Aamupissalla käyntiä käsiteltiin tässä blogissa jo aiemmin, mutta aamukävelyyn liittyy eroavaisuuksia muutenkin.
Roni:
"Trallalaa lallalaa
Mäyräkoira lallattaa
Haistan tuota puskaa
tuohon vähän kustaa
trallalaa lallallaa..."
Roni kipittää iloisesti edellä koko flexin matkalla ja kulkee siksakkia tien reunasta reunaan. Kaikki on kiinnostavaa. Kaikki on hauskaa. Sama minne mennään, kunhan mennään.
Lucy: Samaan aikaan koko flexin pituudella perässä etenee Lucy-koira hitaasti ja varmasti kuin pomminpurkajarobotti.
*piip* *piip* *piip* *analyzing* *analyzing* "Uros. Neljä ja puoli vuotta. Hyvällä tuulella." "Narttu. Kolme vuotta. Hieman äkäinen. Juoksut alkamassa." "Narttu. Kahdeksan vuotta. Syönyt raakaa naudan jauhelihaa." "Narttu. Eikun uros. 11 kuukautta..." Roni! Sinä olet pilannut tämän näytteen!
Ei ole kiirettä. Ei ole hoppua. Tärkeintä on, että kaikki haistellaan ja analysoidaan huolella ja merkitään omalla hajulla. Tarvittaessa kiinnostavimpiin tuoksuihin palataan vielä takaisin, vaikka henki salpautuisi takaisin päin kiskomisesta.
Aamukävelyn tarkoitus on myös kummankin mielestä maistella hieman pikkusuolaista, jota yön aikana on pudonnut rusakoista ja kissoista. Koko maailma on suuri aamiaisbuffee, josta nopea mäyräkoiran kuono noukkii herkut talteen ennen kuin Emäntä ehtii kaivaa ne ulos.
 |
| Täydellisessä maailmassa lenkit etenisivät aina näin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti