Keskiviikko
Torstai
Perjantai
Lauantai
Katso kuvat yllä...
Aika alkaa käydä pitkäksi. Välillä sentään saan jotain kongista ja ruoka tarjoillaan toisinaan peleistä tai aktivointipullosta, mutta muuten... Parina päivänä sain kipulääkettä ja sekös vasta piristi. Kiskon ulkona hihnassa. Heti, jos minut ottaa ulos häkistä vaikka syömään tai juomaan, alan hyppelehtiä ja haastaa Ronia leikkimään ja kun Mestarit kumartuvat pitämään minusta kiinni tai yrittävät nostaa minut takaisin häkkiin, niin juoksen karkuun. Jep. Kuuliaisesta, kiltistä mäykkyneidistä on alle kahdessa viikossa tullut tottelematon riiviö, joka vähät välittää omasta terveydestään ja Mestareiden komennoista.
Aamuruokaa |
Seuran vuoksi minäkin sain osan aamuruuastani peleistä. |
Ulkoilut ovat päivän kohokohtia. |
Kliseistä kyllä, mutta monia arjen pieniä asioita osaa arvostaa vasta, kun ne menettää. Mikä nautinto olisikaan saada valita vapaasti makuupaikka asunnossa! Tai että voisi käydä vapaasti kaikissa huoneissa. Seurata Mestareiden puuhia koko ajan aitiopaikalta eikä vain arvailla nurkan takaa, että miten vaikka tiskaaminen edistyy. Tai ruuanlaitto. Kyläkuulumisissa olen täysin Mustan alamaisen varassa. Nuuskin hänet aina tarkasti, kun hän tulee lenkiltä. Milloin hän on käynyt metsässä, milloin koirapuistossa...
Joo ja eilen illalla kävin kalassa!
Luuletko, että saadaan jotain? |
Oho. Tuli sieltä joku tämmöinen akvaariokala. Päästetäänkö menemään? Ei minulle ainakaan nyt maistu. |
Sain minäkin vähän nuuhkia häntä häkkini ulkopuolella. Hän esitteli meille lelujaan ja sitten hän katseli meidän leluja. Ja kyllä hän sanoi minuakin söpöksi! Sitten hän halusi ruokkia akvaariokalat. Parasta oli ehkä kuitenkin, kun häneltä tippui ruokapöydässä ruokaa lattialle! Minun häkkini olisi voinut siirtää hänen tuolinsa alle, niin olisin ollut tyytyväinen pitkään.
Tästä on ollut puhetta joskus aiemminkin, mutta minulla on edelleen tämä kuivattelurituaali sisälle tullessani. Varsinkin jos olen uimisesta tai sateesta märkä, mutta toisinaan myös ihan muuten vain huvikseen tulee kuivateltua varmuuden vuoksi.
Voi sinä ihanainen häkkimäykkyneito, kunpa nyt pian pääsisit kuntoon ja vapauteen. Tuo on jännä juttu, aktivointipullo. Enpä ylläty, jos mulle kohta ilmestyy samanlainen. Mulla on samanlainen lautapeli kuin tuossa neljännessä kuvassa ja myös punainen kongi.
VastaaPoistaTäällä on edelleen peukut pystyssä Lucylle, että pian pian paranisi.
Roni, sinäpäs olet reipas kalamieskoira!
Pullo on mainio lelu! Emäntä ei vain tajua täyttää sitä koskaan kokonaan. Sinne mahtuisi paljon enemmän herkkuja, kuin mitä sieltä yleensä meille tarjoillaan. Kun tekniikan oppii, niin tuokin tyhjenee aika nopeasti, mutta onhan siinä tekemisen ilo.
PoistaKiitos peukuista. Pikku hiljaa täällä tervehdytään. (Ainakin vielä suunta on ollut onneksi ylöspäin.)
Pikkuhiljaa se toipuminen etenee mutta ymmärrettävää että turhauttaa kun ei pääse täysillä puuhastelemaan.
VastaaPoistaHienosti noudettu keppi !
Siihen on luottaminen, että päivä päivältä selkä paranee...
PoistaUimisharjoitukset ovat edenneet siihen, että saatan hypätä jo lammen rannalta veteen ja yleensä haen kepin. Seuraavaksi voitaisiin ehkä pidentää uintimatkaa kahdesta metristä eteenpäin. :)
Voe sinuva ihanata häkkilintuparkoo... <3 Kyllä sinä sieltä piäset. Elä hättäele. Ee oo elinkaatinen tuomijo se. Koeta nyt vuan malttoo parantuva raahassa. Jännä on tuo pullo...eepä tiijjä vaekka äet innostus mullehhii semmosen ehtimmään. Suattasin tykätä :)
VastaaPoistaParanemispusuja sulle ja kalamiehelle terveeset! :)
Pusuja takaisin! Kyllähän tämä tässä menee... Nyt jo kaksi viikkoa takana!
PoistaPullo on hauska lelu! Mitä täydempi se on, sitä helpommin herkut hölskyvät ulos. Meillä pullo on yleensä hyvin vajaa jostain syystä. Se syödään nimittäin aina tyhjäksi kerralla oli täysi tai vajaa. ;)