Ihkaoikea lukukoira

 Roni: Nyt se lukukoiran homma on sitten virallisesti alkanut. Iltapäivällä Emäntä tuli hakemaan kotoa vain minut eikä Lucy-neitiä ollenkaan. Paikka oli sikäli tuttu, että olen käynyt samassa paikassa kaverikoiravierailuilla, koirakerhossa ja koulukoirana. Jotenkin siinä aulassa jännitys ja uuden asian into purkautui kuitenkin joinakin haukahduksina. Sillä seurauksella, että kaikista ovista (ja melkein ikkunoistakin) alkoi tulvia käytävälle lapsia tervehtimään minua. Sanoivat lukukoirakurssilla, että haukkumista pitäisi karsia, mutta oliko se nyt niin huonosti toimittu, että ilmoitin tulostani ja sain heti palkinnoksi lukuisia erihajuisia pieniä faneja ympärilleni.

Lukuhetkien aikana olin tietenkin hiljaa. Vähän siinä täytyi aluksi hakea hyvää asentoa ja etsiä huoneen parasta akustiikkaa kuuntelun kannalta, mutta lukijat olivat ymmärtäväisiä. Olivathan hekin ensikertalaisia lukukoiralle lukemisessa, joten uuden edessä siinä oltiin kaikki. Sattui vielä niin somasti, että tällä kertaa paikalla oli vain poikaporukka minulle lukemassa, että hyvinhän me aapista tavattiin poikain kesken! Sain jopa suurimman osan houkuteltua lukemaan vähän enemmän, kuin he olivat alunperin ajatelleet...

Roni: Alku oli siis oikein lupaava, joten eiköhän näitä lukukoirakeikkoja ole tiedossa jatkossa lisää.

Tänään tehtiinkin jo aamulla vähän pidempi lenkki, koska Lucy-neiti ei muuten olisi oikein ehtinyt lenkille. Aamulla seitsemältä oli pellolla hankikanto ja kävimme nuuskimassa jäniksenjälkiä. Emännällä oli lumikengät ja niillä hän on polkenut pienen polun peltoaukean ympäri. Tänä aamuna hanki kantoi kyllä muuallakin kuin vain polulla.

Vähän meinasi tulla välillä siimasoppaa flexi-hihnoista, mutta yllättävän hyvin pärjättiin lopulta kaikista pajukoistakin läpi.

Roni: Lukukoirakeikan jälkeen minä pääsin Emännän ja hänen työkavereidensa kanssa kävelylle vanhoihin lenkkimaastoihin. Oli aika polleaa kävellä viiden naisen kanssa! Heistä oli hurmaavaa, että aluksi kävin tervehtimässä kaikki ja lopuksi en suostunut menemään autoon ennen kuin olin taas käynyt hyvästelemässä kaikki yksitellen. Se on sellainen minun oma juttuni tarkistaa, että porukka on pysynyt kasassa ja kaikki ovat turvassa.

Kaiken tämän jälkeen voi todeta, että tässä lepää aika sippi jätkä. Oli melkein viikon aktiviteetit yhdessä päivässä!

Maaliskuun kootut

 Lucy: Maaliskuu on livahtanut vauhdilla. Jos jotain pääkohtia tähän yrittäisi tiivistää.

Emäntä sai vihdoin aikaiseksi järjesteltyä työhuoneeseen lukunurkkauksen. Minä hyväksyin sen ensimmäisenä ja sittemmin Roni on ottanut sen omaksi päiväuni-, iltauni- ja todennäköisesti yöunipaikakseen. Emäntä ei ole mahtunut lepotuoliinsa istumaan.

Eräänä päivänä valoisan aikaan pihallemme harhaili sairas ja kapinen supi. Pahaksi onnekseen supi sattui pihalle samaan aikaan Ronin kanssa. Hyväntahtoiseksi nössöksi tuomittu Roni-boy paljastikin todellisen luolakoiran luonteensa ja supi pääsi hengestään. Sen jälkeen olemme välillä joutuneet ulkoilemaan omallakin pihalla kytkettyinä, koska viime yönäkin kolmen supin porukka ruokaili lintulaudan alla. Yhtenä iltana pihassa kävi myös jalkapuoli kettu. Talviruokinta ei ole siis sujunut aivan toivotulla tavalla. Meidän ei kuitenkaan toivota ilmeisesti lopettavan enempää haittaeläimiä. Sen sijaan Emäntä infosi alueen metsästäjiä. 

Kapit pois desinfioivalla shampoolla (ja häätölääkityksellä).

Ronikaan ei selvinnyt aivan vahingoittumattomana ensimmäisestä supinkaadostaan. Seuraavana päivänä Ronin silmät olivat ikävännäköisesti tulehtuneet. Niitä piti käydä näyttämässä eläinlääkärille, mutta onneksi hoidoksi määrätyt tipat auttoivat nopeasti.

Antibiootista tullut karenssiaika ei vain ehtinyt täyttyä ennen rally-tokokisoja, joten Emäntä joutui perumaan yhdet kisat Ronilta silmävamman takia. Ninni ja Moona pääsivät kuitenkin kisamatkalle ja he olivat yhden viikonlopun meillä kylässä. Moona sai tuloksen 87/100p heti ensimmäisessä mestariluokan kisassaan! Moonasta on tullut muutenkin järkevämpi. Hän ymmärtää nykyisin osoittaa minulle alamaisuuttaan nuolemalla suupieliäni ohimennen. Olen välillä sallinut hänelle suurimman kunnianosoitukseni eli leikkiin kutsun. Emme me toki ole LEIKKINEET, mutta kutsuele on jo suurinta, mitä voin hänen hyväkseen tehdä.

Aamulenkki kimpassa

Ninni ja Lucy

Moona

Kisarata

Kisareissun jälkeen palautettiin lappalaiset kotiinsa ja käytiin mökillä saunomassa.

Moona valvomassa avantouintipaikkaa.

Ninni ja Lucy pitämässä vahtia saunapolulla.

Ninni

Välillä on tavattu lappalaisia tavallisissa viikottaisissa rally-tokotreeneissä.

Ninni ja Moona suorittamassa rauhoittumistreeniä. Suurin osa treenistä on tätä.

Meiltäkin rauhassa odottaminen onnistuu yleensä ihan hyvin.

Välillä satoi vielä uutta lunta! Emäntä ihmetteli, vieläkö sitä puuttui jostakin, kun täytyi tulla vielä lisää.

Valo on ollut ilahduttava asia. Välillä ehdimme Emännän töiden jälkeen jo niin aikaisin lenkille, että ei ole vielä pimeää! Lenkkireittien varrella voi välillä tehdä löytöjä. Tällaisille kokeneille mejä-koirille ei ole temppu eikä mikään löytää metsästyskaudelta hankeen jäänyttä jäniksen verta!

Roni on välillä päässyt mukaan lumikenkäilemäänkin. Minua ei ole otettu mukaan upottavaan umpihankeen kahlaamaan...

Emäntä kävi Mäyräkoirakerhomme vuosikokouksessa. Hän vei Ronin viime vuonna voittamat kiertopalkinnot kokoukseen uudelleen jaettavaksi ja toi ne sitten mukanaan takaisin kotiin. 

Vuoden 2021 paras Metsästyskoira, Vesiriistakoira, Mejä-nenä ja Tottelevaisuuskoira

Vesiriistakauteen valmistautuminen on aloitettu linnun noudoilla. Sitä ei kai koskaan voi harjoitella liikaa. Minäkin olen saanut harjoitella, vaikken eläissäni ole käynyt tai tule käymään vesiriistakokeissa.

Rally-tokojuttuja ja muita päivittämisen arvoisia asioita

 Lucy: Hörökorvat kävivät kylässä. Melko pikainen vierailu kylläkin. Perjantai-iltana tulivat, lauantaina meidän Emäntä vei heidät Ronin kanssa rally-tokokisoihin ja samana iltana hän kävi palauttamassa lappalaiset omaan kotiinsa. Emäntä ei tullut sanoneeksi Mestarille, että minä jään kotiin, ja hän ei huomannut minun olevan kotona. Olipahan kerrankin rauhallista nukkua päiväunet! Nukuttikin hyvin, kun yö oli vähän rauhaton. Emäntää kai jännitti kisareissu ja hän kieriskeli sängyssä ja kävi välillä jalkeilla ja koko musta tiimi pomppasi aina pystyyn ja oli toimintavalmiudessa jokaisesta kyljen käännöstä.

Lucy: Rally-tokokisoista voi sanoa, että se tavallinen tarina. Moona kisasin voittaja-luokassa ja hän sai tuloksen 91/100 p, sijoittui kolmanneksi (jo neljännen kerran koko kisaurallaan!) ja sai RTK3-koulutustunnuksen. Hänkin siirtyi siis mestariluokkaan. 

Ninni sai tuloksen 89/100p ja tämä oli Ninnin 14. hyväksytty tulos peräkkäin. Ninni on saanut tähän asti tuloksen kaikista rally-tokokisoistaan! Moonalla oli hyvä suora, kunnes viime vuoden viimeisistä kisoista hän sai nollan eli hänellä on 9/10 onnistumista kisoissa. Vertailun vuoksi oma kisaurani käsitti 27 kisaa, joista tulos tuli 15 kerralla ja Ronin vastaava luku on 16/32. Ninnillä onnistumisprosentti on siis 100, Moonalla 90, minulla 55 ja Ronilla 50. Siinä ehkä on tiivistetysti paimenkoiran ja mäyräkoiran ero tottelevaisuuslajeissa.

Roni: Tällä kertaa minun kohdallani oli siis sen nollan vuoro. Mutta hirveän kivaa meillä oli ja tällä kertaa edes Emäntä ei ollut isosti pettynyt, koska suurimman osan ajasta tehtiin ihan oikeasti yhdessä töitä! Eikä siinä mitään isoja juttuja sinänsä ollut. Ensimmäinen tehtävä oli edetä pieni matka juosten, no en ollut ihan hereillä ja lähtenyt heti juoksemaan, joten siitä -10. Muutama maan nuuhkaisukin siinä alussa oli ja nämä ovat nämä nykytuomarit niin tarkkoja kaikesta sellaista. Niistä tuli sellainen -4 pistettä. 

        Meidän kaikkien suurin kompastuskivi oli se radalla ollut hyppy. Siitä aiheutui epätarkkuutta Ninnillekin ja Moonalle jopa yksi uusiminenkin. Se kun se hyppyeste huumaa pään, niin siinä on vähän vaikea sitten ajatella muuta. Hyppy sinänsä meni siis kaikilla hienosti, mutta sitä ennen ja sen jälkeen ajatus saattaa harhailla. Minulla enemmän jälkeen kuin ennen. Hypyn jälkeinen tehtävä ei onnistunut ja kun palattiin uusimaan sitä, niin minussahan heräsi heti toivo, että saan tehdä hypyn uudestaan! Väärään suuntaan hyppäämisestä olisi kuitenkin tullut hylkäys, joten Emäntä ohjeisti minua melko voimakkaasti, ja näin ollen uusimisen lisäksi saatiin miinuksia kovasta komentamisesta. (Sellainenkin mahdollisuus on siis rally-tokossa. Sitä vain ei ole otettu huomioon, että tällainen karski metsästyskoira kestää kyllä vähän kovempaakin käskemistä. Oikein iloisesti jatkoimme rataa sen jälkeen hyvässä yhteistyössä, kun olin ymmärtänyt, ettei minun toivota hyppäävän estettä uudestaan.) Ei se ohjaajan kiertämistehtävä onnistunut uusintayritykselläkään, joten jatkettiin siitä sitten vain matkaa. Ja sitten menikin loppurata eli 7 tehtävää täysin oikein ja puhtaasti! 

        Emäntä oli tyytyväinen, koska pysyin koko matkan hyvässä vireessä. En nuuskinut aivan tolkuttomasti tai unohtunut omiin puuhiini, mutta en myöskään jännittänyt niin paljoa, etten olisi kyennyt suorittamaan. Olemme treenanneet paljon suorituksen aluksi rauhoittumista, katsekontaktia ja kaiken ulkopuolisen huomioimatta jättämistä, ja palkaksi on vaihdettu herkkupallo, jossa yhdistyvät lelun jahtaamisen riemu ja syömisen rauhoittava vaikutus. Treeneissä olen saanut pallon palkaksi vähän tiheämmin, kun olen pysynyt hyvässä vireessä tehtävän tai pari. Suunta on siis oikea!

Lucy: Jos Ninni on tasaisen varma diesel-veturi ja Roni pirskahteleva ilopilleri, niin Moona on sitten epävakaa ydinreaktori. Oikein viilennettynä ja hallittuna iloista energiaa pulputtava työmyyrä, mutta huolimattomasti käsiteltynä räjädysvaara on ilmeinen. Emäntä mietti kuviaan katsoessaan, etteipä tullutkaan Moonasta kuvaa kisapaikalla. Sitten hän muisti, ettei voinut irrottaa käsiään ja katsettaan Moonasta sillä aikaa, kun se oli poissa häkistä, joten ei ollut tullut mieleen koiran kuvaaminen siinä häseltämisen keskellä. Hallikuvissa siis vain Roni ja Ninni.

Lucy: Mikähän niitä supikoiria niin kiehtoo näissä auringonkukan siemenissä?

Roni: En tiedä, mutta mitäs jos me mentäisiin sisälle syömään pullaa? Jos vaikka kermalla ja hillolla laskiaisen kunniaksi...

Roni: Lukukoirahuivi tuli postissa, niin otettiin vähän poseerauskuvia.

Roni: Kuvauspalkka houkutteli paikalle eläköityneenkin lukukoiran.

Roni: John Deere on poistunut nurkiltamme. Tällaista satoa se jätti jälkeensä.

Lucy: Lopuksi vielä Emännän Viikon luontokuva: töyhtötiainen.

Emäntä näki kerralla jopa kaksi töyhtötiaista eli jos ne ovat selvinneet talvesta, niin punkkarisuku on turvattu kylällämme.

Lucy: Kaikki tiaiset eivät ole selvinneet talvesta. Kahtena päivänä peräkkäin Emäntä näki omin silmin, kun pikkuruinen varpuspöllö kuristi talitiaisen hengiltä. Toisella kertaa hän sai osan tapahtumasta videollekin. 

Video on vähän värisevä, mutta ehkä siitä erottuu pikkuinen pöllö saalis kynsissään:

Hirveä peura, supien joukkovoima ja temppuilevat mäyräkoirat

Lucy: Aluksi pakollinen lumitiedote: Lunta on. Alkaisi riittää niin ihmisille, mäyräkoirille kuin autoillekin.

Roni: Loppuviikosta joku turkasen hirviö alkoi elämöidä yötä-päivää lähimetsässä. Siellä se möyrysi aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeeksi.

Roni: Supeja epäiltiin, kun niitä näkyi jo kolmekin kerrallaan pihalla kaikista hätistelyistä huolimatta. Mutta olisivatko supit voimiaan yhdistäessäänkään kyenneet sellaiseen ärjymiseen, piippaamiseen ja kirkkaisiin valoihin?

Roni: Viikonloppuna möyryäminen taukosi ja hiljentynyt hirviö vietti hiljaiseloa kotitiemme varressa. Kyseessä olikin John Deere.

Oh dear... totesi Emäntä ja oli huolissaan lähimetsämme mejä-harjoitusmahdollisuuksista, kunhan lopullinen tuho keväällä lumien sulettua paljastuu.

Video:

Lucy: Viikonloppuna löydettiin myös onneksemme jonkun innokkaan mökkiläisen aurauttama tie ja otettiin ilo irti lenkkimaaston vaihtelusta. Minua siinä rupesi jo oikein leikityttämään, mutta Roni oli kiinnostunut vai jostain hirvenjäljistä...

Roni: Liekö säikähtäneet hirvetkin Johnnyn riehumista, mutta melkoinen lauma, tai yksi hyvin sekavassa mielentilassa siksakkia teutaroinut hirvi, oli kulkenut monesta kohtaa tien yli. Puoli metriä hankea oli minusta vain hidaste eikä este, mutta kuulemma hirvestyskausi oli jo päättynyt, eikä reipasta hirvikoiraa enää tarvittu.

Lopuksi pieniä videopätkiä, joista ei ole varmuutta, näkyvätkö edes kunnolla. Toivottavasti edes selainversiossa.

Ensimmäisessä videossa Emäntä väärinkäyttää niin mäyräkoiraa kuin ruokaakin. Minua alkoi tämän videon jälkeen nolottaa, niin etten meinannut kehdata katsoa Emäntää päinkään. Laittaa nyt ruokaa mäyräkoiran päähän...

Roni: Tämä takapalkkatreeni ei nolottanut lainkaan. Päinvastoin olin aivan liekeissä, kun TIESIN, että palkka odottaa ja täytyi vain kuunnella, milloin sen luo sai rynnätä:

Roni: Lucy-neiti olisi valmis myymään sielunsa ruokanappulasta, jos koiralla sellainen olisi. Hän olisi istunut koko illan nappula otsallaan, kunhan vain sai syödäkseen. Lopulta Emäntä joutui jo toteamaan, että nyt ei enää laiteta Ronin ruokaa Lucyn päähän. Kädenulottuvilla olevat nappulat sattuivat nimittäin olemaan MINUN ruokakupissani!

Roni: Mihinhän sirkukseen tässä vielä joutuu...

Supikoiria, koulukoiria ja yksi uusi lukukoira

Kerrankin katuvalo päällä iltalenkillä!

 Lucy: Sattuipa niin, että pihapiiriimme etsiytyi supi. Se löysi itselleen piilopaikan pihamme reunalla olevasta rötisköstä. 

Roni: Sattuipa myös niin, että luolakoirien vietti heräsi.

Lucy: Emäntä luuli ensin, että jänikset ovat yöjalassa loikkineet pitkin poikin ja ehkä kulkeneet rötiskönkin viertä, mutta epäilys heräsi, kun minä lopulta karkasin pihasta pinkki pomppa päälläni ja löydyin rötiskön alustaa nuohoamasta.

Roni: Ja senhän arvaa, että kun villieläin etsiytyy ihmisasutuksen lähelle ruokaa kärkkymään, niin ei se ihan terve mahda olla.

Lucy: Niin että saatiin siinä kylkiäiseksi sitten jokavuotinen kapimme. (Uusi perinne, josta ei ehkä olisi niin väliksi...)

Roni: Minä voin kyllä tassu sydämellä vakuuttaa, etten kömpinyt sinne piilopaikkaan sisälle asti, paitsi sitten myöhemmin, mutta Lucy-neiti sen kapin toi meille sisälle ja siitä minäkin sitten taisin saada vähän osani. Ainakin jonkin verran alkoi kutittelemaan, kunnes melko pian Emäntä osti meille pillerit ja homma on nyt taas kondiksessa. 

Lucy: Tai no supi on jossakin edelleen sairaana. Mestari tilasi sille hitmanin, mutta ovela supi oli vaihtanut päiväpiiloa, joten metsästäjä koirineen jäi tyhjin käsin/tassuin.

Roni: Yhtenä iltana meidät laskettiin supin perään, kun se taas luurasi lintulaudan alla siemeniä syömässä ja pihalle kakkimassa. Mestari ajatteli, että saisimme sen kiinni ja sitten ihmiset voisivat lopettaa sen. Ei se ihan niin mennyt. Supi varmasti säikähti pahanpäiväisesti, mutta se ryntäsi metsään ja me sukellettiin sinne sen vanhaan piilopaikkaan, jota se ei enää käytä. Mutta sainpahan minäkin kerrankin kokeilla luolakoiran ominaisuuksiani! Sukkelasti etenimme hiekkaesteen yli syvemmälle luolaan ja pääsimme omin voimin uloskin.

Lucy: Luolavierailusta oli se seuraus, että meidät pestiin uudestaan desinfioivalla shampoolla.

Roni: Minun laskujeni mukaan siinä oli kaksi pesua liikaa yhdessä viikossa...

Lucy: Siksikö sinä uikutit niin miehekkäästi koko jälkimmäisen pesutoimituksen ajan?

Yritätkö mennä lopettamaan supikoiraa? Et sinä taida siitä yksin selvitä. Minä voisin tulla avuksi. Kyllä siinä hyvää luolakoiraa tarvitaan, että supin saa päiviltään.

Myös tällainen punkkari käy nykyisin lintulaudalla, mutta se ei ole ihan niin haitallinen kuin supikoira.

---------------

Lucy: Mutta on meille tapahtunut muutakin mukavaa! Esimerkiksi tänään (kun kapit on jo taakse jäänyttä elämää) pääsimme Emännän työpaikalle. Hän oli sopinut rehtorin, oppilaiden ja oppilaiden huoltajien kanssa, että me saamme käydä hänen luokassaan välillä perjantaisin. Tänään oli ensimmäinen koulukoirapäivämme. Roni ilmoitti kumealla haukulla alakäytävällä Emännän hyssyttelyistä piittamatta, että olemme saapuneet ja siitähän niitä ihailijoita alkoi sitten virrata ympärillemme.

Roni: Varsinaisesti olimme paikalla yhtä tiettyä luokkaa varten, mutta eihän tuo turkki siitä kulu, vaikka kaikki ohikulkijat silittelivätkin meitä välitunnin aikana. Enkä minä ainakaan koskaan kyllästy kuulemaan, kuinka söpö ja ihana minä olen!

Lucy: Oppitunnit sujuivat sen meidän luokkamme kanssa hienosti. Me kävimme tarkistamassa, että kaikki pysyivät työn touhussa ja meidän mielestä hyväksi työskentelyksi katsottiin myös se, jos silitti meitä. Välillä rentouduttiin meidän omalla viltillä ja lopuksi näytettiin muutamia temppuja. Uskoisin, että kaikki me lähdimme aika hyvillä mielin viikonlopun viettoon!

Huomio huomio lapset! Mäyräkoirat ovat saapuneet!

Viikonloppu!

-----------------

Roni: Edellisen päivityksen jälkeen on tapahtunut myös sellaista, että minä olen läpäissyt lukukoirasoveltuvuustestin ja olen nyt huivia vaille valmis lukukoira!

Lucy: Kukapa olisi uskonut... Äänenkäytöstä taisi olla siellä testissäkin vähän puhetta...?

Roni: No niin... Ei saisi muka haukkua, kun saapuu paikalle, mutta nähtiinhän se tänäänkin, ettei siitä mitään haittaa ollut! Osasivatpahan lapset suunnata meidän luoksemme, kun tajusivat, että kouluun on tullut ihka oikea koira! Lukuhetken ajan minä olin ihan hissukseni ja keskityin tarinaan niin, etten kommentoinut paikalla häiriköineitä ihmisiä lainkaan. Lopuksi annoin vielä lukijan taputtaa minua päähän, että omasta mielestäni minä olen oikein pätevä lukutaidon ammattilainen. Kunhan Kennelliitolta tulee asiaan virallinen vahvistus, niin sitten minulla on license to read.

Operaatio Jäniksenkäpälä

 -Kiitos kaikille tähän pikapalaveriin näin nopealla aikataululla saapuneille. Mennään suoraan asiaan. Agentti Mustaturkki on luvannut esitellä meille lyhyesti pääkohdat.

-Kiitos Pinkki Pomppa! Löysimme siis viime viikon lauantaina 8.1.2022 klo 12.29 salaisesta lokaatiosta koodinimeltään "Rinnepelto" kappaleiksi räjähtäneen jäniksen jäänteet. Sain jäänteistä visuaalisen havainnon lisäksi haju- ja makumuistot. 

Agentti Pinkki Pomppa jäänteiden löytöpaikalla "Risukkorinteessä"

Sunnuntaina 9.1.2022 klo 11.28 teimme Pinkki Pompan kanssa havainnon jäniksen alaraajoista ja kappaleesta selkärankaa. Vaikutti siltä, että jänis oli alkanu hajota osiksi ja palaset kulkeutuivat vähitellen etäämmäksi tapahtumapaikasta. Otin mukaani objektin tutkiakseni sitä tarkemmin Päämajalla. Erimielisyys E:n kanssa johti siihen, että objekti katosi lumihankeen.

-Tiistaina 11.1.2022 E otti partiointiretkelle ainoastaan Mustaturkin mukaan, koska E:n sanoin "ulkona oli liian kylmä" minulle.

Agentti Mustaturkki vastustaa rohkeasti E:n vaatimusta ohittaa jäniksenkäpälän löytöpaikka ilman lisätutkimuksia.

-Kyllä. Tiistaina olin yksin partiokeikalla, mutta E esti pääsyni jäniksenkäpälän löytöpaikalle. Paluumatkalla kuitenkin löysin hajututkimuksia tehdessäni aiemmin hankeen hukkaantuneen kohteen. Tällä kertaa sain kuljetettua objektin Päämajalle asti. Johtajamme E houkutteli minut sisälle ja jätin objektin Päämajan etuportaille. Epäilykseni sisäpiirin sabotaasista heräsivät siinä vaiheessa, kun pääsin takaisin pihalle ja jäniksenkäpälä oli kadonnut. E vaikutti esittävän tietämätöntä.

-Keskiviikkona kuitenkin uusimme tutkimuksen kohteessa "Risukkorinne" ja minä löysin uuden jäniksenkäpälän ja Pinkki Pomppa selkärangan. E häiritsi Pinkki Pompan näytteen haltuunottoa siinä määrin, että selkäranka katosi löytöpaikkansa läheisyydessä. Minun onnistui kuljettaa jäniksenkäpälä Päämajalle. Ehdin tutkia sitä jonkin aikaa, kun jälleen E halusi minut sisälle ja sama kuvio toistui. Jäniksenkäpälä jäi ulos ja katosi seuraavaan ulkoiluun mennessä. Vaikutti siltä, että E systemaattisesti häiritsi ja sabotoi Operaatio Jäniksenkäpälää!

Agentti Mustaturkki kenttätyössä

-Tämähän ei kuitenkaan päättynyt tähän, vai kuinka agentti Mustaturkki? 

-Torstaina sain kuljeskella rauhassa Päämajan lähettyvillä ja löysin äkkiä jäniksenkäpälän aivan Päämajan nurkilta! Tällä kertaa jätin reagoimatta E:n käskyihin, kuten "Jätä", "Irti", "Tänne" ja "Nyt Roni perkele!" Syöksyttyäni pimeyteen jäniksenkäpälän kanssa sain vihdoinkin mutustella tai siis tutkia näytettä rauhassa. Etkös sinäkin agentti Pinkki Pomppa tehnyt joitakin tutkimuksia objektille?

Osa tutkimuksista suoritettiin hämärän tai jopa pimeän aikaan.

-Kyllä. Jäniksenkäpälä oli jakautunut kahdeksi osaksi, joten minäkin pääsin vähän maistelemaan tai siis analysoimaan näytettä.

-Tänä aamuna kävi ilmi, että myös toinen jäniksenkäpälä oli päätynyt samalle suunnalle Päämajan läheisyyteen. Iskimme innokkaasti molemmat kiinni tutkimuskohteeseen, joka jälleen katkesi käytännöllisesti kahdeksi kappaleeksi. E kuulosti mutisevan jotain siitä, mitä koirien raakaruokintasuositukset mahtavat sanoa mädäntyneen jäniksen luiden syömisestä.

-Loppujen lopuksi Operaatio Jäniksenkäpälä oli siis menestys, ja näytteet saatiin analysoitua lähes viimeistä murua myöten. Joitakin loppupäätelmiä vielä odotellaan suolenmutkasta saapuvaksi huomisaamuun mennessä, mutta alustavat tulokset ovat olleet lupaavia. Näyttäisi siis siltä, että tarvittaessa agentti pystyy ravitsemaan itsensä räjähtäneellä jäniksellä.

Paljaat jäniksen varpaat

-Valitettavasti vaikuttaisi kuitenkin vahvasti siltä, että operaatio on paljastanut E:n olevan epäluotettava ja todennäköisesti vieraan vallan agentti. Ehdotamme agentti Pinkki Pompan kanssa, että äänestämme E:n luottamuksesta, ja jos ja kun hän ei enää nauti kenttäväen luottamusta, käynnistäisimme seuraavaksi operaation Viisaat Mäyräkoirat, jonka tarkoituksena on kaapata valta Päämajassa ja valloittaa maailma. 

Lucyn 9-vuotissynttärit

 

Lucy: Tänään kilahti mittariin 9vee tässä maailmankaikkeudessa. Yhtään ei vielä ikä paina töppösissä! Ainakaan kun muistaa ottaa lääkkeet ajallaan ja levätä ahkerasti! 

Juhlapäivää vietettiin oman lauman kesken, kuten kaikki muutkin synttärit ja pääasiassa muutkin päivät. Käytiin kävelyllä ja tehtiin pieni metsäretki. Emäntä oli tiedustellut yhden traktoriuran, jota pitkin mäyräkoira pystyi kävelemään ja päästiin ihan metsän keskelle. (No vähän hassua, kun ollaan muutenkin aina metsän keskellä.) 

Eilinen jänis oli mennyt pienemmiksi kappaleiksi ja kulkeutunut laajemmalle alueelle. Roni löysi tuosta töyräältä jäniksen jalan ja juoksi se suussaan onnessaan karkuun (eli kotiin). Minä olisin halunnut sen. Olihan sentään minun syntymäpäiväni... Ei Ronikaan sitä lopulta saanut. Emäntä otti sen ja heitti takaisin metsäneläimille. Me saimme kotona jyrsiä taas naudanluita. 

Luun lisäksi oli vähän muitakin herkkuja...