perjantai 19. helmikuuta 2021

Tassuista, tossuista ja tassutossuista


"Mitä yhdestä kadonneesta tossusta? Mitä sen on väliä?"


 Lucy: Tänä talvena vihdoin, vaikka ei tuo meidän koirien mielestä olisi ollut niin väliksi, Emäntä sai tilattua meille tossut. Monenlaisia kenkiä ja töppösiä on vuosien varrella ollut sovituksessa, mutta kauppoja ei ole koskaan tullut. Jos asia ei ole lukijallemme tuttu, niin mäyräkoiran jalassa on (Emännän mielestä) se perustavanlaatuinen ongelma, että se on aina liian lyhyt tai liian paksu. (Meidän mielestä jalka on toki parhaimmillaan juuri lyhyenä ja paksuna, koska silloin mahtuu monenlaisiin ahtaisiin koloihin, mutta jaloissa on silti tarvittaessa voimaa, jos täytyy kaivaa itsensä jonkin esteen läpi.) Pienille koirille tarkoitetut kengät ja tossut ovat siis liian kapeita, että mahtavat etukäpälät mahtuisivat niihin, mutta isommille koirille tarkoitetuissa töppösissä on aivan liian pitkä varsi, joten jalka humpsahtaa sinne kainaloita myöten.


Artun emännän vihjeestä lähdettiin kokeilemaan fleecetossuja. Juuri hänen suosittelemastaan kaupasta kyseiset tossut olivat loppu ja niin ne olivat lähes kaikista muistakin netin eläinkaupoista, mutta sattumalta yhdestä puljusta löytyikin vielä S- ja M-kokoisia tossuja. Ja kyllä vain. Ainoastaan PINKKEINÄ. Mutta Roni kyllähän tosimies voi pukeutua pinkkiin! Sehän vain korostaa sitä, kuinka sinut olet itsesi kanssa!

Roni: Juupa joo... niin kai...

Tästä hyvästä kusen rappuharjaan koko lopputalven...


Lucy: Artun emäntäkin oli ilmeisesti tutustunut tarkemmin mäyräkoiran jalan anatomiaan, koska hän oli hoksannut, että tossuja täytyy tilata kahta eri kokoa. Meidän tapauksessamme kävi vielä kätevästi, kun tossuja tuli neljän kappaleen sarjoina, että yhtään ylimääräistä tossua ei jäänyt, kun toisesta paketista saatiin takajalan tossut (S-koko) ja toisesta paketista etujalan tossut (M-koko).

"Unohdapa seuraavan kerran leipä pöydän reunalle, niin katsotaan, kuinka sille käy..."


TOSSUJEN KÄYTTÖÖNOTTO (ihmisnäkökulma)

Jokainen joskus lapselle rukkasta pukenut tietää, kuinka hankalaa niskoittelevan lapsen käteen on työntää rukkasta ja peukalo... mihin alle viisivuotias edes tarvitsee peukaloa?! Onko se pakko saada paikalleen??

Ainakin yhtä helppoa on pukea tossu vaikka vain passiivista vastarintaa tekevälle mäyräkoiralle. Mitä syvemmälle yrittää tassua työntää tossuun, sitä kippurampaan se vetäytyy vatsan alle. Yhdessä tossussa on yhteensä kolme tarraa (varren suussa + kaksi tarranauhaa) ja kahdelle koiralle se tarkoittaa 24 tarraa, joiden väliin jää karvaa ja jotka tarttuvat toisiinsa fysiikan lakeja taivuttavilla tavoilla.

Pakkasaamu (-20 astetta tai enemmän) etenee siis näin: Ihmiselle toppahousut jalkaan. Kengät, takki ja muut tykötarpeet käden ulottuville äkkilähtöä varten. Ronille tossut ja takki. (Roni välttelee ensin, mutta tulee käskystä paikalle. Lamaantuu eteisen lattialle makaamaan tossujen ahdistamana.) Lucylle tossut ja takki. Kiireesti oma takki, kengät, ym. päälle, ennen kuin neiti Näpsä on ehtinyt kiskoa kaikki vaivalla jalan ympäri kieputetut tarranauhat auki. (Lucy EI tule luokse käskystä, vaan koira vaihtoehtoisesti kannetaan eteiseen puettavaksi tai puetaan keittiössä ja kannetaan odottamaan eteiseen.) Operaatioon kuluu reilu viisi minuuttia.


"Käy pissalla ja käy pissalla... Enhän minä pysty liikkumaan kahden takin ja tossujen kanssa!"


Kun ovi avataan, Roni sinkoaa pihalle kuin heittoistuimesta. Alkaa noin minuutin kestävä linkous, jonka aikana koira juoksee, kierii, heittäytyy hankeen ja saa karistettua kaikki tossunsa. Lucy-neiti jähmettyy paikalleen. Toisen minuutin aikana Lucy-neiti tekee tarpeensa ja pyrkii sisälle. Seuraavan 60 sekuntin aikana Roni on myös tehnyt tarpeensa ja jähmettynyt jonnekin pihan perälle istumaan paikalleen, kun tassuja paleltaa. Ihminen käy pelastamassa Ronin kainaloonsa ja takaisin sisällä ollaan n. 3 minuuttia ja 40 sekuntia myöhemmin.

Ja tottahan tossuja on käytetty  yritetty käyttää, myös lenkeillä! Kovalla pakkasella ei toki lenkkeillä, mutta alemmillakin asteilla tassuihin paakkuuntuvasta lumesta on haittaa. Tossut poistaisivat kätevästi senkin ongelman ja toisaalta lisäisivät lenkkeilymukavuutta Lucylla siinä kymmenen asteen tienoilla ja Roni voisi käydä lenkillä vielä kahdenkympinkin tietämillä.

"Palvelijaaa! Tulepas putsaaman taas tassuni!"

Ronin lenkille lähtö tapahtuu samoin kuin aamupissalle lähtö (kuvaus yllä). Jos johonkin tassuun sattuu tossu jäämäänkin, niin pian sekin karisee. Lucy kulkee jatkuvalla namituksella n. 300 metriä. Sen jälkeen etujalkoja häiritsevät objektit saavat kyytiä, kun Lucy iskee hampaansa töihin. Takajalkoihin tossut saattavat huomaamatta jäädä. Alkulenkistä pysähdellään tuon tuostakin, koska tossut häiritsevät. Loppulenkistä pysähdellään tuon tuostakin, koska lumipaakut varpaiden välissä häiritsevät.




 
Mäyräkoira on ensimmäinen tuntemani koirarotu, joka viettää vähintään 15 % lenkkeilyajasta tassut taivasta kohti. (Toim. huom.)

Videopäiväkirja 1: Roni lenkkeilee tossuissa

Sisäinen vinttikoira valloillaan

Onneksi Roni korjaa pudonneet tossut mukaansa

Lopulta tossun saattaa vaikka palauttaa Emännällekin.


Videopäiväkirja 2: Lucy lenkkeilee tossuissa




Videopäiväkirja 3: Se hetki lenkistä, kun ei ole enää tossuja, muttei vielä lumipaakkujakaan ja kummallakin koiralla on jalat maata kohti


Kauan eläköön tassutossujen vastainen vastarinta!

8 kommenttia:

  1. Hyvänen aika miten hauskat videot ja uloslähdön sanallinen kuvaus. Ihan kippurassa on eukko nauranut. Mullekin on joku vuosi sitten kokeiltu paria tossumallia just samanlaisin tuloksin. Selvisin voittajana eikä tossuja sen koommin ole enää kokeiltu. Nyt eukko keksi ommella sukat haalareihin kiinni, joten niitä en saa millään pois. Toisaalta sukat eivät juurikaan menoa häiritse. Jos kovat pakkaset tulee laitetaan kahdet sukat päällekkäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sukkien ompeleminen haalarin lahkeisiin on vähän kiero temppu meidän vastarintaliikkeemme mielestä. ;D Mutta onhan sinulla sitten mukavampi kävellä, kun jalkoja ei palella eikä tassuihin jää lunta kiinni... :)

      Poista
  2. Voi apua noita videoita :D :D :D en silti ymmärrä, miten edes mäyräkoira voi saada kaksi kireälle laitettua tarranauhaa ihan irti. Kai tuossa vauhdissa sekin on mahdollista. Ronilla on hurja meininki, tossuja kuljetetaan ja heitellään kuin saalista :D
    Lucy taas näyttää tossuissaan Artulta...

    Kuvauksesi mäyräkoiran pukemisesta oli kyllä osuva. Miten ne töppöjalat voikin olla tossuja pukiessa niin ihme luikerot. Luulet saaneesi hyvän otteen ja painettua passiivisesti hangoittelevan tassun tossun pohjalle asti (koska muuten se alkaa lörpöttää varpaista jo ulko-ovella, ja kompasteleva mäyräkoira ei etene), mutta samassa kun laitat tarranauhan kiinni, tassu luikahtaa monta senttiä ylemmäs. Ja homma alkaa alusta...

    Vastarintaliike jatkaa siellä selvästi ja harjaantuneesti tossujen riisumista. Suomen lyhyt pakkasjakso ei riitä siihen, että me ihmiset edes koskaan opittaisiin pukemaan tossut pitävästi ja nopeasti. Enkä ollut tullut ajatelleeksi, minkä lisähaasteen pitkäkarvainen mäyräkoira tuo tossujen pukemiseen. Ai apua, meillä on vielä helppoa, kun on yksi koira, ei karvoja ja ylikilttinä se ei kyllä itse tossujen tarroja availe :) vaikka ne lapiokäpälät muuten muljuaakin koko prosessin ajan miten sattuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roni on hionut tossujenriisumisjuoksunsa parhaaseen terään. Se jotenkin lötkösti heittelee jalkojaan niin, että tossut löystyvät, alkavat löpsyä ja lopulta vain putoavat viimeistään ojanpenkkaan suoritettavan syöksyn voimasta. :'D

      Yllätyksenä vähän tuli tosiaan pitkien karvojen aiheuttama lisähaaste. Niitä tupsuja ja hapsuja tuntuu riittävän jaloissa joka väliin ja jos karvat jäävät yhtään mistään nipistämään, niin liikkuminen ei onnistu.

      Poista
  3. Kiitos päivän nauruista! Tekstit ja videot mahtavia. Hyvin on dokumentoitu erot koirien ja paljastassu/tossullinen välillä. Yhdessä välissä mieleen putkahti kaulurin käyttö vrt. kurjat ellin jälkeiset toimenpiteet. Ronin vauhtibaanajuoksu kelpaisi mäykkyjen juoksukisoihin ja lopun videoon yhdessäolon hauskuudesta paljastassuisena on hyvä päättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Milja! :)
      Kauluria on onneksi tarvinnut harvoin. Silloin ei ole ollut Ronillakaan enää vauhti päällä...
      Ei ole tullut koskaan kokeiltua innostuisiko Roni juoksemaan vieheen perässä... :D

      Poista
  4. Onpas aika touhukasta tuo lenkkeily Herra ja Neiti Mäyräkoiralla. Onneksi kevättä kohti kuljetaan, niin emäntäinen unohtaa mokomat tossut :D.

    Ostin Wiimallekin kerran tossut kun tietyllä nollakelillä sille kertyy lumikokkareita tassun alle ja sitten pitää niitä pysähdellä irrottelemaan.
    Puin ne Wiimalle ja lähdettiin ulos lumihankiin, ja niin kävi, että kun se Wiima siellä hangissa loikki, niin jossain kohtaa huomasin, että oli vain yksi tossu jalassa eikä muita enää löytynyt. Ei ole tullut toisia hankittua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei... Nepä olivat äkkiä käytetyt tossut. :'D Roni onneksi korjaa tossut talteen, joskin myös kovasti itse edesauttaa niiden irtoamista alunperinkin...

      Poista