lauantai 4. tammikuuta 2020

Ensimmäiset päivät

Yks kaks sitä ollaankin sitten 20-luvulla! Vuosi vaihtui meidän osalta ihan rauhallisesti. Päivällä käytiin tavallisesti kävelyllä Ninnin ja Moonan kanssa. Iltaruoka saatiin vähän aikaisemmin, että ehdittiin käydä ruuanjälkeisulkoilulla ennen kuutta, mutta lopulta kävimme kyllä ulkoilemassa pihalla tarhassa useammankin kerran illan aikana ihan normaalisti, kun välillä aina juolahtaa mieleen pyrkiä vähän pihaa haistelemaan.

Dachshund was here!

Ihmiset kävivät kaupungissa katsomassa ilotulitusta, joka tänä vuonna järjestettiinkin jo klo 20.00. Omia räjähteitä ei ollut, eikä Ninnin ja Moonan luona ihan naapurissakaan paukuteltu. Toki jotain kuminaa kuului kylältä ja minä yritin vähän viritellä pientä vahtihaukun tynkää, mutta Emäntä ehdotti, etten aloittaisi mitään haukkukonserttia. Ninnin elämään uudenvuodenyö ei vaikuttanut mitenkään, eikä juuri minunkaan. Moona saattoi olla hieman tavallista levottomampi, mutta ei hänelläkään mitään paniikkihysteriaa ollut. Lucy-neiti makasi koko illan jonkun sylissä, kun ihmiset katsoivat elokuvaa, mutta sekään ei sinänsä ole mitenkään poikkeuksellista. (Hän makaa parhaillaankin Emännän jaloissa...)

Uudenvuodenpäivänä palattiin yli viikon reissussa olon jälkeen takaisin kotiin. Illalla koettiin pieniä kauhun hetkiä, kun Lucy-neiti alkoi yhtäkkiä oksentaa. Emäntä oli erottavinaan oksennetun iltaruuan seasta nikotiinipurkan. Kotiin tullessa Emäntä oli niin kiireinen kantamaan tavaroitaan, ettei heti ehtinyt kieltää Lucy-neitiä, joka tonki lattialle unohtuneesta roskapussista voirasian ja nuoli sitä. Ilmeisesti purkka oli ollut rasiassa ja sieltä se oli vahingossa lipsahtanut Lucy-neidin vatsaan. Hänen vatsansa on onneksi sellainen, että pyöräyttää aina ulos kaiken sulamattoman aineksen, joten purkka ei päässyt tukkimaan suolistoa, mutta hieman Emäntää kylmäsi ajatus siitä, että purkasta olisi saattanut joutua nikotiinia Lucy-neidin elimistöön. Mitään poikkeuksellisia oireita ei kuitenkaan ilmennyt ja iltaruoka nro 2 pysyi sisällä. (Lucy-neiti yritti syödä myös oksennetun iltaruoka nro 1:n, mutta Emäntä ei antanut.)

Sen verran oli lämpöasteita, ettei Lucy-neiti tarvinnut takkia lenkillä.

Emännällä on tällä kertaa pitkä joululoma ja kotona lomapäivät ovat jatkuneet rauhallisella kaavalla, jossa aamupäivällä käydään metsässä kävelyllä, sitten tuusaillaan jotain kotosalla ennen kuin iltaruuan jälkeen käydään taas jaloittelemassa pihalla. Emäntä mm. luki Katriina Tiiran uuden kirjan Koirien käyttäytyminen ja persoonallisuus. Siinä oli kootusti viimeisimmät tutkimustiedot koirien käyttäytymisestä ja persoonallisuudesta. Hieman Emäntää huvitti, kun hän luki koirien aisteista ja toisin kuin hän oli olettanut, niin meillä koirilla onkin samankaltainen makuaisti kuin ihmisillä tai ehkä jopa herkempi, koska maku ja haju liittyvät toisiinsa ja meillä koirillahan on tunnetusti parempi hajuaisti, ja tätä ylivertaista makuaistiamme me sitten käytämme kaikenlaisten jäniksen papanoiden ja kissankakkojen maisteluun. Mutta senkus virnuilee! Eihän hän ole niitä koskaan maistanut, eikä näin ollen tiedä, kuinka hienostunut ja ihana makuelämys eläimen uloste voi olla!

Löydettiin metsästä suunnistusrasti!

Yhtenä päivänä satuttiin myös melkoisen tuoreille kauriin jäljille! 
Videolta näkyy, kuinka mäyräkoira reagoi tilanteeseen.

Lucy-neidillä on tällainen omintakeinen tyyli kävellä pyörätien reunakiveystä pitkin.

Ihan lupaavan oloinen tämä uusikin vuosi ja vuosikymmen on, että eiköhän sen kanssa pärjätä!

10 kommenttia:

  1. Hyvää alkanutta vuotta! Olipa siinä hauska tyyli kulkea tienviertä. Tarkkana saa olla, että pysyy reunakivellä :) !
    Teillä on lunta - täällä lounaassa on keväistä, talvi jäi varmaan välistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän on luntakin. Se on ihan kiva, vaikkei mikään kunnon talvi olekaan. :)

      Poista
  2. Waude-wau, onpa hieno kaurisvideo!
    Onneksi Lucy-neiti ei saanut sen pahempia pahoinvointeja siitä purkasta. Minäkin olin useamman tunnin tehotarkkailun alla (Palvelijattaren silmäiltävänä), kun lenkillä ehdin napata jonkun valkoisen patonginpalan tienposkesta. Eukko oli tikkana kaivelemassa sitä suustani, mutta minähän nielaisin sen nanosekunnissa. Ihminen oli melkein varma, että juuri siinä palasessa oli jonkun vinksahtaneen koiravihaajan laittamaa myrkkyä. No ei ollut. Mutta kyllä eukko vahti pitkään tuleeko jotain oireita meikäläiselle. Se on aina silmäillyt tekemisiäni lenkeillä, juuri estääkseen tuollaisen tilanteen. Taas tuli todistetuksi, että mäyräkoiraa nopeampaa hotkaisijaa tuskin löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäyräkoira nielaisee käsittämättömän nopeasti tarvittaessa! :) Myrkkysyötit ja neula-ansat pelottaa täälläkin, mutta koskaan ei ole sellaista onneksi kohdalle osunut, vaikka varsinkin Roni on kunnostautunut ruuantähteiden tienvarsihotkinnassa. Emäntä vähän toivoo myös, että paikalliset maalaiset olisivat sen verran tervejärkistä porukkaa, etteivät tahtoisi aiheuttaa eläimille kärsimystä...
      Onneksi sinullekaan ei käynyt kuinkaan! Paitsi sait ilmaisen välipalan. ;)

      Poista
  3. No oljpa tuurija ettee siitä purkasta tullunna mittää! Joskus se pettää tuo määräkoerannii makuaesti. Vaekka totistetusti onnii valikoeva ja erinomasen hyvä ku kerta oekeen kirjassahhii sitä kehutaan :)
    Niivvuan vuosj ja kymmennii vaehtuva sytkähti ja hyvvee vaahtija etteempäen sitä elettään. Hyvässä seorassa on teellä vaehtunna kyllä. Ja kaekellaesen mukavan tekemisen merkissä.
    Mielenkiinnolla ootellaan että minkä kaeken mukavan parissa se sielä jatkuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virhearvio purkan suhteen johtui varmaan huumaannuttavasta härskiintyneen voin mausta. Emäntä joskus epäili, ettei koirilla oikein ole makuaisti, mutta kylläpäs on! Se on vain makuasia, että mikä on hyvää. :D

      Poista
  4. Voi miten taitava Lucy on kun osaa kävellä reunakivetyksellä!
    Huh aika jännä tilanne kun se purkka tuli syötyä, onneksi tuli pian oksun mukana ulos.
    Mukavaa kuluvaa vuotta, kevättä odotellesa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi oksennus pelasti pahemmilta seuraamuksilta!
      Jostain syystä Lucy tykkää vapaaehtoisista tarkkuuskävelytreeneistä. :)

      Poista
  5. Hyvä, ettei purukumi aiheuttanut mitään suurempaa vaaraa. Meillä syödään tienvarsilta KAIKKI syötäväksi kelpaava. Purkkaa menee vatsoihin tuon tuostakin. Beaglet ovat maailman nopeimpia, mitä tulee kaiken kielletyn hotkimiseen. Roskapusseja ei voi jättää minnekään, mistä beagle sen näkisi. Sydän syrjällään saa olla miltei joka päivä, kun täällä kaupungissa ulkoilee. Siksi odotankin kovasti aina mökkikautta. Mökillä kun ei ole maassa muuta syötävää kuin jäniksen papanat...

    Mukavaa ja touhukasta uuden vuoden jatkoa teille toivottaa Hippu, Myttö ja emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo maasta syöminen on vähän ikävä taipumus koirissa, kun aina saa pelätä, mitä sieltä sattuu suuhun tarttumaan. Varmaan jonkun koiran saa koulutettuakin niin, ettei se söisi sattumia, mutta en tiedä onko se tällaisen metsästyskoirarotuisen kanssa mahdollista. Niillä viettiä on enemmän kuin kuuliaisuutta... Hyvä, ettei teilläkään ole mitään ikävämpää kuitenkaan sattunut ja toivotaan, ettei jatkossakaan satu! :)

      Poista