Sivut

maanantai 2. tammikuuta 2017

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Äkkiseltään tuntuisi, että kovin erilainen ei ole tämä vuosi 2017. Tässä joitakin huomioita tältä päivältä.

1. Köllöttely, loikoilu, lepäily, tirsailu...

Torkkuminen tuntuu hyvin samalta tänä vuonna kuin viime vuonnakin. Meidän peditkin tuntuu ihan samoilta.



2. Rally-tokoilu

Jatkettiin ratatreenailua tänään. Kyltit olivat edelleen samat, vaikka rata on toki joka kerta eri. Minulla oli ruokapalkkaa ja Mustalla alamaisella frisbee. Ainoastaan alusta oli tänään erilainen kuin muulloin: epätasainen, liukas jäätikkö. Harvoin on rally-tokotreeneissa ollut niin hengenvaarallista kuin tänään. Jos Emäntä olisi liukastunut meidän päälle, niin me oltaisiin litsahdettu kuin kärpäset lätkään! Onneksi kukaan ei litsahtanut.

3. Koirapuistoilu

Koirapuistokin oli aika suurelta osin jäässä. Painiminen jatkui kuitenkin entiseen malliin. Kuvatodisteina ilmeitä ja akrobatiaa.




Painimisen välillä otettiin myös juoksukilpailuita.


Emännän lapasen pöllyttäminen on edelleen kivaa ja saa minut villiintymään, toisaalta hurjaan puisteluun, toisaalta iloiseen "raadossa" kierimiseen.



 Minä pidän yhä frisbeen noutamisesta. Voi että minä pidänkin siitä! Nykyisin käytössäni on tuollainen keskeltä kevennetty versio. Palautan frisbeen aina Emännän jalkojen juureen ja sitten hoputan häntä heittämään lelun uudestaan.



4. Lenkkeily

Lenkillä käyminen tuntui myös samalta ja reitti oli yksi samoista, joita viikottain kuljetaan. Kuten jo aiemmin mainittua on, niin liukasta oli toki kaikkialla muuallakin, mutta pystyssä pysyttiin. (No yhdessä alamäessä innostuttiin kiskomaan ja Emäntä joutui ottamaan muutaman juoksuaskeleen liukkaalla, jolloin pieni kauhun kiljahdus pääsi hänen suustaan, mutta mitään ei sattunut.)

Sikäli uusi vuosi alkoi aika mukavasti, että meille tuli heti aamusta postissa pussillinen ilmaista koiranruokaa! Emäntä oli unohtanut kokonaan liittyneensä johonkin kuluttajapaneeliin muutama kuukausi sitten. Hän oli jo ehtinyt ajatella koko jutun olleen silkkaa huijausta, kunnes ruokapaketti tänään saapui.

Minulle sitä ei tietenkään anneta, kun taisi ruoka sisältää viljaa ja kanaa, mutta Lucy-neiti on varmasti hyvä kokeiluraadissa, kun hän syö suurella ruokahalulla suunnilleen kaikkea muuta paitsi sipulisia pikkukiviä.

No pussi näytti samanlaiselta ruualta, jota minulla on ollut joskus aiemminkin, ettei mistään kovin erikoisesta herkusta taida olla kyse. Mutta onhan ilmainen ruoka toki aina ilmaista ruokaa. Harmi, ettei mukana tullut ilmaista ämpäriä! Sitten ei olisi riemulla rajoja.

5. Emännän huumorintaju

Joidenkin asioiden olisi ehkä toivonut muuttuvan tänä vuonna. Emännästä photoshoppaaminen on aina yhtä hauskaa.

Tältä näyttäisi, jos koirapuistossa olisi useampi Lucy-neiti kerrallaan... Karmiva ajatus.


12 kommenttia:

  1. Hui sentään, jäisiä koirapuistoja ja polkuja. Palvelijatar kaatuu jo pelkästä ajatuksesta, hyvä ettei jo ikkunasta katsellessa laita liukuesteitä saappaisiinsa.
    Tosi kivat kuvat teistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää aika varman päälle ottaa askeleensa, ainakin jos käytössä on vain kaksi jalkaa eikä neljää.
      Kiitos! Kuvailussa on uusi innostuksen ja kokeilun vaihe. :)

      Poista
  2. Vauhti ei ainakaan ole hiljentynyt viime vuodesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmistä tuo liukas hirvittää, ei koiraa. Nelivedolla voi päästellä ihan yhtä täysillä jäällä ja sulalla. :)

      Poista
  3. Tehän osaatte molemmat liitää ja lentää, wautsikka waude. Joo. Teil on kyl hauskat lelkut, rispii ja tumppu. Ilosta menoo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neljä vuotta rodun parissa ja mäyräkoiran vauhti ja ketteryys jaksaa vieläkin päivästä toiseen hämmästyttää meidän Emäntää. Kauankohan menee, että ihminen pääsee irti "kömpelö-makkarakoira" -stereotypiasta?

      Poista
  4. Vaahikas alaku vuuelle! Ja hienoja kuvija :) Meleko samoella evväellä sitä tiällähhii männään ku männävuonna. Tuossa äetin huumorintajussa ee aenakkaa oo tapahtunna lisimistä. Eekä onneks meekäläesen kuvvoominenkaa lisinnä. Seku ee oo mitenkää mieleestä mulle :) Vuan työ ossootta hienosti posseerata. Ja mikäpä siinä ku on hyvä kuvvooja ja kuvvuupalakat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että kuvaaminen on pysynyt teillä kohtuuden rajoissa! Meitä ei pieni patsastelu häiritse, jos herkkuja on luvassa, mutta jos palkka ei ole kohdallaan, niin hyvin pian on kameranlinssiä kohti pelkkiä peppuhaivenia.
      Huumori on vaikea laji ja ei yhtään haittaisi, vaikka meidän Emäntä vähän kynttiläänsä välillä vakan alla piilottelisikin...

      Poista
  5. No sitä samaa se näyttää vuosi olevan täälläkin. Kaikki häipyivät töihin ja meikä saa kohta viettää ihan yksinäisiä päiviä kotona. Tänään putosin sängystä, mutta ei kerrota muille.... :) t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten me kyllä ihan tykätään siitä, että asiat on aina samalla tavalla, mutta Mestareiden kotoa poistuminen on aina vähän ikävä asia. Vaikka se poissa olo jotenkin liittyykin siihen, että meillä on tämä lämmin koti ja joka päivä ruokaa ja kivoja harrastuksia, niin meistä olisi kivempi, jos oltaisiin aina yhdessä!
      Miten sinä olet päässyt sängystä putoamaan? :D Olitko unissasi vai muuten vain?

      Poista
    2. Makasin vähän turhan reunalla ja kun siitä lähdin sitten liikkeelle, niin ensimmäinen kierähdys olikin lattialle. Äippä ei nähnyt, mutta veikka ilmoitti sille. Ilmeisesti vähän koski vatsaan, kun tuli pienet oksut lattialle sen jälkeen. t. Eka

      Poista
    3. Onpa ollut hurja tälli, jos on pikku oksukin tullut! Ja veikat on just tuommosia... aina kielimässä äipälle, jos jotain tapahtuu...

      Poista