Pieniä aivopähkinöitä viikon alkuun

Jos oli viikko sitten viikonloppu liikunnallinen, niin tämä oli sitten täysin vastakohta. Oltiin kyllä Ninnin ja Roosa-tädin luona ja torstai-iltana päästiin rally-tokotreeneihin ja perjantaina heidän emäntänsä kanssa puolukanvarpujen keruuretkelle, mutta omia Mestareita ei nähty kuin vilaukselta silloin tällöin. Oli kuulemma jotkut juhlat, joita ensin valmisteltiin ja sitten juhlittiin. Kehuivat vielä mukavaa olleen. Ei ollut oikein meidän mieleen sellaiset juhlat, joihin koiria ei ollut kutsuttu.
    Paitsi sunnuntai. Se oli oikein mainio päivä, kun tuli vieraita ja oli paljon ihmisiä ja loputtomasti ruokaa. Tosin ei meille. Mutta toiveikkaana seurattiin jokaista askelta, josko kuitenkin joltakulta olisi jotain lipsahtanut maahan.

Tänään on sitten palattu normaaliin arkeen ja työpäivän jälkeen Parempi Mestari yritti hyvitellä viikonlopun mitääntekemättömyyttä pienillä harjoituksilla.
    Mustalle alamaiselle Parempi Mestari yritti opettaa vesiriistakokeen osa-alueita. Kokonaisen linnun noutaminen ja kantaminen ei oikein toiminut, niin treenissä otettiin askel taaksepäin. Musta alamainen harjoittelee nyt kantamaan ja noutamaan (itsetehtyä) dummya, jossa on kiinni siipi. Kun se alkaa sujua, niin leluun tulee lisää linnun osia. Nythän tässä on koko pitkä talvi aikaa kantaa sulka kerrallaan enemmän lintua ennen kuin kesä ja uimakausi (ja koekausi) alkaa taas. Ei se taida ihan kunnossa olla se uimispuolikaan, mutta onhan Mustalla alamaisella loppuelämä aikaa opetella. Ainut toimiva asia oikeastaan on, että Musta alamainen menee veteen ja tuo linnun suussaan rantaan. Toki se on 100 % enemmän kuin mihin minä vaikka suostuisin... Itsehän vain nuuskin lintua ja senkin teen hyvin pikaisesti ja kaukaa.

Kun lelu meni välillä jäähylle koirapuiston aidan ulkopuolelle ja Musta alamainen jäi portille vahtimaan, ettei se häviä, kokeiltiin me Paremman Mestarin kanssa, kuinka sujuisi pallopaimennuksen alkeet vuosien takaa. Silloin joskus kauan kauan sitten ennen Mustan alamaisen saapumista Parempi Mestari oli lukenut lehdestä pallopaimennuksesta ja jutussa oli kehuttu, miten laji sopii kaikille koirille rotuun katsomatta. Ilman mitään kurssia tai opetusvideoita ei kovin pitkälle päästy tässä jännittävässä ja aivoja aktivoivassa lajissa, mutta sen verran, että minä osaan käskystä tökätä palloa ja jos minut laittaa valmiiksi pallon taakse, niin saatan saada sen ihmistä kohti. Vielä oli temppu muistissa!

Tämä on meidän hätävaralajimme ja viimeinen oljenkorsi, että jos mitkään mejäilyt, rally-tokoilut ja vesiriistailut eivät onnistu, niin sitten omistamme elämämme pallon tökkimiselle.

Tai rapsuteltavana olemiselle! Tänään saatiin vihdoin viime vuoden kiitospussit kaverikoirailusta. Oltiin tosi ilahtuneita ja vähän yllättyneitäkin, kun luultiin, että sponsori oli luopunut kiitospusseista, mutta niin vain saatiin kumpikin pussillinen herkkuja.

Mmmm... hyvältä näyttää!