Lunta ja vatileikkejä

Talvi on tullut takaisin! Luultiin hetken, että se on jättänyt meidät ja laittanut jo kevään asialle lunta sulattamaan, mutta viime yönä tulikin kymmenen senttiä uutta puuterilunta!

Vähän on ilmassa kuitenkin sellaista kevään tuoksua, että ei sekään ehkä niin kaukana ole. Mejä-kokeita on jo merkkailtu kalenteriin, että kun vain lumi sulaa, niin ryhdytään taas veriharjoituksiin.

Koirapuistossa meinasi olla tänä aamun ruuhkaa, mutta kohteliaasti meille tehtiin tilaa puistoon, että päästiin peuhaamaan uudessa lumessa.

Äh... Onko sinunkin pakko innostua tästä frisbeestä Lucy-neiti! Ei tästä riitä kahdelle.
Oi kuule kohta riittää, kun vähän vielä kiskotaan eri suuntiin!

Onneksi Lucy-neidin into lopahti pian ja minä sain pitää sen, mitä frisbeestä on jäljellä.

Minä pääsin myös pitkälle lenkille Emännän kanssa ihan kahden. Ja tänään on kivasti harjoiteltu rally-tokoakin useampaan otteeseen. Minähän näet siirryin sinne seuraavaan luokkaan nyt. Muutaman viikon päästä olisi yhdet rally-toko-kokeet, joihin Emäntä ajatteli ilmoittaa Lucy-neidin, mutta hän pohti, että saisiko minutkin treenattua siihen kuntoon, että viitsisi viedä minut ensimmäiseen avoluokan starttiin. Samalla vaivallahan meidät ottaisi mukaan molemmat. Meidän pitäisi vain opetella 15 uutta kylttiä! Alokasluokan 31 kylttiähän treenattiin 10 kuukautta ennen kuin mentiin ensimmäisiin kokeisiin, että treenitahtia saisi vähän tiivistää, jos kolmessa viikossa meinaisi ottaa haltuun seuraavan luokan. Tai ehkä tulos ei olisikaan ensisijainen tavoite, vaan kisakokemus. Rally-toko voi kesäkaudella jäädä taas vähän taka-alalle, kun mejäkausi alkaa ja näyttelyissäkin saatetaan käydä.

Rally-toko-harrastajat ovat postailleet viime aikoina "vatitreenivideoitaan", joten mekin tehtiin oma, trendikäs, vatitreenivideomme. Treenin tarkoitus on siis harjoitella takapään käyttöä, että kääntyminen olisi helpompaa ja tapahtuisi pienemmässä tilassa. Vatitreeni se on nimeltään, koska usein koiran etutassut ovat pesuvadin päällä, koska se on ainakin isoille koirille sopivan korkuinen ja koira hoksaa silloin pitää etutassunsa paikallaan.
    Meillä ei ollut käytössämme pesuvatia (ja koskapa me olisi muutenkaan tehty asioita samalla tavalla kuin muut...), joten Emäntä askarteli meille pahvisen tyynyn, jonka päällä etutassut täytyy pitää.
    Ensimmäinen treeni oli vähän katastrofi. Kukaan meistä ei oikein tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Emäntä ei osannut ohjata ja me ei osattu pyöriä. Toisella kerralla todennäköisesti enemmän sattumalta ja ihmeen kaupalla kuin Emännän ohjaamana meidän takapäät alkoivat pyöriä neliön ympärillä Emännän sivulla. Videolla nähtävissä on kolmas treenikerta. Ronia alkoi jännittää kameran läsnä olo ja minä... no minä vain pylkkään muuten peppu maassa, mutta syytän liukasta lattiaa, jäykkää selkää ja liikaa intoa herkkupaloista!

Että tämmöistä menoa me vatipäät on täällä keskenämme keksitty!