Lucy ja Roni kiltteinä hoitokoirina

Parempi Mestarihan sen sitten keksi, että vaikka minun täytyy olla häkissä, niin häkinhän ei tarvitse olla vain kotona sisällä samassa paikassa. Ja onhan se vähän niin kuin olisi menossa mukana, kun mökkeilee häkistä käsin (tassuin). Voi häkissäkin vahtia uimista ja kerjätä makkaraa.

Alkuviikko oltiinkin hoidossa Ninnin ja Roosa-tädin luona, kun Mestarit keksivät lähteä viilettämään. Kaikki sujui ihan hyvin. Ninni ja Roni painivat paljon ja minä makoilin häkissä paljon.

Paitsi sinä yritit kerran karata! Aina ennenhän Lucy-neiti on ollut kiltti tyttö, joka tulee kutsusta luokse, mutta nyt häntä ei meinannut saada kiinni eräänä iltana, kun hänen annettiin käydä tarpeillaan ilman hihnaa!

Ai jaa! Minä ajattelin, etten olisi maininnut tästä mitään, mutta jos sinä kerran lähdet tälle linjalle, niin täältä pesee!

Selitäpäs Roni-boy, mitä näemme tässä yllä olevassa kuvassa?

No siinä on yhden roskapussin sisältöä ja Ninnin ja Roosa-tädin emännän sandaali. Kevennettynä versiona.

Ihmiset kävivät yhtenä iltana kesäteatterissa ja sinä sait tämmöistä aikaan! Silloin minusta kyllä tuntui, että oli aivan väärä koira häkissä!

Mutta minä olin todella todella todella pahoillani tapahtuneesta...

Siis todella todella TODELLA pahoillani...

 Se roskapussi oli vain jäänyt siihen lattialle ja minä ajattelin, että ehkä minua varten, kun joskus pahvilaatikoita on minua varten lattialla ja sandaali... no sille minä en nyt keksi mitään tekosyytä. Mutta kävi ilmi, että se oli vanha ja rikkinäinen ja jo muutenkin menossa roskiin, että mitään isoa vahinkoahan ei (taaskaan) tapahtunut...

No kai sinä sitten sait taas anteeksi olemalla oma pöhkö itsesi.
Tänään Parempi Mestari tuli hakemaan meitä kotiin ja tapahtui ennen näkemätön vääryys. Hän teki verijälkiä kaikille muille paitsi minulle! Minä ulvoin häkissäni lähes ääneni käheäksi, mutta minua ei vain viety jäljille.

Mutta sinähän osaat jo jäljestää Lucy-neiti! Ei sinun edes tarvitse enää harjoitella!

Olisi se silti minustakin mukavaa...

Minut ja Ninni laitettiin puuhun kiinni, ettemme juoksisi jälkiä sotkemaan, kun Parempi Mestari lähti tekemään niitä, mutta Roosa-tädin hyvätapaisuuteen luotettiin ja hän sai olla irti. Virhe. Parempi Mestari oli ehtinyt kävellä vähän matkaa, kun hymyilevä Roosa-täti häntä villisti pelmuten oli ilmestynyt hänen vierelleen: "Ruppeet sie jälkiä tekemää? Oisinks mie voint auttaa? Vejä sie vaik sientä, ni mie haistelen!"
Ja niin joutui Roosa-tätikin narun jatkoksi.

Ninnin jälki oli lyhyempi kuin minun, mutta tämä oli toki vasta hänen kolmas tai neljäs harjoituksensakin. Hän oli kuulemma todella hillitysti ja huolellisesti kulkenut jälkeä pitkin ja selvittänyt kulmat ja kaikki ihan itse ja löytänyt sorkan. Parempi Mestari oli jopa hänen kohdallaan maininnut sanan "mejäkoe". No ei kai nyt sentään...

Minulla oli ehkä 500 metriä pitkä jälki. Tai lyhyt. Äkkiähän tuo meni. Tosin yksi asia oli toisin kuin ennen: Parempi Mestari laahusti käsittämättömän hitaasti perässäni! Jouduin välillä kiskomaan ihan tosissani, että saisin hänet liikkumaan ripeämmin. Kun se ei onnistunut, niin lopulta annoin vähän periksi ja kuljin sitten itsekin hitaammin. 
    Huomasin muuten hassun jutun siinä hitaasti kulkiessani. Sillä tavallahan jäljen sijainnin ehtii tajuta paljon tarkemmin, kun käyttää aikaa sen haistelemiseen! Haistelin jopa sellaista kulmamakausta melkein sekunnin verran ja sen sekunnin aikana äkkäsin, mihin suuntaan kulma kääntyi ja kuljin tarkasti kulman päältä jäljen seuraavalle osuudelle. Parempi Mestari vaikutti jotenkin erityisen tyytyväiseltä tämän jäljen jälkeen, mutta en tiedä. Tuskin tästä mitään tapaa tehdään kuitenkaan.

Roosa-täti jäljesti Ninnin jäljen uudestaan. Se ei ehkä ole optimaalinen tapa harjoitella jäljestystä, mutta Roosa-tädille jäljestäminen on vain puhtaasti hauskanpitoa vailla tavoitteita, joten hänen nenänsä ei siitä mene pilalle. Sen sijaan hän yllätti kaikki rauhallisella ja täsmällisellä ilmavainuisella työskentelyllään. Roosa-tädillä on ollut vähän sama tapa kuin minulla eli rynnätä vain tilanteeseen ja katsoa, mitä tapahtuu, mutta nyt hän keskittyikin huolellisesti hommaan ja selvitti myöskin kulmat ja pääsi sorkalle. Onneksi hänen jalkansa on jo niin hyvässä kunnossa, että hänkin voi taas liikkua metsässä. Ehkä hänkin välillä pääsee harjoittelemaan jäljestämistä.

Lopuksi voisi mainita, että siellä viilettämässä Mestarit kävivät tuolla kuvan keskimmäisellä laitteella. Minä olisin ainakin mahtunut ihan hyvin mukaan tuollaiseen sivulaukkuun! Ihan vähän olen vahingoniloinen siitä, että vaikka he jättivät koirat hoitoon, niin koiranilma sentään seurasi heitä jonkun matkaa mukana...