Joulun vaiheet

Joululahjojen kera oman kuusen juurella

Lucy: Joulunaika on kulunut pääasiassa kotosalla, kuinkas muuten. Aattoiltana käytiin Moonan ja Ninnin luona. Siellä saatiin sellaista aitoa joulun tunnelmaa aikaiseksi, kun Moonalla oli juoksut ja Roni vinkui hänen peräänsä koko ajan. Parhaimmillaan Roni ulisi häkissä ja Moona murisi hänelle häkin ulkopuolella. (Moonalla on hieman kielteinen asenne kaikenlaisia kosiskelijoita kohtaan. Hän saattaa jäädä vanhapiiaksi, vaikkei häntä steriloitaisikaan. Me olemme Ninnin kanssa onneksi kaiken tuollaisen maallisen yläpuolella. Paitsi Ronille mekin näytimme hammasta, kun hän innoissaan yritti jo häiritä meidänkin joulurauhaamme.)

Tuollainen tonttu ilmestyi jouluksi meille. Tuossa se on istunut uunin nurkalla, eikä näytä olevan kiire minnekään. Ehkä se on jäämässä taloksi?

Aattoaamun rauhallinen hetki kotona. Ei Roni tiennyt vielä, millaista elämöintiä ilta toisi tullessaan...

Ninni kävi varastamassa paketteja kuusen alta jo ennen jouluevankeliumia ja lopulta se paketti oli nostettava hyllyn päälle odottamaan, kun vaikka Ninni tunnistikin, että koirien lahjasta oli kyse, niin hän ei osannut lukea, että paketin päällä luki "Moona". Kun luvut oli luettu ja laulut laulettu, niin minä parkkeerasin seuraavaksi kuusen juurelle vahtimaan lahjoja. Yritin tarttua jokaisen jaettavan paketin nurkkaan avatakseni sen, mutta sitten en lopulta suostunut avaamaan sitä lahjaa, joka oli minulle tarkoitettu, vaan yritin avata Moonan ja Ninnin yhteisen lahjan. Tässä vaiheessa Ninni oli ominut omien lahjojensa lisäksi myös Moonan lahjat ja vieno urina purkautui hänen kurkustaan, kun Moonakin olisi halunnut avata joululahjoja. Aitoa joulun tunnelmaa siis!

"No niin... havaintojeni mukaan pian aletaan avata näitä paketteja ja kukas olisi siihen hommaan parempi kuin minä, neiti Lucy terävine hampaineni!"

"Reippaasti vain nurkasta kiinni ja paperille kyytiä!"

"No nytpä on niin iso kaveri, että tälle pitää antaa kyytiä välittömästi! Jos joskus pääset vielä sieltä häkistä, niin tämä on varmasti hauska kaveri sinunkin mielestäsi, Roni!"

Me saimme lahjaksi uuden harrastuksen! Meidän paketistamme löytyi nose work -tavaroita! Olemme nyt muutaman kerran haistelleet eukalyptus-hydrolaattia ja täytyy sanoa, että nose work on mielenkiintoinen, joskin vielä hieman haastava eikä aivan täysin meille avautunut laji. Meitä kun on vuosien varrella käsketty tekemään niin monenlaista, niin helposti tulee tarjottua kaikenlaista toimintaa herkkupalan toivossa. Ja vaikka yhtenä päivänä osaisikin haistella purkkia, niin seuraavassa hetkessä tulee tartuttua purkkiin hampailla tai tökittyä sitä kuonolla ja niin edelleen.

Tässä välipäivinä koetimme onneamme uudestaan ja menimme Moonan ja Ninnin luo yhdeksi yöksi. "Ei kai se juoksuhurmos, nyt niin paha enää ole", ajatteli Emäntä. Virhe. Hän ei nukkunut koko yönä, kun vaikka Moona oli ulkona tarhassa ja Roni sisällä toisessa päässä taloa häkissä, niin Roni vinkui ja ulisi koko yön. Roni ei siis koko aikana nukkunut eikä syönyt. Minulla on toki asiasta vain hatara omakohtainen käsitys, mutta äkkiseltään rakkaus näyttää minusta sairaudelta. Koko vierailun ajan Moonaa ja Ronia täytyi siis kierrättää vuorotellen ulkona ja sisällä ja niinä hetkinä, kun kumpikin oli sisällä, oli Roni häkissä tai jompikumpi kodinhoitohuoneessa oven takana. Eräässä vaiheessa Roni sirkutti oven läpi rakkauden tunnustuksiaan ja Moona murisi ja ärisi oven toisella puolella ja kuulostipa Moona välillä äkäistyksissään hyökkäävän ovea vastenkin. Ronin oman turvallisuuden takia häntä ei päästetty kuonoetäisyydelle Moonasta.

Moona 2,5 v, Ronia esittävä stunttinukke, Ninni 5,5 v, Lucy (vielä) 7 v

Päiväkävelyllä mökillä. Melkoisen erikoinen keli, kun oli pakkasta ja vettä satoi ja lumen päälle jäätyi kova kerros, mutta sinnikkäästi kuljin mukana aivan kuin oikea koira!

Lapinkoirien jäsenten väliset ottelut

"Muistapas Moona, että minä olen kuitenkin pomo, vaikka sinulla olisi kuinka herkullinen peppu ja kipakka luonne!"

Ninni

Minä ja Moona olimme ensimmäisinä paikalla tarkistamassa jään paksuutta kairan reiästä.

Tässä ei ole auton ikkuna mennyt rikki, vaan Emäntä on työllä ja tuskalla saanut raapattua pienen kurkistusreiän jään läpi. Melkoisen kauan meni raapata kaikki ikkunat, vaikka auto olikin käynnissä ja puhalsi lämmintä ilmaa sisältä päin!

Näillä näkymin vuosi tulee vaihtumaan rauhakseltaan omassa kodissa. Ei ole hankittu pommeja eikä muuta räiskettä.

Iloisen rauhallista uutta vuotta kaikille muillekin!