Tai en oikein ymmärrä, että miten niin 'esitin'. Minähän OLEN super-Roni. Ensin koirakoulussa oli näyttelyharjoitukset. Emäntä yritti saada minua esiintymään iloisemmin ja häntääni heilumaan ja yllättikin minut Rapu-vinkulelullani. Samalla hän yllätti myös kymmenen muuta koiraa, jotka kaikki valpastuivat ja seurasivat häntä tiiviisti katseellaan.
Näyttelytreenien jälkeen alkoi varsinainen halloween-hurlumhei. Ensin oli makkaransyöntikilpailu. Kaikki saivat vuorollaan makkarapaloja kupista ja ne piti syödä mahdollisimman nopeasti. Minä olin viides. Yksi eriskummallinen koira kieltäytyi syömästä makkaraa! Lucy-neiti olisi kyllä pessyt kaikki muut. Hän on valtavan nopea syömään. Kerran hän oli kuulemma nielaissut kokonaisena ihmiskämmenenkokoisen ulkofilepalan!
Sitten oli putkijuoksu, jossa piti minuutin aikana mennä putken läpi niin monta kertaa, kuin ehti. Voittaja meni putkesta 23 kertaa. Minä menin kaksi ja puoli kertaa. Edellinen koira hyppäsi putken päälle ja minusta se näytti niin hauskalta, että minäkin yritin mieluummin hyppiä putken päälle. Lopuksi kerran hyppäsinkin.
Lopuksi oli vielä speed race, jossa jokainen juoksi vuorollaan ihmisensä luokse kentän toiseen päähän niin lujaa kuin pääsi. Kolme parasta olivat bordercollie, whippet ja gordoninsetteri. Kuten arvaatte, niin heillä oli vähän pidemmät jalat kuin minulla. Olin kuitenkin seitsemäs ja lopuksi, kun parhaita palkittiin, niin minä sain kannustuspalkinnon eli suklaalevyn, joka ilmeisesti päätyy Emännän herkkukaappiin. Emännän mielestä se oli paras palkinto.
Muuten viikonloppu sujui taas Ninnin ja Roosa-tädin kanssa.
Pellolla lenkkeillessä minäkin irrottelin jo aika vauhdilla Ninnin ja Ronin kanssa. Ajettiin Ninnin kanssa Ronia takaa. Lenkillä nähtiin myös ihmisiä, jotka olivat tutkimassa maastoa metallinpaljastimien kanssa. Roosa-tädin jalka piippasi, kun hän hyppäsi metallinpaljastimen yli. Ihmiset olivat yllättyneitä, mutta hänen emäntänsä selitti, että jalassa on titaanilasta. Meidänkin kaulapantamme piippasivat vähän.
Roosa-tädillä oli muuten aika huono viikonloppu. Perjantaina naapurin vihaiset koirat olivat hyökänneet hänen kimppuunsa ja repineet häntä takajaloista ja selästä. Edellisestä hyökkäyksestä oli vain kuukausi. Meidän Emäntämme ei uskaltanut edes viedä meitä enää siihen suuntaan lenkkeilemään, kun koskaan ei voi tietää, milloin ne koirat ovat pihallaan irrallaan. Vaikka me sitkeitä nakkeja ollaankin, niin meistä ei varmaan jäisi paljoa jäljelle pyreneittenmastiffin ja saksanpaimenkoiran riepottelun jälkeen. Roosa-täti sen sijaan on ihmeellinen sissi, kun halusi vain jo lenkille, vaikka kankku vielä vähän vuosikin verta.
Minä en esittänyt mitään, mutta sovitin Roosan ja Ninnin emännän meille mäykyille villatakista tuunaamaa villapaitaa:
Ikävä muistutus siitä, että kylmät ajat ovat taas edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti