torstai 30. maaliskuuta 2017

Pahanilmanlintu ja muita eläintarinoita


Eräässäkin perheessä on varmaan keskusteltu minusta eilen illalla! Kävin nimittäin lukukoiravierailulla taas vaihteeksi läheisellä koululla. Ensimmäisellä tunnilla kävi tavalliseen tapaan lukijoita yksittäin ja sain kuulla (sattumaltako?) monta eläinaiheista tarinaa.
    Toisella tunnilla olikin sitten ylläri, kun kokonainen lauma eskareita pölähti vastaanotolleni! Minä olisin halunnut ottaa kaikki vastaan avosylein ja pitkällä kielellä, mutta Emännän mielestä piti olla joku järjestys ja eskarit tulivat ensin tervehtimään minua yksi kerrallaan jonossa. Poikkeuksellisesti kuuntelimme tarinan yhdessä eskareiden kanssa heidän opettajansa lukemana. Heidän opensa luki tosi mielenkiintoisesti eläytyen! Muutamalle ensimmäiselle Mimmi-lehmän ammuulle minun piti oikein nousta katsomaan, että kuinka se Mimmi-lehmä ammuu.
    Lopuksi esitettiin eskareille pari temppua, ja kun oli Kirahvin piilotuksen vuoro, niin kaikki olisivat tahtoneet piilottaa minulle Kirahvin huoneeseen. Lähtörapsutusten jälkeen kuului useampikin tuleva lukija huokaisevan, kuinka valtavan söpö minä olen.

Rally-tokotreeneihin ei päästy tällä viikolla, kun... no katsokaa itse:



Emäntä oli tiistaina menossa koulutukseen toiselle paikkakunnalle, kun huono-onninen kanalintu katkaisi matkan. Siinä ei kuulemma ehtinyt juuri tajuta muuta, kuin että lintu tulee kohti ja seuraavassa hetkessä pamahti. Taustapeilikin hajosi pitkin autoa. Onneksi auto pysyi kuitenkin tiellä ja Emäntä sai vain henkisiä vammoja. Ja onneksi me ei oltu kyydissä, koska sitten voisi olla astetta vaikeampi taas uskotella meille, että autossa on ihan turvallista matkustaa. Varsinkin minulle!
     Onneksi on myös vakuutus! Jälkeenpäin Emäntä vain mietti, että olisi pitänyt kuitenkin etsiä se lintu ojanpientareelta ja tehdä siitä paisti, että olisi päässyt sanomaan syöneensä yli tonnin arvoista lintua...

Harjoiteltiin sitten kuitenkin tänään ominemme läheisen hallin pihalla. Piha ei onneksi enää ollut niin jäässä kuin aiemmilla viikoilla, kun harjoiteltiin kisoihin ja liukasteltiin kyltiltä toiselle.


Tässähän kävi niin, että kun tässä useampi viikko harjoiteltiin päivittäin, niin kun Emäntä yritti höllätä harjoitustahtia kisojen jälkeen, niin minä tulin vähän levottomaksi iltaisin. Niinpä on suunnilleen joka toinen ilta jatkettu harjoittelua, kun siitä tulee niin hyvä mieli ja rauhallinen olo illaksi.
    Lucy-neidillä on vain sellainen tapa, että hän alkaa ulvoa ja haukkua joka suuntaan, kun hänet jättää odottamaan vuoroaan. Se konsertti häiritsee minun keskittymistäni, kun yritän tehtävien välillä kuikkia ympärilleni, että mille Lucy-neiti haukkuu. Tuntuu, kuin hän tekisi sen vain tahallaan, koska ketään ei yleensä näy missään...

Minä vartioin vain, että sinulla on turvallista suorittaa rataa!

Mutta kuinka on mahdollista, että mitään eikä ketään näy missään lähimainkaan, ja silti sinä vain haukut?

Ei tietenkään ketään ole lähelläkään, kun minun vartiointini on ennaltaehkäisevää!


Ennaltaehkäisevää tai ei... Emännällä meni hermot Lucy-neidin ulinaan ja niin Lucy-neiti lähti oman rataharjoituksensa tehtyään sisälle, että minä sain keskittyä kunnolla tekemiseen. Ja hienostihan minä osaan, vaikka itse sanonkin!

8 kommenttia:

  1. No huh huh onneksi ei käynyt pahemmin kanalinnun törmäyksen kanssa vaikka onhan tuo tuulilasin
    uusiminenkin iso vaiva.
    Kivan näköinen virkahuivi lukukoirahommissa, ei ihme että söpöksi nimittelivät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mestari onneksi hoiti auton korjaamolle viemisen, niin se vaiva ei koskettanut Emäntää. ;)
      Alan jo tunnistaa huivini ja laitan sen mielelläni kaulaan, kun sen jälkeen tulevat lapset kivoine tarinoineen. :)

      Poista
  2. No kyllä teelle sittä sattuu ja tapahtuu! Onneks ee tuon linnun kansa käännä huonommin. Ettee emännälle sattunna mittää. Lasija suapi uutta vuan emäntee ee.
    Tiälläe oes lukukoera käämässä kaapunnin kirjastossa. Oesin halunna kahtommaan vuan äet ee laske. Sano että häerihen häsleemisellä koko homman. Ja taetaa se kyllä ollahhii vuan lapsille tarkotettu :) Vuan mukava oes nähä kyllä. Jos vaekka oes yhtä kaanis ku sinä Lucy tuon huivis kansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on uusi, hieno tuulilasi! Ei olla ehditty katsella sitä kuin ulkopuolelta, kun ei ole vielä ollut menoja, mutta varmasti siitä paremmin näkee kuin vanhasta.

      Poista
  3. Lukukoirahommat on ihan parasta! Mutta olipas aikamoinen yhteentörmäys kanalinnun kanssa. Onneksi ei käynyt pahemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Minä olen varsinkin ensimmäisten lukijoiden kohdalla niin innoissani, että tahtoisin putsata kaikkien nenät! Emäntä nykii minua takaisin istumaan, muttei kukaan ole pahastunut. Ja ne jotka eivät halua niin läheiseen kontaktiin, saavat istua pienellä tuolilla vähän ylempänä, että ulotun vain tökkimään käsiä kirsullani tervehdykseksi. :)

      Poista
  4. Ihan kauhee tapaus se linnun ja tuulilasin kohtaaminen. Pelästyttiin ihan että miten on mahtanut autossaolijoiden käydä. Onneksi kuski oli taitava ja hallitsi tilanteen.
    Tehän kumpikin hallitsette vaikka mitkä tehtävät ja temput, Lucy ja Roni. Ei me epäillä hetkeäkään teidän taitoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo onneksi ei kuski käynyt hötkyilemään ja ajanut ojaan, vaikka kamalasti säikähtikin. Onneksi me ei oltu kyydissä, kun vaikka kaikenlaista osataankin, niin tästä olisi voinut jäädä jo traumoja meillekin...

      Poista