Kävin tällä viikolla uimassa hyvän ystäväni Lakun kanssa. Meillä on Lakun kanssa valtavasti yhteistä: me molemmat tykätään uida ja hakea esineitä, me ollaan mustia, uroksia... Lista on loputon.
(Toisin sanoen juuri nuo ovat teidän ainoat yhteiset ominaisuutenne.)
Ole nyt hiljaa Lucy-neiti. Tämä on minun päivitykseni. Sinä saat aina päivittää.
(No minä nyt satun olemaan meistä se kirjallisempi lahjakkuus. Minä olen sentään kalunnut läpi Tarun sormusten herrasta!)
Niin Emäntä taitaa olla siitä sinulle vieläkin vihainen... No mutta takaisin asiaan. Tässä muutama kuva meistä Lakun kanssa uimassa äijien kesken:
 |
| Minun lelussani on kiinni naru, kun ihan joskus on tainnut käydä niin, etten olekaan käynyt hakemassa leluani. Hups! |
Emännällä on ilmeisesti loppunut jokin sellainen kuin "kesäloma" ja se ilmeisesti tarkoittaa sitä, että joudumme taas olemaan Lucy-neidin kanssa kahdestaan ikuisuuksia. Mestari sentään käy päivällä käyttämässä meidät lenkillä ja koirapuistossa, mutta sitten taas menee ikuisuus ennen kuin Emäntä tulee kotiin. Minä kannoin Mestarin sandaalin sänkyyni ja olen nukkunut päivisin sen kanssa. Se lohduttaa minua vähän. Ihana kenkään pinttynyt varvashiki, joka tuntuu siltä, kuin Mestarin varpaat vielä olisivat siinä lähellä...
Hei Lucy-neiti taisi torkahtaa. Minäpä näytän teille kuvan hänen "kirjallisesta lahjakkuudestaan":
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti