Pitkä ja pätkät radalla

Lauantain askelkuviot näyttivät tältä:

Ja toteutus tältä:

Tarkoititko, että.... MITÄH?!
Kuvaaja: Pauliina Havo

Todistettavasti pyörähdys käynnissä suoritusalueella...Kuvaaja: Pauliina Havo

Muita koiria kiinnosti rasiassa ollut maksalaatikko, minä kävin tööttäämässä kuonollani lelua.Kuvaaja: Pauliina Havo

Onko se lintu vai lentokone? Ei, se on lentävä nakki! Kuvaaja: Pauliina Havo

 Oltiin siis lauantaina edustamassa Kennelkerhoamme piirinmestaruuskisoissa. Meidän joukkue sai kultaa! Tosin ei meidän ansiosta, mutta joukkueessahan mitalin saavat nekin, jotka ovat olleet koko turnauksen vaihtopenkillä. Ei oltu vaihtopenkilläkään sentään. Tehtiin omat parhaat suorituksemme, mutta kun joukkueesta vain kolmen parhaan tulokset laskettiin mukaan, niin niihin pisteisiin me emme päässeet.

Minulle tämä oli ensimmäinen avoimen luokan kisa. Pisteeni eivät tällä kertaa riittäneet hyväksyttyyn tulokseen (51/100, kun pitäisi olla vähintään 70/100). Osaan kyllä periaatteessa kaikki tehtävät, mutta meillä oli vähän epäonnea Emännän kanssa. Torstain harjoituksissa me jotenkin sotkeuduimme toisiimme ja Emäntä tallasi jalalleni. (Ei vain varpaille vaan koko oikealle etutassulle...) Onni onnettomuudessa oli, ettei minuun kuin ihmeen kaupalla sattunut ollenkaan, mutta säikähdettiin molemmat aika lailla ja minulla meni vähän luottamus Emännän lähellä kulkemiseen.
   Niinpä kuljin aika kaukana takana ja saatiin ensin pikku miinuksia, mutta sitten kun palkkaa ei alkanut kuulua minun mielestäni sopivan ajan kuluttua ja maksalaatikkolootankin äärestä minut vain tylyn puoleisesti käskettiin pois ja seuraamaan, niin alkoi tulla sitten isojakin miinuksia. Kaiken huippu oli oikeastaan se, että Emäntä halusi uusia yhden tosi pitkän tehtävän. Minä olin, että "MITÄH?! Tämä sama UUDESTAAN??" ja "No way! Ala tiputella sitä nakkia taskusta, niin katsellaan sitten." Istuin keskellä rataa ja osoitin mieltäni. (Mainittiinko jo, että olin koko radan ensimmäinen koira, että kaikki loput olivat varmaan aidan takana katsomassa loistavaa aloitusta?) Tulin kuitenkin mukana loppuun asti, mutta istuin välillä, vaikkei pitänyt istua ja tuomari oli jotenkin nipo niiden ylimääräisten istumisten kanssa. Niin kuin nyt ei voisi mäyräkoira lepuuttaa jalkojaan pitkän radan aikana ja istua hetkeksi tuumailemaan omin luvin...

RTK2 71/100 ja tuomaripalkinto

Minunkaan ratani ei ollut erityistä pistejuhlaa, mutta nippa nappa hyväksytty tulos, joka olikin samalla kolmas hyväksytty tulokseni ja sain toisen koulutustunnuksen eli RTK2. Tuomari oli myös pannut merkille iloisen yhteistyömme Emännän kanssa ja sain tuomaripalkinnon. Minä siirryin siis suoraan kolmella kisalla voittajaluokkaan.
    Minulle alkuradasta hankalinta oli, kun yleisön joukossa oli lapsi, joka puhui kirkkaalla äänellä. Minun täytyi monta kertaa pysähtyä kuuntelemaan lasta ja kerran niin pitkään, että yhdestä tehtävästä tuli -10 pistettä. Kaikista radan suorittaneista koirista 8 sai nolla tuloksen ja 9 hyväksytyn tuloksen. Moni koira jäi etenkin nuuskimaan houkutuksessa ollutta maksalaatikkoa. Minä olin siitä poikkeava, että annoin ruuan olla, mutta höntsäsin sen sijaan lelun kimppuun pikkuisen. Puhtain paperein en siis selvinnyt siitäkään.

Myös Ninnin piti olla mukana joukkueessa, mutta totta kai hänellä piti alkaa juoksut juuri edellisenä iltana. Kävi kuitenkin niin hauskasti, että hänelle ehdittiin vielä illan aikana saada varakoirakko seuraavaksi aamuksi ja tämä varakoira saikin alokasradalta täydet pisteet ja hän voitti alokasluokan. Onnea vaan kovasti Senna-herralle emäntineen! Hyvä rally-tokostartti eläkkeelle jääneelle agilitykoiralle.

Tänään saatiin lenkkeillä ihanassa säässä Ninnin, Roosa-tädin ja heidän ihmistensä kanssa.