keskiviikko 14. heinäkuuta 2021

Tupakoirina pitkin kesää

 Lucy: Tämän kesän voi oikeastaan kiteyttää yhteen kuvaan:



Olen tänä kesänä viettänyt enemmän aikaa sisällä paikallani maaten kuin koskaan ennen mukaan lukien sen kesän, jolloin koin mäyräkoirahalvauksen ja olin kolme viikkoa häkkilevossa. Ulkona ei kerta kaikkiaan pysty olemaan tai tekemään mitään. Joskus Emäntä on antanut minun olla ulkona, kun on puuhaillut itse jotain, mutta silloin olen maannut varjossa eli aktiivisuuttani ulkoilu ei ole juuri lisännyt. Ei ole oikein sydänvaivaisia mäyräkoiria varten nämä ajat. Se on kuitenkin mainittava, etten ole erityisesti osoittanut kärsimisen merkkejä jatkuvasta sisällä köllöttelystä. Emäntä lähinnä on huolissaan fyysisen kuntoni romahtamisesta. Pieniä aktivointipuuhia on tehty sisällä viileässä, kuten herkkupalojen etsimistä, maitopurkkien repimistä ja nose work -harjoituksia.


Ronilla ei sinänsä olisi mitään terveydellistä estettä ulkoillakin, mutta ei hänkään suostu juuri pihasta liikkumaan. Postilaatikon jälkeen hänkin käy viimeistään maahan istumaan, eikä suostu jatkamaan lenkkiä. 

Jos Roni on ollut mukana ulkona Emännän puuhatessa omiaan, niin kohta on ovelta kuulunut haukku, kun Roni on pyrkinyt takaisin sisälle ilmalämpöpumpun alle viilentelemään. Emäntä on saanut siis ihan rauhassa itsekseen hikoilla pihalla sen, mitä on jaksanut puuhastella.

Viimeisin lenkki tapahtui viime viikon torstaina kello yhdentoista aikaan illalla. Lämpömittari laski vihdoin kahteenkymmeneen asteeseen, joten Emäntä pakkasi vesipullon mukaan ja kävimme kävelemässä kokonaiset kaksi kilometriä. Minäkin pystyin sen matkan kävelemään, joskin kieli pitkällä roikkuen ja kolmella juomatauolla. Viileämpi ilta- tai aamuaika olisi muuten sopiva lenkkeilylle, mutta hyttysiä ja paarmoja on ainakin miljoona! Emäntä pystyy suojautumaan vaatteilla ja myrkyillä, mutta me olemme kaikkien saalistajien armoilla. Roni varsinkin kärsii paarmoista jo niin pahasti, ettei meinaa sisälläkään uskaltaa olla edes kärpäsen kanssa enää samassa huoneessa.

Roni: Kasvaisikohan täällä pellolla lisää herkullisia sorkkia? Täältä jostain se edellinenkin löytyi...


Lucy: Eilen aamulla kävimme parin tutun koiran (ja yhden ihmisen) kanssa treenaamassa rally-tokoa. Jo aamusta oli tosi kuuma, mutta pääsin minäkin silti pienen treenipätkän tekemään mielen virkistykseksi. Toinen tuttavakoirista treenasi tokoa ja siinä minä olin apukoirana paikkaistumisessa. Tokossa on avoimessa luokassa sellainen liike, jossa koirien täytyy istua vierekkäin paikallaan ohjaajan poistuessa kauemmas. Vaikken toko-koira olekaan, niin osaan minäkin sentään istua paikallani.

Varjossa oli ihan ok lämpötila odotella vuoroaan.


Treenien jälkeen kävimme vielä uimassa. Minäkin uin, vaikkei siitä nyt kuvatodistetta ollutkaan. Tässä kuvassa olen jo kuivattelupuuhissa. Sellainen heikkous tässä uudessa kodissa on, ettei aivan läheltä ole löytynyt uimapaikkaa. Kaikki rannat ovat yksityisiä mökkirantoja, eikä niihin voi noin vain mennä uiskentelemaan. Niinpä täytyisi autolla ajaa etemmäs uimaan, ja koska se vaatisi sitten jo suurempaa lähtemisen vaivaa, niin ei olla viitsitty lähteä. Liikuntaahan se olisi uiminenkin, mutta viilentymisen kannalta sisällä viilentyy ehkä jopa paremmin kuin uimassa. Joka tapauksessa eilinen oli siis yksi aktiivisimmista päivistä vähään aikaan.

Sunnuntaina meillä kävi mukava vieras (tai vieraita, mutta jos koirablogissa vain koiravieraat lasketaan, niin sitten yksikössä...)

Aki-herra kävi meillä pitkästä aikaa kylässä. Hän saavutti heinäkuun alussa kunnioitettavan 14 vuoden iän.

Vaikka vuodet ovatkin hänestä hioneet jo terävintä särmää ja mm. kuulo on jo lähtenyt, niin varmuuden vuoksi Ronia ei päästetty Akin kanssa samaan tilaan. Aki ei aiemmin oikein sulattanut toista urosta lähellään, vaikka Roni olikin oikein nöyrä omasta puolestaan. Pihalla urokset olivat hihnoissa hetken samaan aikaan, ja Aki käänsi tällä kertaa kohteliaasti päätään pois päin eikä ollut Ronia näkevinäänkään, mutta ettei mitään ikävää välikohtausta pääsisi syntymäänkään, niin Roni oli vierailun ajan makuuhuoneessa portin takana. Näin Aki-herra sai turvallisin mielin tallustella ympäri taloa.

Minulla on sen sijaan ollut Akiin aina mutkattoman välinpitämättömät välit. Kunnioitamme toinen toistemme yksityisyyttä, emmekä tuppaa iholle tai muutenkaan turhaan huomaa toisiamme.

Näin hyvin me mahduimme jopa yhtä aikaa kahvipöydän alle. Pöydän alunenhan on minun itseoikeutettu paikkani ruokailuiden aikana, mutta niin on myös Akin paikka hänen omassa kodissaan. Minä varasin pöytäpaikan ensin ja Aki kierteli hetken vaivautuneena pöydän ympärillä. Hän halusi tietenkin kunnioittaa minua talon emäntänä, mutta toisaalta pöydän alus kiinnosti. Niinpä hän lopulta ryömi pöydän alle aivan varovasti seinän vierestä huolehtien tarkasti siitä, ettei luonut minuun suoraa katsekontaktia tai tehnyt muutakaan edes puoliksi uhkaavaksi tulkittavaa elettä. Pääsimme siis molemmat tavoitteeseemme, eikä keskinäinen rauhamme häiriintynyt.

14 kommenttia:

  1. Onpa hauska taas lukea teidän kuulumisianne. Jännää, miten teillä, vaikka "ei juuri mitään olla tehty" on ehditty taas puuhata vaikka mitä siellä. Meillä ollaan vanhoja ja virttyneitä (lue varttuneita) eikä toimintapuolella oikeasti tapahdu mitään. Huolestuttavaa on, että ennen melko innokas kävelijä eukko on nykyisin ihan läkähdyksissä. No, tunnustan: en minäkään suostu näillä helteillä tekemään kuin aivan välttämättömät jalannostolenkit.
    Hyvä te! Me nautitaan, kun saadaan lukea teidän kuulumisianne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti teilläkin viileämmällä vielä jaksaa jalka nousta lenkkeilypuuhissa! Liikkuminen on niin valtavan tärkeä asia... Nyt on ollut aivan epätodellista, että meillä on ollut näin pitkä tauko päivittäisestä lenkkeilystä!

      Poista
  2. Tupaukkona kaet sitä on jootunna olemmaan ku on semmonen porotus pihamualla jatkuvasti. Ee oo kennenkää ilima tuommonen. Onneks tuo viilenj vähä nyt kuitennii.
    On teellä sielä kuitennii tuommosta mukavata toemintata ollunna ja kaverihhii käännä. Kyllä semmonen tupakoeran elämätä piristää :)
    Meelläe on immeenen ollunna huolissasa että mitenkä kääpi selän ja käpäliin kansa ku ee oo lenkille piässy eekä liikkumaan. No, ootellaan sitä viileempätä vuan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu jotain pientä iloa on yritetty sisällä keksiä, mutta liikkumattomuus huolettaa... Onneksi nyt on tällä viikolla päästy taas vähän kuljeksimaan. Ensi viikolla kai loppuvat taas lenkkipuuhat... :/

      Poista
  3. Voi Lucy, sinä olet aito kuningatar! Aki osoitti viisautta, kun osasi antaa sinulle tilaa. Voi Roni, mikä harmi, että jouduit portin taakse. Ehkä se oli kuitenkin hyvä ratkaisu. Juu, 30 pykälän helteillä ei kyllä tee mieli lenkkeillä. Aikaisin aamulla ja myöhään illalla mekin silloin liikutaan. Mutta, eipä aikaakaan kun päästään räntäsateisiin ;) ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aki on herraskoira tyttöjä kohtaan. :) (No lähes kaikkia tyttöjä kohtaan... Moona on vähän poikkeus tässäkin tapauksessa. Tosin viimeeksi se oli kuulemma Moona, joka haastoi riitaa, eikä enää Aki-herra...) Emäntä päätti, että mielen rauhan takaamiseksi Roni voi olla sen verran kohtelias, että kuuntelee vierailua portin takaa. :)

      Poista
  4. No juu, kylläpä oli hyville tavoille oppinu toi Aki, Lucy, sillä tottakai talon kuningatar määrää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akille ja Lucylle on vuosien varrella syntynyt tällainen lämmin täydelliseen välinpitämättömyyteen perustuva toveruus. :D

      Poista
  5. Mukavia vieraita ja muutakin puuhaa teillä on ollut helteestä ja ajoittaisesta loikoilusta huolimatta. Lucy-neiti, voin kertoa sinulle salaisuuden, että minun lenkkini ovat nykyään olleet korkeintaan kilometrin. Ja minulla on siihen ihan fyssarin lupa ;) Tuo sinun matkasi oli oikein hyvä suoritus. Ne paarmat on kamalia! Nyt vilpoinen tuuli on karkottanut kaikki ötökät, ja ulkona on paljon mukavampaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Oikein ammattilaisen määräyksestä vain kilometrin lenkkejä! Tuo olisi hyvä juttu niin päivinä, kun ei huvita lenkkeillä. :D Toisaalta sitten silloin tällöin, kun tekisi mieli painaltaa metsässä tuulispäänä, niin se vähän harmittaisi... Ehkä on oltava vain tyytyväinen nykytilanteeseen. Lucylla on kuitenkin melko suuri valta nykyisin siihen, kuinka nopeasti, kuinka kauas ja mihin suuntaan kuljetaan. ;)

      Poista
  6. Oi miten kaunis tuo peltokuva! Ja tosiaan, on kyllä ollut viikkokausia jatkuneiden helteiden vuoksi meilläkin niin laiska kesä, etten toista näin laiskaa muista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut todella poikkeuksellinen kesä! Kun ei tullut sitten ilman koiriakaan käveltyä, niin liikunta jäi itselläkin aivan minimiin. Nyt on sitten kuntokuuri tarjolla niin itselle kuin koirillekin, kun ilmojen puolesta pääsee taas liikkumaan. :)

      Poista
    2. Viime viikon agitreeneissä vetäjä kysyi minulta juostuani radan Mestan kanssa, että hengästyinkö, kun huohotin urakalla. Ai mikä huono kunto? :D Kuntokuuri siis tarpeen täälläkin!

      Poista
    3. Agilityhän lasketaan nykyisin urheiluksi, että saahan siinä hengästyäkin! :D Mutta eihän pieni kunnon kohotus koskaan pahasta ole. :)

      Poista