Tänään meillä oli koirapuistossa mukana patukka. Se on kyllä yleensä ollut uimaleluna, mutta hauskaa sillä oli leikkiä maallakin. Jopa Lucy-neiti innostui leikkimään sillä, joten ensin tyydyin hyppimään hänen ympärillään haukkuen, kun hän ajoi minua kauemmas.
Mutta sitten Lucy-neiti menetti kiinnostuksensa patukkaan ja alkoi sen sijaan syödä multaa, joten minä onnistuin näpistämään sen häneltä. Juoksin villisti ympäri puistoa, enkä malttanut millään antaa patukkaa takaisin Emännälle.
Kun Emäntä sitten nappasi patukasta kiinni, alkoi villi vetoleikki. Kiskoimme molemmat täysillä. Yleensä Emäntä voitti, mutta muutaman kerran minäkin onnistuin kiskaisemaan lelun hänen kädestään.
Illalla kävimme vielä iltalenkillä Doriksen kanssa.
Illat alkavat olla jo aika pimeitä ja ilma kylmenee. Muistuu mieleeni elämäni ensimmäiset kuukaudet täällä. Sunnuntaina tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun minut haettiin pohjoisesta ja tulin tämän lauman jäseneksi. Vaikea enää edes kuvitella, että olisi ollut jotain muuta elämää. Meistä on tullut Lucy-neidin kanssa hyvä tiimi. Lucy-neiti johtaa ja minä olen hänen oikea tassunsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti