Ronin viikonloppureissu

Perjantaina minä ja Emäntä lähdettiin reissuun. Lucy-neiti ja Mestari jäivät kahdestaan kotiin.

Pitkän automatkan jälkeen tultiin paikkaan, jossa tarhassa oli suuria koiria. Ensin vähän jännitti ja nolottaa sanoa, mutta taisin haukkua aika tovin noille ihanille neideille. Pikku hiljaa sitten pääsin taas itseni herraksi ja tutustuin ensin Sissiin ja Satsaan. Varsinkin Sissi oli miellyttävä leidi. Ja kun he painivat yhdessä, en tiennyt minne olisin hampaani upottanut. Vähän myöhemmin Mansikin tuli samaan tarhaan kanssamme, mutta hän oli sen verran iso ja innokas, että vietti suurimman osan illasta vähän erillään. Käytiin kaikki yhdessä lenkilläkin ja tuntui aika mahtavalta olla mäyräkoirauros kolmen ison tytön kanssa. Loppuillasta pengoin lelulaatikon ympäri ja kiskoin leluja vähän Satsan kanssa. Hän tosin pörisi minulle vähän joka välissä, mutta minusta on melkein yhtä hauskaa, vaikka tytöt olisivatkin minulle oikeasti vihaisia, kunhan jotain tapahtuu.

Seuraavana aamuna leikin vielä vähän tyttöjen kanssa. Aamulla kantelimme Sissin kanssa leluja sisällä. Olin ihan pyörällä päästäni ja kiersin vain ympyrää, kun Sissi makasi viehkosti keskellä sänkyä pehmolelu suussaan häntä hypnoottisesti pyörien ja samalla koko ajan muristen. Mansia ajoin takaa ympäri tarhaa. Sissi oli kaivanut itselleen kuopan tarhaan ja kävin kokeilemassa myös sitä. Sitten lähdimmekin jatkamaan matkaa.

Satsa ja Sissi seuraavat vierestä, kun minä testaan Sissin kuoppaa.

Mansi 7 kk antoi minun maistaa omaa lääkettäni eli suuria märkiä pusuja.

Seuraava yö oltiin taas Roosa-tädin ja nykyisin myös Ninnin ihmisten luona mökillä. Ninni oli kasvanut ja tullut reippaammaksi. Painimme melkein koko ajan. Tosin välillä Ninni nukkui vähän aikaa, mutta sillä välin oli hyvä painia Roosa-tädin kanssa. Ja kävin minä välillä uimassakin. Niin ja saunassa. 

Minä 11 kk ja Ninni 3 kk

Ai niin ja kävinhän minä siinä välissä taas koiranäyttelyssä. Siellä oli todella kuuma ja tylsää odotella kehän laidalla. Kehässä käyttäydyin Emännän mielestä todella hyvin. Tuomari sai tarkistaa kaikki hampaani viimeistä poskihammasta myöten ja liikkuminenkin onnistui ilman välinuuskutteluja. Tätähän oltiin harjoiteltu edellisen näyttelyn jälkeen joka päivä, että kai se minäkin jotain opin. Olin jälleen Erittäin Hyvä, että kyllä tässä voi taas rintaa röyhistää ja olla itsestään ylpeä. Tosin niin minä olen kyllä joka päivä muutenkin.