Pururataa aamuin illoin

Pururatalenkkeily on ollut tämän viikonlopun tärkein aktiviteetti. Perjantaina käytiin illalla keinovalossa, lauantaiaamuna luonnonvalossa ja samoin tänään päivällä, joskin melkoisen pilviverhon alla. Tänään ja lauantaina kuljeskeltiin kumpanakin päivänä kaksi tuntia ristiinrastiin, perjantaina vähän vähemmän, koska Lucy-neitiä pelotti pimeässä.

Eikä pelottanut!

Miksi sinä sitten hiippailit perässä ja pysähtelit jatkuvasti yks kaks tai ryntäsit kiireellä Paremman Mestarin jalan juureen?

Minä kuuntelin! Täytyihän jonkun olla vähän selvillä metsän äänistä ja tapahtumista, kun te Paremman Mestarin kanssa kaahotitte vain päättömästi menemään. Tiedä, vaikka olisi ollut susihukka edessä.

Tänään yritettiin livahtaa lenkille vain Paremman Mestarin kanssa, että Lucy-neiti olisi saanut vähän huilia, kun hän sai sellaisen pienen kipukohtauksen taas alkuviikosta, mutta eihän se onnistunut. Lucy-neiti havahtui sängystä ja tuppaantui mukaan.

Mokomat rontit yrititte karata minulta! Minähän olen ollut jo keskiviikosta asti ihan kunnossa. Mitä lepopäiviä minä nyt enää tarvitsisin. Sekin oli sellainen pieni niksahdus vain, kun erästä naapurinpoikaa piti läksyttää. Se vain tunki kylmää kirsuaan peffaani, vaikka minä kuinka istuin alas, irvistin ja kiljahtelin. Lopulta yritin sitten vähän nappaista sitä nenän päästä, mutta siinä sähäkästi kääntyessäni tunsinkin vihlaisun hartiaseudulla. Vasenta etujalkaa ei kärsinyt laittaa maahan, joten linkkasin Paremman Mestarin luo ja liftasin sylikyydin takaisin kotiin. Sinusta ei ollut kyllä mitään apua siinä tilanteessa...

No mitä sinä luulet, että olisi tapahtunut, jos minä olisin itseäni vanhemmalle urokselle käynyt irvistelemään? Siinä olisi voinut käydä paljon pahemmin, eikä päivän vuodelepo olisi ehkä auttanut. Ja hyvinhän sinä pärjäsit itseksesikin.

Maanantain ja tiistain otin levon kannalta ja kävin sylihissillä ulkona tarpeillani, mutta sitten kipu hellitti ja pystyin taas juoksemaan Parempaa Mestaria karkuun, kun hän yritti ottaa minut syliin kantaakseen sisälle. Se on aina sen merkki, etten tarvitse enää apua.

Minulla on ollut vähän vatsavaivoja tällä viikolla. Söin palasen kuivattua siansydäntä keskiviikkona, että liekö se syynä vai onko tässä jokin vatsatauti kyseessä. Lucy-neitiin ei ole tarttunut. Kyllästyttävää, kun jokaisen ulkoilun jälkeen täytyy käydä tassupesun lisäksi peppupesulla. 
    Vähän on myös ollut neuvottomuutta, että mitähän sitä sitten söisi, kun normaalisti vatsavaivoihin kehotetaan syöttämään koiralle keitettyä kanaa, löysää riisiä ja vaikkapa raejuustoa, mutta kaikki nuo ovat minulla sopimattomien ruoka-aineiden listalla. Olen sitten syönyt vain omaa tavallista ruokaani sen, mitä on alas mennyt vähän veteen liotettuna. 
    Olen myös aika ylpeä siitä, että maitohappobakteerijauhetta minua ei yleensä saa millään ilveellä huijattua syömään. Haistan sen kaiken ruuan seasta ja jätän syömättä. Tänään kuitenkin täytyy myöntää, että saatoin haksahtaa syömään kirjolohisoseeseen sekoitettua jauhetta. Raaka, ruotoineen jauhettu kirjolohi nimittäin tuoksui ja maistui sen verran taivaalliselta, että siinä en osannut epäillä mitään konnuutta. Parempi Mestari ei ollut tuoksusinfoniasta aivan samaa mieltä, mutta mitäpä hän ei koiriensa hyvinvoinnin vuoksi olisi valmis sietämään. (Nähtäväksi jää, kuinka ilahtunut Mestari on löytäessään jääkaapista rasiallisen löyhkäävää mössöä!)

Muuten on ollut vähän puuduttavan tylsä viikko. Paremmalla Mestarilla on ollut paljon töitä vielä kotonakin ja niinpä sattui eräänä iltana, että ruuan ja iltalenkin jälkeen en saanut millään rauhaa, vaan kuljeskelin pitkin kämppää, kävin välillä vinkumassa keittiössä ja tökkimässä Paremman Mestarin jalkaa, kuljin taas ja kävin mm. avaamassa vessanoven. Parempi Mestari hermostui lopulta ja yritti kysellä, että mikä minulla on vikana ja avasi kiinni olleen makuuhuoneen oven varmuuden vuoksi. Vähän myöhemmin hän havahtui siihen, etten ollut enää häirinnyt häntä vähään aikaan. Hän tuli katsomaan, mitä puuhailen ja löysi minut näin:

 Jep. En voi sietää sitä, etten pääse iltalenkin jälkeen iltaunille Paremman Mestarin tyynylle! Haluan, että asiat ovat niin, kuin ne aina ovat olleet.

Tämähän on koirien harrastushalli! Miten niin tämä tuoli olisi kuitenkin vain ihmisiä varten?!

Torstaina sentään käytiin rally-tokoharjoituksissa. Viikon verranhan ollaan harjoiteltu ahkerasti vasemmalle kääntymistä. Tämä viikko pitäisi sitten kai harjoitella eteen tulemista. Ja ehkä edelleen sitä vasemmalle kääntymistä. Mielenkiintoinen viikko siis luvassa!