Sivut

maanantai 2. lokakuuta 2017

Pieniä aivopähkinöitä viikon alkuun

Jos oli viikko sitten viikonloppu liikunnallinen, niin tämä oli sitten täysin vastakohta. Oltiin kyllä Ninnin ja Roosa-tädin luona ja torstai-iltana päästiin rally-tokotreeneihin ja perjantaina heidän emäntänsä kanssa puolukanvarpujen keruuretkelle, mutta omia Mestareita ei nähty kuin vilaukselta silloin tällöin. Oli kuulemma jotkut juhlat, joita ensin valmisteltiin ja sitten juhlittiin. Kehuivat vielä mukavaa olleen. Ei ollut oikein meidän mieleen sellaiset juhlat, joihin koiria ei ollut kutsuttu.
    Paitsi sunnuntai. Se oli oikein mainio päivä, kun tuli vieraita ja oli paljon ihmisiä ja loputtomasti ruokaa. Tosin ei meille. Mutta toiveikkaana seurattiin jokaista askelta, josko kuitenkin joltakulta olisi jotain lipsahtanut maahan.

Tänään on sitten palattu normaaliin arkeen ja työpäivän jälkeen Parempi Mestari yritti hyvitellä viikonlopun mitääntekemättömyyttä pienillä harjoituksilla.
    Mustalle alamaiselle Parempi Mestari yritti opettaa vesiriistakokeen osa-alueita. Kokonaisen linnun noutaminen ja kantaminen ei oikein toiminut, niin treenissä otettiin askel taaksepäin. Musta alamainen harjoittelee nyt kantamaan ja noutamaan (itsetehtyä) dummya, jossa on kiinni siipi. Kun se alkaa sujua, niin leluun tulee lisää linnun osia. Nythän tässä on koko pitkä talvi aikaa kantaa sulka kerrallaan enemmän lintua ennen kuin kesä ja uimakausi (ja koekausi) alkaa taas. Ei se taida ihan kunnossa olla se uimispuolikaan, mutta onhan Mustalla alamaisella loppuelämä aikaa opetella. Ainut toimiva asia oikeastaan on, että Musta alamainen menee veteen ja tuo linnun suussaan rantaan. Toki se on 100 % enemmän kuin mihin minä vaikka suostuisin... Itsehän vain nuuskin lintua ja senkin teen hyvin pikaisesti ja kaukaa.



Kun lelu meni välillä jäähylle koirapuiston aidan ulkopuolelle ja Musta alamainen jäi portille vahtimaan, ettei se häviä, kokeiltiin me Paremman Mestarin kanssa, kuinka sujuisi pallopaimennuksen alkeet vuosien takaa. Silloin joskus kauan kauan sitten ennen Mustan alamaisen saapumista Parempi Mestari oli lukenut lehdestä pallopaimennuksesta ja jutussa oli kehuttu, miten laji sopii kaikille koirille rotuun katsomatta. Ilman mitään kurssia tai opetusvideoita ei kovin pitkälle päästy tässä jännittävässä ja aivoja aktivoivassa lajissa, mutta sen verran, että minä osaan käskystä tökätä palloa ja jos minut laittaa valmiiksi pallon taakse, niin saatan saada sen ihmistä kohti. Vielä oli temppu muistissa!


Tämä on meidän hätävaralajimme ja viimeinen oljenkorsi, että jos mitkään mejäilyt, rally-tokoilut ja vesiriistailut eivät onnistu, niin sitten omistamme elämämme pallon tökkimiselle.

Tai rapsuteltavana olemiselle! Tänään saatiin vihdoin viime vuoden kiitospussit kaverikoirailusta. Oltiin tosi ilahtuneita ja vähän yllättyneitäkin, kun luultiin, että sponsori oli luopunut kiitospusseista, mutta niin vain saatiin kumpikin pussillinen herkkuja.

Mmmm... hyvältä näyttää!


10 kommenttia:

  1. Roni, eiks tossa leuat väsy, ku kantaa tota pötköö? Hianosti kyl kaikki noudot ja pyäritykset teiltä hoituu, oikeen mallikaasti, joo. Makosat palkinnot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyi se pötkö välillä laskea alas, esim. kakilla käydessä, mutta sitä juuri harjoitellaan, etteivät leuat väsyisi niin nopeasti. Koirapuisto on parin sadan metrin päässä, niin sinne jaksaa jo kantaa muutamalla välilaskulla. :)

      Poista
  2. Roni, olet kyllä hauska veikko. Vähän samalla tyylillä sujuu meikäläiseltä esim. kepin tuominen luokse, jos satun olemaan yhteistyöhaluinen. Usein en ole. Ja Lucyn tyylillä tökin kongeja eukon luokse, jotta se ymmärtäisi täyttää ne. Joudun vielä sitä kouluttamaan, tuppaa unohtamaan oppimansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinullahan on sitten samat temput hallussa kuin meilläkin. :) Ja niinhän se on, ettei ihmisten koulutus koskaan tule valmiiksi...

      Poista
  3. Ohhoh, juhlat joihin ette päässeet mukaan - epätodellista! Lieniskö jollain ollut merkkipäivä, siinä tapauksessa onnittelut juhlakalulle!
    Hienosti Roni kantoi dummya, minulta ei moinen onnistuisi, en yleensä kanniskele turhanpäiten mitään. No ehkä lurpsua joskus, jos en jaksa syödä kaikkea. Pihalle. Kukkapenkkiin.
    Lucy puolestaan suoriutui hienosti pallon tökkimisestä. Ei varmaan onnistuisi minulta tämäkään kun lähes ainoa pallolajini, sulkapallo, ei oikein maassa pyöri.
    Oijoi, herkut on varmasti nannaa. Nauttikaa!
    -Elli-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asioiden kantaminen vaatiikin hyvää motivaatiota. Kuten totesitkin, niin sinäkin osaat kantaa, jos on tarpeeksi hyvä syy. :) Hyvästä palkasta Lucykin kantaa vaikkapa hanskoja tai joskus jopa puhelinta (vanha simpukkamallinen), mutta huvikseen ei sen neidin leuat aukea. ;)

      Poista
  4. Onpas teille tullut kunnon herkut!
    Tuo Iivarihan on oikein haka tuossa pallon peluussa. Se ihan itse kuonolla tökkää liikkeelle ja etukäpsillä sitten ohjaa oikeaan suuntaan. Eikä siinä mennä hiljaa. Olen sen nyt parina kesänä nähnyt ja kyllähän sitä on hauska katsella. Sinä voisit Lucy-neiti mennä vähän Iivarin kanssa harjoittelemaan. Vai mitä siitä nyt tulisi, kun olet tyttö. Iivari voisi niin ihastua, että unohtaisi koko homman.
    Hienoa, että Roni nauttii tuosta noutamisesta. Minunkin kuulemma pitäisi mennä veteen, kun on räpylät ja kaikki, mutta ehkä siinä on tullut luojalle virhe. Ei meikäpoika turkkia kasta, ellei pakko ole. Noutakoon Jäbä itse lintunsa järvellä. t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iivarin pelit ovat vähän vauhdikkaampia kuin tämä Lucy-neidin pallon tökkiminen! Ja Lucy tökkii palloa vain palkasta.
      Ai sinun pitäisi olla rodun puolesta kaiken lisäksi vielä uimaripoikakin? Ihmiset on meidän havaintojen mukaan ihan päteviä uimaan itsekin, että eiköhän Jäbä pärjää ilman sinuakin. ;)

      Poista
  5. Tervettulloo vuan Iivarin pallokooluun :) Tosin seon kyllä semmosta äejjärymistelyvä eekä ehken Lucy- neetin mieleen. Ja suattashan siinä pallo mulla unehtuva, niinku Eka tuossa uumoelj, ku neetin näkisin :)
    Vuan kyllä teellä on kummallahhii sielä hommat käpsissä. Hienosti hoetuu kaekki. Ilimanko on herkkukassittii ropsahtanna palakaks.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisihan joskus hauskaa, jos näyttäisit vähän mallia, että miten sitä palloa oikein pelataan! Meistä ei oikein kumpikaan taida sitä taitoa. On pärjättävä näillä muilla tempuilla. :)

      Poista