Me kierrettiin pururata.
Koko pururata?!
Joo niin me tehtiin. Ja... no se oli ihan tavallinen iltalenkki.
Näittekö muita koiria?
Nähtiin me yksi musta iso.
Sanoitko sinä sille jotain?
Haukuin tietysti.
Mitä se teki?
Yritti juosta karkuun.
Minä arvasin! No entä mitä sitten tapahtui?
Hmmm... No pururadalla oli jänis.
JÄNIS?! Näitkö sinä jäniksen? Saitko ajaa sitä?
Juu näin... tai ehkä minä ennemmin haistoin sen. Emäntä näki. Ja mitäpä luulet... Emäntä tietenkin päästi minut hihnasta, käski ajamaan jänistä ja odotti haulikko kädessä pururadalla?
No ei varmaankaan.
No ei todellakaan. Hän roikkui kaksin käsin flexissä, kun yritin vähän päästä jyvälle, mistä kohtaa jänis oli pompahdellut. Ja eipä siinä sitten paljoa tapahtunut. Siellä lammen rannalla kävin taas uimassa ja hakemassa keppiä.
Kastelit itsesi taas vapaaehtoisesti? Minä en käsitä sinua...
Minä olen löytänyt parhaan kohdan laskeutua lampeen ja keppiä on niin hauska hakea. Ja uiminenhan on hyvää liikuntaa. Ja sen jälkeen kuivatteluralli vasta hyvää liikuntaa onkin...
Sitten syötiin vähän metsämansikoita.
Oi sinä olet saanut metsämansikoita.
Tai no minä syljeskelin kyllä varvikkoon ne, jotka Emäntä minulle antoi.
Syljeskelit mansikat maahan?! Minä en olisi kyllä tehnyt niin!
Niin Emäntäkin sanoi. Sen sijaan mustikkamättäälle minä ryntäsin suoraan Emännän eteen, etten vain jää paitsi mustikoista. Minä olen enemmän mustikkamiehiä.
Kiitos Emäntä! Voisit toki antaa useammankin kuin vain yhden.
Vaikka eipä hätää. Osaan minä poimia näitä varvuista itsekin.
Loppumatkasta sitten vähän peuhattiin Emännän kanssa. Tai minä yritin innostaa häntä peuhaamaan ja hän heitteli vähän jotain käpyä. Ei hän ole ihan niin hyvä peuhaamisessa kuin sinä Lucy-neiti.
Ajattele, ennen kuin sinä tulit, niin minä jouduin puolitoista vuotta peuhaamaan pelkästään Emännän kanssa!
Huh... Minä en osaa edes kuvitella, millaista olisi olla ainut koira!
Entäs sitten? Miten kotimatka meni?
No miten se nyt meni... Käveltiin kotia kohti. Näin yhden mummelin, joka aina juttelee meille ja heittäydyin maahan häntä odottamaan väkisin. Ja kun hän tuli luokse, niin...
Anna minä arvaan! Sinä haukahdit?
No taisin minä niinkin tehdä. Kävin kuitenkin haistelemassa hänen housunlahkeitaan. Sitten Emäntä otti lakanat kuivumasta ja tultiin sisään.
Ihana, tavallinen iltalenkki! Kunpa minäkin pääsisin taas...
Voi Lucy, kyllä minä kovasti yritän kuvitella millaista se häkkeily on. Ei ihme, että haluat kuulla kaiken Ronin lenkuroista. Mutta kaiken aikaa varmasti paranet ja kohta pääset mukaan peuhaamaan.
VastaaPoistaEilen pikkueukko yritti tarjota minulle mustikkaa. Nuuhkaisin ja jätin siihen. Toisen mustikan kohdalla vähän lipaisin sitä pikkueukon mieliksi, mutta en syönyt. Vaikutti hy-vin epäilyttävältä marjalta.
Ehkä mustikat vaativat vähän totuttelua ja toisaalta, jos niitä syö enemmän, niin ne värjäävät kakan siniseksi! Että ehkä teet ihan viisaasti, kun jätät mustikat ihmisille. :)
PoistaOho enpä ole noin taitavaa mustikan kerääjää (syöjää) ennen nähnytkään !
VastaaPoistaHarmi, ettei tällä tavalla kerätyt mustikat täytä ämpäriä... ;)
PoistaOlipa sulla hyvä lenkki Roni. Ihan pääsit pupuakin haistelemaan ja toiveissa oli tuollainen kunnon metsästys. Mustikat on muuten todella hyviä. Selkeästi sait tuon siskosi vähän kateelliseksi kun kerroit kaikista tapahtumista. t. Eka
VastaaPoistaItsepähän hän sitä niin kovasti tivasi... Lucy-neiti yrittää omia ulkoilujaankin venyttää viimeiseen asti kiskomalla hihnassa pois päin pihasta. Aika monet koirat taitavat tykätä mustikoista. :)
Poista