lauantai 13. elokuuta 2016

Näyttelyyn valmistautuminen Ronin tapaan

Joo lenkille! Mennään vain! Mutta kävellään tuota pellon laitaa eikä tien reunassa. En kävele metriäkään, jos en pääse tuonne pellolle!
No okei okei tämän kerran mennään sieltä, mistä sinä haluat, mutta ensi kerralla mennään kyllä pellon kautta.

Hei tuolla on savioja! Minäpä käyn viilentämässä itseäni. Hei Parempi Mestari, löysää vähän hihnaa! Minä en ihan yllä kahlata tuonne ojaan. Anna nyt edes vähän kieltä kostuttaa... Onpa nipoa.

Myöhemmin perjantai-iltana

Minähän tunnen tämän paikan! Tämä on niiden kivojen ihmisten mökki. Tuolla he ovatkin. Minä haluan tutkia JOKA PAIKAN täällä. 

Ai nyt mennään kävelylle. Parempi Mestari yrittää pyytää minua tekemään jotain. Okei sinulla on kädessäsi keltainen sieni. Se haisee tälle. "Etsi kanttarelli." Tämä leikki ei kiinnosta minua. Lucy-neiti voi etsiä, jos sitä huvittaa. 

Hahaa! Lucy-neiti! Ota kiinni, mandariini!
Joo joo... En hypi Lucy-neidin selkään... Vaikka näethän Parempi Mestari itsekin, että se hyppäsi ensin MINUN selkääni!

Täällä mökin pihalla on vaikka mitä kiinnostavaa. Voiko tämä olla totta... Kyllä se on. Valtavasti sorsan kakkaa! Oikea aarre. Minä hieron tätä oikein koko matkalta selkääni. Oi ja toiselle puolelle. Pitäisiköhän... Kyllä minä taidan mennä vielä uudestaan toisesta suunnasta koko matkalta. Ah... Tämä tuntuu ihanalta ja mikä tuoksu! Aivan huumaava.

Mitähän nuo naiset yökkäilevät, kun minä juoksen heidän ohitseen? Luulen, että suojatuoksuni toimii. Kerrankin olen onnistunut piilottamaan oman ominaishajuni. Ai Lucy-neitikin meni kierimään kakkaan. Höh... Hän löysi vielä puolikkaan mädän kalan. Olen aika kateellinen. Parempi Mestari kirkuu ja huiskii käsillään. Kyllä hänkin saa kieriä kakassa vuorollaan. Ei tarvitse yhtään hermostua. Tätä riittää kaikille!


Minäpä menen välillä katsomaan miehiä saunalla. 
Mestari onkin juuri menossa uimaan. Minäkin voisin käydä vähän polskimassa. Heitäpä Mestari joku kapula veteen, niin minä noudan! Noin! Hyvin tehty.

Parempi Mestari on jotenkin kireän tuntuinen. Hän mutisee jotain jostain huomisesta näyttelystä... Kyllähän tämä turkki ehtii hyvin kuivua huomiseksi. Eikä siellä kai tähän asti ole sentään koiran tuoksua arvioitu, vai kuinka?


Jouduin kuin jouduinkin näyttelyyn. Parempi Mestari harjasi minua yöllä ja pääosa kakasta oli huuhtoutunut uidessa, joten suihkussa ei tarvinnut käydä. Näyttelyssä otin jo aika rennosti. Vähän rupesi pöydällä tärisyttämään, kun satoi vettä, tuomari tutki minut tarkasti viimeistä viiksikarvaa myöten ja vieressä oli vielä tuomariharjoittelija, mutta Parempi Mestari syötti minulle koko ajan makkaraa, niin kestin sen kuin mies. Muuten esimerkiksi ympyrän juokseminen meni jo tosi hyvin. En yrittänyt yhtään nuuhkia maata, vaikka muutama tyttö oli pissinyt sinne kehään. 

Olin lopulta taas ERInomainen mäyräkoira ja kolmesta nuoresta uroosta toinen, joten ihan hyvinhän se meni, vaikka edellinen ilta olikin vähän sotkuinen. 
Oli myös hauska nähdä näyttelyssä velipoikaa ja siskopuolta. Etenkin siskopuolta. Veljen kanssa otettiin ensin sellainen miehekäs halaus urinan kanssa, mutta sitten oltiin ihan lunkisti, kun Parempi Mestari sanoi, ettei sopinut ensimmäisenä pitkästä aikaa tapella veikan kanssa. Siitähän on kohta kaksi vuotta, kun oltiin Hurma-veljen kanssa pentulaatikossa. Kyllä sitä nahisteltiin sielläkin...

Kotimatkalla pysähdyttiin ottamaan muutama tuulinen potretti. Näyttelypaikalla satoi niin paljon, ettei Parempi Mestari ottanut kuvia ollenkaan. 

-----------------------------

Lucyn nurkkaus

Eikö olekin jännä, että joku tylsä, arkinen asia, jota ei aiemmin ole halunnut tehdä, muuttuukin todella hauskaksi ja tärkeäksi asiaksi, jos sitä kielletään tai estetään tekemästä?
Minä olin aina se, jota täytyi odottaa rappuja kulkiessa. Ylös tai alas mennessä kuljin aina omaa tahtiani, ja vasta lahjonnalla ja maanittelulla suostuin kulkemaan vähän reippaammin. Nyt minua on kannettu rapuissa seitsemän (7!) viikkoa ja nykyisin yritän tehdä kaikkeni, että saisin mennä raput itse, eikä tarvitsisi olla sylissä.
Tässä esimerkkivideo siitä, kuinka toimin, kun minua yrittää ottaa syliin alakerrassa.


Lopulta yritän aina rynnätä rappusiin ja joskus saan jo hyppiä raput ylös. Ulos mennessäkin yritän juosta asunnon ovelta suoraan rappusiin, mutta silloin Parempi Mestari yleensä ottaa minut väkisin syliin. Minä nuolen sitten kostoksi hänen nenäänsä koko matkan alas asti!

6 kommenttia:

  1. Párek ja Palvelijatar14. elokuuta 2016 klo 22.20

    Voi miten hauska postaus taas! Olette te tosi veikeitä tyyppejä molemmat, Lucy ja Roni. Onnea hienosta näyttelymenestyksestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvin veikeä tyyppi olet sinäkin. Ehkä kyseessä on rotuominaisuus? ;)

      Poista
  2. Voi eikö ne ihmiset tajua miten tärkeätä on hieroa sitä kakkaa turkkiin niin pysyy koirien ja ihmisten ominaistuoksut piilossa, uhrauduit koko porukan puolesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laittavathan ihmisetkin itseensä kaikenlaisia tuoksuja! Ne ne vasta kamalalta haisevatkin! Välillä täytyy aivan aivastella, kun ihmisissä on niin paljon tuoksuaineita.

      Poista
  3. Olipa teillä mainio mökkireissu! Kunnon tuoksut ja kaikki ja uimaankin pääsit. Ja näyttely sujui noin upeasti, vaikka tuoksua ei ilmeisesti arvioitu nytkään.
    Lucylla on kunnon leikit ennen syliin joutumista. Kuka sitä nyt sylissä rappuun, kun itsekin voi juosta. t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos koirat suunnittelisivat kilpailun, niin mielenkiintoisin tuoksu -kilpailu olisi varmasti yksi ehdotuksista! Eihän ketään kiinnosta, miltä joku näyttää. Haju se on joka ratkaisee!
      Olen vähän itsekin yllättynyt, että tällainen sylikoira voi myös kyllästyä sylissä kulkemiseen, mutta kaikki on näköjään mahdollista. :)

      Poista