Sivut

perjantai 20. tammikuuta 2017

Potilas Lucyn jatkohoito

Missä sinä kävit tänään Lucy-neiti?

Eläinlääkärissä... etkös sinä käynyt minun jälkeeni?

En.

Ai minä luulin, että sinä sait samat hoidot minun jälkeeni, kun minut tuotiin autoon ja sinä menit johonkin. Missäs sinä sitten kävit?

Minä kävin vain siinä pihalla pissalla ennen kotimatkaa. Saitko sinä jotain hoitoja?

Joo! Kun minä olin reippaasti astellut sisälle odotushuoneeseen...

Älä yritä! Minä olen nähnyt, miten sinä menet eläinlääkärille! Vastahakoisesti ja väkipakolla!

Eli samalla tavalla kuin sinäkin! Voi olla, että se reipas tyyppi olikin se minun jälkeeni tullut kultsu. No joka tapauksessa, kun minut oli odotushuoneessa tarjolla olleilla peura-peruna-ruokanappuloilla huijattu toimenpidehuoneeseen ja Emäntä oli karistellut minut sylistään hoitopöydälle, tutki eläinlääkäri taas kerran selkäni. (Tämä oli jo neljäs täti, joka sitä syynäsi...) Emäntä ei vieläkään ole tyytyväinen häntäni asentoon, niin siksi menimme vielä yhden asiantuntijan pakeille.

Tämä lääkäritäti paineli selkääni ja totesi, että 4. ja 5. lannenikaman välissä on arka kohta ja myös selkälihakset ovat arat niillä main. Hänen erikoisalaansa on akupunktio ja hän sanoi, että haluaisi kokeilla neuloja minuun. Ja ennen kuin huomasinkaan, minua oli pistetty kuin neulatyynyä!


Neuloja oli niskassa, selässä ja takajaloissa. Kuulemma myös etujaloissa olisi voinut olla, mutta minun käytöksestäni eläinlääkäri päätteli, etten ehkä antaisi niiden neulojen olla paikallaan, vaikka muut neulat pysyisivätkin.


Ihan en osannut rauhoittua, mutta lähinnä hermostutti ehkä tuo eläinlääkärin pöydällä oleminen. Lisäksi lääkäri ajatteli, että olisin makoillut hänen karvamatollaan, mutta minä tein kaikkeni päästäkseni edes tuolta karva-alustalta pois.

Aamurähmät jäivät pyyhkimättä silmistä ja rahkapurkin nuolemisesta jäi kuono likaiseksi, mutta ei sitä aina ehdi niin sukia itseään kaupungille lähtiessä...
 Vähän kuitenkin painauduin siinä Emäntää vasten akupunktion aikana ja olin suhtkoht paikallaan sen 20 minuuttia, jonka neulat olivat minussa kiinni, että ei nyt aivan kamala kokemus, jos ei niin ylen nautinnollinenkaan.

Sen jälkeen koitti käynnin erikoisin osuus! Minulle laitettiin aurinkolasit!


Yritin riisua ne heti pois, mutta Emäntä sanoi, että lasien pitäisi antaa olla paikallaan. Hänellekin hoitaja antoi lasit. Minulle annettiin nimittäin laserhoitoa! Hoitaja heilutteli selkäni päällä punaista lamppua, joka oli kiinni piippaavassa laitteessa ja sieltä kuulemma tuli infrapunasäteilyä selkääni. Infrapunasäteet vaikuttavat soluihin vilkastuttamalla niiden toimintaa, jolloin verenkierto vahingoittuneella alueella tehostuu ja paraneminen nopeutuu. Hoito ei sinänsä tuntunut miltään. Hiukan lämpimältä. Sitä pitää ilmeisesti antaa vielä parin viikon ajan eli minulla on monta eläinlääkärireissua edessäni.


Ja kun siitä on joskus kuultu kommentteja puolesta ja vastaan, että tarvitseeko pitkäkarvainen mäyräkoira vaatteita talvella, niin nyt minulla on ihan lääkärin määräys käyttää takkia kylmällä ilmalla! Ainakin niin kauan kuin laserhoidot jatkuvat. Sitten eläinlääkäri sanoi myös, että saatan olla tavallista nälkäisempi tänään hoitojen jälkeen, joten Emäntä voisit antaa minulle ekstra-annoksen iltanappuloita!

Noinkohan se eläinlääkäri on sanonut? Minusta Emäntä sanoi eläinlääkärin maininneen, että saatat olla tänä iltana tavallista VÄSYNEEMPI, ja siksi hän käytti sinut vain pienellä kävelyllä ja minä pääsin yksin pidemmälle...

Niinköhän se sitten oli... No joka tapauksessa on hyvin noudatettu kaikkia lääkärin määräyksiä: minulla oli villapaita päällä kylmän varalta ja heittäännyin heti hankeen piehtaroimaan paitoineni ja koska lumessa sai pomppia kohtuudella, niin aloitin iltakävelyn heti kohtuullisella pomppimisella ja Mustan alamaisen härnäämisellä niin, että Emäntä joutui kiskomaan meidät hihnoista erilleen. Muuten saa viettää ihan normaalia elämää eli olen köllötellyt ahkerasti sohvalla loppuillan!

10 kommenttia:

  1. Näätät Lucy-neeti oekeen tyylikkäältä nuissa lasissa :) Mutta nuin pitkijä neoloja...hui! Äet kyllä sannoo ettee ne tunnu yhtää. Ja se liputtaa tuon akupunktijon puolesta. Sillon monen koeran selekä suatu kuntoon. Kuulema. Justiisa nuihen halavaasten jäläkeen. Oon varma että sinnäe suat nuista hoejjoesta apuja :) Piähhän vuan villalyyssi piällä ja muutennii ihtesj lämpimänä! Terveeset Ronille ja emännälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin on kuultu hyvää näistä hoidoista ja kun Emännän luottoeläinlääkäri vielä suositteli, niin olihan se kokeiltava vielä tämäkin oljenkorsi. Emännällä olisi ainakin kova hinku vielä kanssani mejäilemään ja olisihan tuo mukava minustakin päästä keväällä verijälkiä ajamaan. Selän täytyy vain olla kunnossa, että jaksaa yli kilometrin pomppia umpimetsässä.

      Poista
  2. Lucy, sinä ihana superkaunis veijaritar! Osaat hyvin kertoa kokemuksistasi, itsellesi edulliseen malliin, hihi, kuten hoitojen jälkeisestä nälästä :) Ronia et onnistu näköjään huijaamaan. Taitaa tuntea sinut liian hyvin. Palvelijatar sanoo kuulleensa hyviä tuloksia akuneuloista koirien ja ihmistenkin selkävaivojen hoidoissa. Leppoisaa lauantaita ja supersunnuntaita teille kaikille, kamut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kaikilla on oma totuutemme. :) Ronin kanssa ei kyllä voida toinen toisiamme huijata. Kun viettää aikaa yhdessä lähes 24/7, niin salaisuuksia ei paljon ole. Mukavaa sunnuntaita teillekin!

      Poista
  3. Lucy-neiti, melkein näytit siililtä noitten neulojen kanssa, mut erinomaista, jos niistä on apua ja onhan niistä. Joo. Onks meillä pikkasen valikoiva toi muisti ja kuulo... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa se häntä sieltä koipien välistä pikku hiljaa nousisi muutenkin kuin innostuessa. :) Muisti on jännä vehje, kun se valikoi, mitä sinne jää ja missä muodossa. Ainakin ihmisten muistiahan on kovasti tutkittukin.

      Poista
  4. Meidän äippää on myös hoidettu noilla neuloilla ja se tykkäsi niistä tosi kovin. Joten kannattaa vain kestää. Ne todella auttavat. Nuo aurinkolasit oli tosi makeet. Meidän yhdellä tuttavakoiralla on sellainen silmäsairaus (mäykky muuten), että se käyttää tuollaisia laseja aina kun se ulkoilee. Ihmiset kuulemma kuvaavat sitä innokkaasti. Mukavaa sunnuntaita! t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei tarvitse joka päivä käyttää aurinkolaseja ulkoillessa! Vaikka varmaan niihinkin tottuisi, jos silmät eivät muuten ulkoilua kestäisi.
      Sen verran on viikonloppuna jo ollut vauhtia, ettei tuosta neulahoidosta ainakaan mitään haittaa ole ollut. Ehkäpä häntä on asteen pari ylempänä... :)

      Poista
  5. Kivasti kerrottu ja toivottavasti hoitokerrat tuovat helpostusta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voi olla Emännän optimismia, mutta tuntuu kuin häntä olisi jo vähän ylempänä tänään ollut ulkoillessa... :)

      Poista