Ronin näyttelypäivä

Tällainen härdelli oli tänään ja meikä poika tuolla kaiken keskellä.

Onhan näitä koiranäyttelyitä tullut jo kierrettyä. Kolmet pentunäyttelyt ja neljät mätsärit, joten otin aika rennosti vuoroani odotellessa Emännän tuolin varjossa. Mitä nyt joidenkin söpöjen tsirpukoiden peräpeilejä yritin vähän nuuskaista välillä, mutta muuten tosi cool. Lucy-neiti oli kai vahingossa unohtunut tutun perheen luokse, jossa käväisimme aamupäivällä. Tämä oli kuulemma meikäläiselle ensimmäinen virallinen koiranäyttely. Nyt katsottaisiin ja papereihin kirjattaisiin, että miten hyvästä koirasta on kyse. Minun elämäni kannaltahan sillä ei olisi mitään väliä, mitä tuomarit tuomaroivat. Minä olen silti ja tulen olemaan oma itseni, maailman paras Roni, mutta joitakin kiinnostaa sellaisetkin asiat kuin selkälinjan suoruus, etukulmaukset, purenta, turkki.. jne.

Parahiksi juuri ennen kehään menoa tuttava perhe tuli Lucy-neidin kanssa ja siitä sain sellaista pirteää energiaa, kun sain purra Lucy-neidin korvia ja Lucy-neiti murisi ja näytti minulle hampaitaan rakastavasti. Emännällä on kummallinen käsitys, että haluaisin napostella kehässä pihviliuskaa tai milloin mitäkin herkkua, mutta on siellä kuule vähän muutakin tekemistä, kuin ottaa hiukopalaa! Lucy-neiti on ehkä sellainen pullasorsa, että hyppää vaikka kuuhun nakin murusta, mutta minä olen toista lajia. Tämän Emännän mielestä vähän takkuisen yhteistyön vuoksi, Emäntä pelkäsi, että arvosteluksi tulisi: "Onneton ruikuli, miksi toit sen tänne." Mutta eipä tullutkaan! Nyt se on virallista, että tämä Jäljen Jättiläinen on Erittäin Hyvä mäyräkoira. 

Onnistuneen näyttelypäivän jälkeen oli mukava mennä takaisin tuttava perheen luo ja riehua loppupäivä puutarhassa. Painiskeltiin Lucy-neidin kanssa ja leikittiin vähän leluilla. Lonny-mummoa vasten ei saisi hyppiä, mutta välillä se meinaa unohtua. Varsinkin siinä vaiheessa, kun Lonny-mummo keksi, että voitaisiin lähteä kaikki yhdessä lenkille ja se alkoi haukkua ja hytkähdellä, niin meinasin innostua ihan liikaa. Ennen kotiin lähtöä käytiin siis vielä kävelyllä ja Lonny-mummo esitteli lähiympäristöään.