettava. Emäntä harkitsi jo, että tekisi itselleen kirjallisen ohjeen lääkkeiden annosta, ettei tule virheitä aamupöpperössä.
Jospa näillä tropeilla saataisiin vielä iloisia, yhteisiä päiviä rakkaan Lucy-koiran kanssa.
Lucy: Nyt olisi jo varmaan aika tilittää päällimmäiset tästä mielen päältä, ettei kaikki unohdu. Aloitetaan vaikka tärkeimmästä eli minusta. Olen edelleen hengissä. Vatsa reistailee valitettavasti jatkuvasti, mutta on sitten pirteitä ja reippaitakin päiviä. Lauantaina esimerkiksi yllätin taas kaikki lähtemällä lenkille mukaan. On myös löytynyt raakaruoka, joka on maistunut jo monen pötkön ajan eli syömättömyys ei ole nyt vaivannut, kuten välillä muulloin. Keskiviikkona käydään taas verinäytekontrollissa tarkistamassa elämännesteen tila.
Roni: Moonaa ja Ninniä on myös nähty uudestaan.
Emäntä huomasi ajattelevansa vaarallisesti, että näköjään sitä pystyisi lenkkeilyttämään neljääkin koiraa yhtä aikaa...!
Moonalla oli valeraskaus päällä, kun he vierailivat meillä. Se, mikä näytti aluksi söpöltä yhteiseltä yöunille vetäytymiseltä...
...paljastuikin panttivankitilanteeksi, jossa pentu ei uskaltanut enää hievahtaakaan kipakan adoptioemonsa vierestä. Emäntä ihmetteli, kun Demo ei tullutkaan sänkyyn nukkumaan tapansa mukaan ja ajatteli vähän kateellisenakin, että siellä sitä vain Moonan kyljessä nyhjätään samassa häkissä, kunnes pennun surkea itku pimeässä paljasti, että pentu haluaisikin omalle paikalleen sänkyyn, muttei uskalla liikahtaa häkissä. Emäntä pelasti Demon häkistä päätyoven kautta.
Roni: Viikko sitten he olivat meillä pari yötä hoidossa, kun Emäntä aloitti lomansa rally-tokokisoilla. Ihan samanlaista tähtisadetta ei ollut nyt, mutta henkilökohtaisesti paransin 9 pisteellä, että mäyräkoiramaailmassa se on suuri saavutus! Tulokseni oli siis 81/100 p. Moona sai tuloksen 94/100p, joka tarkoittaa, että hän jäi pisteen päähän kullanarvoisista valioitumispisteistä. Emäntä harmitteli, ettei pisteitä voi laskea keskiarvona, kun edellisestä kisasta tuli se 96 pistettä eli keskimäärin Moona on saanut kahdesta edellisestä kokeesta 95 p....
Kolmikko kohteessa
Ninni oli tällä kertaa porukan yllättäjä: Kun on niin kovasti hehkutettu sitä, ettei Ninni ole saanut vielä kertaakaan nollatulosta, niin nyt se tapahtui! Kaikki meni vain jotenkin alusta asti pieleen. Ninni aloitti koko kisan. Emäntä teki ensimmäisellä kyltillä varmuuden vuoksi turhan uusinnan, kun ei nähnyt, tekikö Ninni virheen vai ei. Sen jälkeen halliin tuli haukkuva koira, jolloin Ninni ei kuullut seuraavan kyltin ohjetta. Sitten edessä oli putki, jonka suuntaan Ninni hiukan karkasi. Yhdessä käännöksessä Ninni istahti vahingossa ja sitten oli jo sekoiltu niin paljon, ettei hyväksyttyyn tulokseen ollut enää pisteitä.
Lucy: Viikonlopun jälkeen oltiin joitakin päiviä kotosalla mestareiden kanssa. Eräänä hitaana loma-aamuna Demo kunnostautui rikkomalla muruiksi ensimmäistä kertaa kokonaisen lelun.
Roni ärähti ensimmäisen kerran Demolle tosissaan hirvennahkapuruluusta. Demo katseli hetken Ronia aivan uutta kunnioitusta katseessaan ja puruluita Roni on saanut syödä Demolta rauhassa siitä lähtien.
Harvinaista kuvamateriaalia tilanteesta, jossa Roni syö luuta ja muut nukkuvat.
Roni: Demo aloitti myös uimariuransa putoamalla jäiden läpi suo-ojaan. Onneksi pirpana pääsi ylös omin jaloin, eikä näyttänyt menevän erityisesti paniikkiin. Sillä kertaa käännyttiin sitten vain saman tien takaisin. Tänään käytiin sillä suunnalla uudestaan katselemassa harvennettua metsää.
Demon ensimmäinen uimapaikka
Hanki ei kantanut, mutta metsäkoneen urassa pääsi tutkimaan metsää keskellä talvea.
Lucy: Loppuviikosta käytiin yksi yö Moonan ja Ninnin luona. Isolla laumalla oleminen on sitä oikeaa elämää. Demo varsinkin nauttii täysin siemauksin, kun on monta leikkikaveria ympärillä ja me Ronin kanssa nautimme, kun Demo ei ole pelkästään meidän kimpussamme. Tai siis Ronin kimpussa. Minun kimpussani pirpana ei uskalla olla juuri koskaan hyvin pätevästä syystä.
Roni: Moonalle ja Ninnille on ajettu kelkalla oma koiralatu, jota pitkin oli huisin hauskaa pistellä menemään. Ihmiset menivät suksilla ja me koirat samaa vauhtia juosten. Sellainen kahden kilometrin juoksupaini purkaa kivasti energiaa tuollaisesta puolivuotiaasta pallerosta!
Vieläköhän kotitarha pitää, jos hankikelit alkavat...?
Lucy: Eilen Emäntä kaivoi pitkästä aikaa järjestelmäkameran laukustaan. Tarkoitus oli kai ikuistaa edes jotain Demon pentuvuodesta oikeallakin kameralla, mutta tietenkin me muutkin änkeydyimme paikalle. Valokuvamallina oleminen on edelleen yksi suosikkiharrastuksistani, kunhan namit virtaavat tasaisesti!
The Originals
Lucy-neiti
Roni-isi
Poseerauksen ammattilaiset
Demon, the son of Ronin
Isi ja poika pihavahteina
Roni: Voi milloin Moona ja Ninni tulevat taas leikittämään pentua...
Vauhtiviikari
Roni: Mihin tässä vielä tuon ipanan kanssa joutuu...
Demo: Isi isi!!! Missä sinä olet ollut??! Minä olen ollut täällä IHAN YKSIN!!
Roni: Rauhoitu pentu... ethän sinä ole missään yksin ollut. Lucy-neitihän on ollut koko ajan kanssasi?
Demo: Mutta hän on niin vanha! Entä jos hän olisi yhtäkkiä KUOLLUT?! Sitten minä olisin ollut ihan ypöyksin!
Lucy: En minä nyt tässä ihan heti ole kuolemassa. Haluatko tuntea, kuinka elossa minä olen...?!
Roni: No niin no niin... rauhoittukaas. Minä kävin vain rally-tokokisoissa Moonan ja Ninnin kanssa ja oli siellä tietenkin Emäntä mukana myös ja Moonan ja Ninnin isäntä, mutta heidän emäntänsä oli täällä teidän kanssanne koko ajan, joten eihän teilläkään ole ollut mitään hätää...
Lucy: Jaa vai kisaamassa... Mitenkäs teillä meni? Saitko taas nollan, kuten viime vuonna jokaisesta kisasta?
Roni: Kiitos luottamuksesta! Mutta itseasiassa en saanut nollaa, vaan hyväksytyn tuloksen! Sain 72/100 pistettä. Ehtihän siinä taas tapahtua kaikenlaista, mutta nenäni kävi maassa vain kerran! Ja sitten nuuskaisin erikoisia merkkitötteröitä kahdesti, mutta muuten hillitsin nenäni ilmiömäisesti! Ja meillä oli kivaa radalla Emännän kanssa ja minä tein hyvällä itseluottamuksella koko radan. Todella mukava päivä!
Minulle isyysloma on sitä, kun saa pitää lomaa isyydestä...
Lucy: Mites muille kävi?
Roni: Ninni suoritti tasaisen varmaan tyyliinsä. Tämä oli hänen 17. kisansa ja 17. hyväksytty tuloksensa: 83/100 pistettä. Minä olen muuten kisannut nyt 35 kertaa ja Emäntä yhteensä neljällä koiralla 92 starttia. Ei ihme, ettei häntäkään enää pahasti jännittänyt radalle meno.
Ninnin rata on nopeutettu tuplanopeudelle, jotta se olisi katselijaystävällisempi.
Hän on radalla hy-vin hi-das...
Lucy: Entäs Moona? Saiko hän koulutustunnuksensa?
Roni: Sai! Tämä oli hänen kolmas kisansa mestariluokassa ja hän sai RTK4-koularin pisteillä *rumpujen pärinää* 96/100! Hän sai siis ensimmäisen kiinnityksen jopa valioitumiseen! Jos hän saa vielä kahdesti 95 pistettä tai yli MES-luokassa, niin hän saattaisi olla jonakin päivänä rally-tokovalio! Kisapäivä oli siis kaikkinensa todella onnistunut. Moona teki oikeastaan radalla vain yhden virheen: hän ei istunut liikkeestä ja Emäntä uusi tehtävän. Siitä tuli -3 pistettä. Yksi miinuspiste tuli vähennyksenä yleisvaikutelmasta, kun Moona vinkui niin monella kyltillä, mutta hänen kohdallaan ei voi puhua virheestä vaan parannuksesta, kun hän ei sentään hauku enää joka kyltillä!
Moona 4,5 vuotta RTK1, RTK2, RTK3 ja RTK4
Demoa lukuunottamatta näillä kaikilla sylikoirilla on nyt suoritettuna kaikki koulutustunnukset rally-tokossa.
Saavutuksia juhlittiin luonnollisesti asiaan kuuluvin menoin.
Lihapateeta koirille...
...ja suklaakakkua ihmisille!
Ninnin ja Moonan emäntä on pääasiassa treenannut ja kouluttanut lapinkoirat, mutta meidän Emäntä tekee välillä ratatreenejä niiden kanssa ja käyttää kisoissa. Tämä yhteistyö on toiminut jo 6 vuotta!
Lucy: Iivari-kamu esitteli blogissaan keskiviikkona mustavalkoista maailmaa (Mustoo ja valakosta), niin tässä vastaavasti meidän viikon värejä maailmasta.
Lucy: Torstaiaamuna äijäkaksikko kävi aamulenkillä purppuranvärisessä satumaailmassa.
Lucy: Demo väitti saaneensa vainun yksisarvisesta, mutta minä epäilen, että se oli vain sama alkuviikosta ilmestynyt hirvenjälki, jota on ihmetelty mennen tullen pitkin viikkoa.
Lucy: Tänään mestareiden kotiinpaluun aikaan oli sen sijaan seepianvärinen hetki. Kaikki näytti vanhalta valokuvalta.
Lucy: Maanantaina lähdin mukaan iltalenkille. Kävimme tallustelemassa tuon kahden kilometrin pikkulenkin, jonka muodostavat meidän tiemme ja kylänraitti. Maanantaina auringonlasku toi esiin sinisen ja keltaisen sävyjä.
Lucy: Kuonot osoittavat sinne, tänne ja tonne... Tätä varten mäyräkoiria kai käytetään niin harvoin valjakkokoirina!
Roni: Torstai-ilta oli sitten taas vihreänmusta. Kävin pitkästä aikaa rally-tokotreeneissä ja Moona ja Ninnikin olivat paikalla. Demo oli mukana harjoittelemassa harrastuskoiran tärkeintä ominaisuutta eli autossa istumista ja odottamista. Hän sai näin ensimmäisellä kerralla vasta kävellä hallin ympäri pyörätietä pitkin. Emäntä ei halua ottaa vielä sitä riskiä, että joutuisi maksamaan pissasakkoa ipanan rakon hallinnan tai hallitsemattomuuden vuoksi. Demon kunniaksi on kyllä sanottava, että se on ollut yökuiva heti alusta asti ja nykyisin pissalänttejä tulee päivisinkin sisälle aniharvoin. Siitä on ollut paljon hyötyä, että Mestari on useimmiten ainakin jossain vaiheessa päivää kotona, joten hän on voinut päästää meitä ulkoilemaan kesken päivänkin.
Demo: Oli! Siellä oli taas monta erinäköistä koiraa! Muutama muukin saattoi olla pentu niin kuin minäkin, mutta siellä oli tällä kertaa myös aikuisia. Eniten olisin halunnut tutustua niihin lapinkoiriin! Mutta en taaskaan päässyt kuonotusten kenenkään kanssa. Kun koulussa ei kuulemma tehdä niin.
Roni: Eihän siellä tehdä. Eikä treeneissä muutenkaan. Tiedätkös, isi on treenannut mm. yhden Hurma-nimisen pyrrin kanssa rally-tokoa jo ainakin 5 vuotta lähes viikoittain samassa treeniryhmässä, emmekä me ole koskaan nuuskineet toisiamme kuonotusten.
Mitäs sinä siellä koirakoulussa sitten teit tänään?
Demo: No istuin. Ja välillä kävelin. Söin paljon. Melkein aina kun katsoin Emäntää silmiin, niin sain karkin, niin aika paljon sitten katseltiin toisiamme silmiin sen 45 minuutin aikana. Sitten muut koirat ohitti meitä ja me ohitettiin niitä. Yhden spanielin kanssa pääsin melkein nenäkkäin, kun se oli yhtä kiinnostunut minusta kuin minä siitä, mutta sitten kummankin kuonon eteen ilmestyi karkki omistajan kädessä ja meidän nenät kääntyivät karkkien perässä toisaalle.
Ai niin ja sitten tehtiin sellainen juttu kuin luoksetulo. Eihän se nyt temppuna ole ihmeellinen, kun sitähän me tehdään joka päivä, kun juostaan Emännän mukana omaa tietä pitkin irrallaan ja sitten välillä käydään hakemassa karkkia häneltä, mutta nyt koko muu rivi oli takana tuijottamassa. Ensin olin vähän, että jos kuitenkin juoksisin sen yhden lapinkoirauroksen luo, kun sen kanssa vähän viriteltiin siinä rivissä leikkihommia, mutta Emäntä kimitti niin hassusti, että menin sitten kuitenkin sen luo.
Roni: Viisas valinta.
Demo: Koirakoulun jälkeen ajettiin ison hurisevan rakennuksen pihalle, jossa sain vähän haistella ja tapasin kaksi ihmistä ja sitten käytiin sisällä siellä humisevassa rakennuksessa. Sisällä oli vaaka, jossa Emäntä halusi punnita minut ja siellä haisi ruualle ja miljoonalle muulle asialle, mutta sitten minua alkoi jo väsyttää niin, että aloin kiukutella ja Emäntä veikin minut autoon.
Roni: Ohhoh... No siinä on ollut varmasti ihan tarpeeksi tapahtumia yhdelle päivälle!
Demo: Joo... Nyt voisin vain nukkua koko illan... Vai isi, mihin sinä olet menossa?
Roni: Menen Emännän kanssa lenkille.
Demo: Minäkin haluan!!!
Roni: No tule nyt sitten, jos kerran jaksat vielä.
.JPG)
