Sivut

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Mäyräkoirat kehäkettuina

 Tänään oli mätsäri eli Match Show ihan omalla kylällä. Osallistuttiin Lucy-neidin kanssa molemmat. Siellä oli todella paljon tuttuja kamuja ainakin katselemassa touhua, jos eivät kaikki uskaltaneetkaan osallistua.

Lucy-neiti oli ensin. Hänellä on aina kauhea touhu päällä, kun hän pääsee näyttelykehään. Hän yrittää vain saada nakkipaloja mahdollisimman nopeasti. Ihme kyllä hän sai kuitenkin punaisen nauhan. Punaisen nauhan saaneiden loppukehä on vain se, mihin on kerääntynyt kaikki parhaiten käyttäytyvät koirat, niin siinä seurassa ei iloisesti höpsehtivällä Lucy-neidillä ollut jakoja. Täytyisi malttaa seisoa paikallaan...



Myös Ninni Nöpönenä tuli käymään mätsäreissä ja sitten sen jälkeen meillä kylässä. Hänkin sai punaisen nauhan isoissa aikuisissa, mutta Lucy-neidin tavoin hän ei sijoittunut tänään.



Minä jouduin kehään vähän kiireellä, kun välistä olikin jäänyt koiria pois ja Emännällä oli hoppu vaihtaa koiraa. Minut nykäistiin vain nopeasti suoraan häkistä kehään ja näin ollen jäin parinani olleelle pomeranianille kakkoseksi eli sain sinisen nauhan.

Sinisen nauhan saaneiden loppukehään meillä oli sitten paremmin aikaa valmistautua ja toisin kuin Lucy-neiti, niin minä olen kova poika seisomaan paikallani. En ehkä esiinny iloisesti häntä heiluen, kuten Lucy-neiti, mutta paikallaan seisominen on minun valttini. Tänään seisoin itseni pienten aikuisten sinisten ykköseksi! Päästiin siis käymään Emännän kanssa BIS-kehässäkin, mutta siellä meitä ei enää sijoitettu. Elämäni toinen BIS-kehävierailu kuitenkin ja jaksoin seistä vielä sielläkin koko ajan paikallani! Emäntä oli tyytyväinen, koska harjoituksen vuoksihan me siellä olimme.


Edessäni seisova samojedinpentu Capo voitti koko mätsärin. Tämä oli sille vasta toinen näyttely!

Palkinnoksi sain pokaalin ja ruusukkeen lisäksi ruokaa ja pikkuruisen kilpparilelun.



Kilpparilelu oli todella hauska ja kiinnostava. Niin hauska ja kiinnostava, että... no katsokaa itse:



No sain minäkin sillä sitten lopulta vähän leikkiä... Ja vinku toimii yhä, jos epäilitte!

8 kommenttia:

  1. Onnee kovasti molemmille hianoista näytelmistä! Ai jaa, onks teil vähän niin, että vaikka Roni voittaa niin Lucy-neiti saa palkinnot? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Niin se usein tuntuu menevän, että Roni saa voittamisen riemun ja Lucy-neiti leikkimisen. Tosin ruokakin näytti olevan sellaista, että Lucy-neiti taitaa syödä senkin, kun tuo kana ei oikein Ronille tunnu sopivan.

      Poista
  2. Onnea kummallekin, hienoista suorituksista! Ei onnistuis meikäläiseltä, meidät poistettais oitis kehistä. Ei Palvelijatarkaan osaisi siellä oikein toimia, hehe.
    Voi Roni, on niin epistä, että sinä voitat lelut ja sapuskat - ja Lucy-neiti ottaa niistä ilon irti. Olet tosi hienotunteinen kaveri, Roni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mekin on saatu aika kauan harjoitella, että nyt osataan edes tämän verran. :) Sai Ronikin lopulta sentään leikkiä kilpparilla. Ja se vasta jännä veitikka onkin! Kimpoilee minne sattuu ja vinkuu villisti!

      Poista
  3. Paljon Onnea, tehän olette jo varsinaisia kehäkettuja (siis noin vertauskuvallisesti) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onhan noissa erilaisissa näytelmissä tullut välillä käytyä. Ne kutittelevat kai sopivasti Emännän kilpailuviettiä. Outo, kenties saalistusvietistä jalostunut vietti, joka meiltä koirilta onneksi puuttuu.

      Poista
  4. Onnea molemmille täältäkin. Hienot suoritukset!
    Voi Roni, mikä viilipytty sä olekaan, niin rauhallisesi katsot vaan, kun Lucy-neiti vie lelun nenun edestä ;)
    -Elli-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kotirauhan säilymiseksi on jommankumman osattava antaa periksi. Yleensä se on Roni. :)

      Poista