Kurkkusääntö

Voitko kuvitella Lucy-neiti! Eilen illalla, kun söin luuta ja se vähän sitten jäi kurkkuuni kiinni ja jouduin sitä kakistelemaan ja yskimään, niin Emäntä tuli ja otti luunjämän pois minulta ja heitti sen roskiin!

Se on kurkkusääntö.

Mikä sääntö?

Kurkkusääntö. Jos vaikka puruluun palanen jää kurkkuun kiinni niin, että sitä joutuu yökkäilemään ja Emäntä joutuu vetämään sen sormineen pois, niin sitä luuta ei enää saa takaisin.

Miksei saa?

Jotenkin se liittyy siihen, ettei koira tukehtuisi kyseiseen luunpalaseen.

No ei kai siihen nyt uudestaan tukehdukaan, kun sen kerran on saanut kurkusta pois? Kyllähän sitä sitten osaa jo pureskella sen pienemmäksi tai sovittaa ainakin eri asennossa kurkusta alas, jos se ei yhdellä tavalla mennyt. Eihän sitä nyt kannata roskikseen laittaa!

Minäkin olen kapinoinut tuota sääntöä vastaan, mutta ei voi mitään. Kaiken syömiseen on vain yksi mahdollisuus.

Enkä minä edes siihen luunriekaleeseen ollut tukehtumassa, mikä minulla oli suussani! Se edellä menevä pala siellä vähän takelteli. Minä olin sitä seuraavaa palasta juuri pienimässä ikään kuin kyytipojaksi siihen päälle painamaan edellisen alaspäin, kun Emäntä sitten työnsi sormet kurkkuuni ja veti luun pois. Yritin häntä pystyssä terhakkaana vakuutella, että olen aivan kunnossa jatkamaan puruluun syömistä, mitä nyt vähän yskähtelin ja korahtelin siinä samalla, mutta ei auttanut. Hukkaan meni hyvä puruluunloppu.

Voit antaa luun takaisin. Lupaan, etten tukehdu siihen enää!