Yhä vain häkkilintuna

Keskiviikko

Torstai

Perjantai

Lauantai

Katso kuvat yllä...

Aika alkaa käydä pitkäksi. Välillä sentään saan jotain kongista ja ruoka tarjoillaan toisinaan peleistä tai aktivointipullosta, mutta muuten... Parina päivänä sain kipulääkettä ja sekös vasta piristi. Kiskon ulkona hihnassa. Heti, jos minut ottaa ulos häkistä vaikka syömään tai juomaan, alan hyppelehtiä ja haastaa Ronia leikkimään ja kun Mestarit kumartuvat pitämään minusta kiinni tai yrittävät nostaa minut takaisin häkkiin, niin juoksen karkuun. Jep. Kuuliaisesta, kiltistä mäykkyneidistä on alle kahdessa viikossa tullut tottelematon riiviö, joka vähät välittää omasta terveydestään ja Mestareiden komennoista.

Aamuruokaa 

Seuran vuoksi minäkin sain osan aamuruuastani peleistä.

Ulkoilut ovat päivän kohokohtia.

Kliseistä kyllä, mutta monia arjen pieniä asioita osaa arvostaa vasta, kun ne menettää. Mikä nautinto olisikaan saada valita vapaasti makuupaikka asunnossa! Tai että voisi käydä vapaasti kaikissa huoneissa. Seurata Mestareiden puuhia koko ajan aitiopaikalta eikä vain arvailla nurkan takaa, että miten vaikka tiskaaminen edistyy. Tai ruuanlaitto. Kyläkuulumisissa olen täysin Mustan alamaisen varassa. Nuuskin hänet aina tarkasti, kun hän tulee lenkiltä. Milloin hän on käynyt metsässä, milloin koirapuistossa...

Joo ja eilen illalla kävin kalassa!

Luuletko, että saadaan jotain?

Oho. Tuli sieltä joku tämmöinen akvaariokala. Päästetäänkö menemään? Ei minulle ainakaan nyt maistu.

Sitten olen käynyt uimassa, leikkimässä Doriksen kanssa (vaikka hän oli vähän laiskalla leikkimistuulella) ja keskiviikkona pääsin mukaan leikkipuistoretkelle, kun meillä kävi kylässä pieni ihminen! Ensin haukuin pienelle ihmiselle melkoisesti, mutta kun hän ei yhtään pelännyt, niin minäkin sitten rauhoituin. Hän oli oikeastaan ihan hauska vekkuli. Hän heitti minulle palloa ja sanoi: "Noni söpö!" Se varmasti tarkoitti minua.

Sain minäkin vähän nuuhkia häntä häkkini ulkopuolella. Hän esitteli meille lelujaan ja sitten hän katseli meidän leluja. Ja kyllä hän sanoi minuakin söpöksi! Sitten hän halusi ruokkia akvaariokalat. Parasta oli ehkä kuitenkin, kun häneltä tippui ruokapöydässä ruokaa lattialle! Minun häkkini olisi voinut siirtää hänen tuolinsa alle, niin olisin ollut tyytyväinen pitkään.

Tästä on ollut puhetta joskus aiemminkin, mutta minulla on edelleen tämä kuivattelurituaali sisälle tullessani. Varsinkin jos olen uimisesta tai sateesta märkä, mutta toisinaan myös ihan muuten vain huvikseen tulee kuivateltua varmuuden vuoksi.