Potilas Lucyn jatkohoito

Missä sinä kävit tänään Lucy-neiti?

Eläinlääkärissä... etkös sinä käynyt minun jälkeeni?

En.

Ai minä luulin, että sinä sait samat hoidot minun jälkeeni, kun minut tuotiin autoon ja sinä menit johonkin. Missäs sinä sitten kävit?

Minä kävin vain siinä pihalla pissalla ennen kotimatkaa. Saitko sinä jotain hoitoja?

Joo! Kun minä olin reippaasti astellut sisälle odotushuoneeseen...

Älä yritä! Minä olen nähnyt, miten sinä menet eläinlääkärille! Vastahakoisesti ja väkipakolla!

Eli samalla tavalla kuin sinäkin! Voi olla, että se reipas tyyppi olikin se minun jälkeeni tullut kultsu. No joka tapauksessa, kun minut oli odotushuoneessa tarjolla olleilla peura-peruna-ruokanappuloilla huijattu toimenpidehuoneeseen ja Emäntä oli karistellut minut sylistään hoitopöydälle, tutki eläinlääkäri taas kerran selkäni. (Tämä oli jo neljäs täti, joka sitä syynäsi...) Emäntä ei vieläkään ole tyytyväinen häntäni asentoon, niin siksi menimme vielä yhden asiantuntijan pakeille.

Tämä lääkäritäti paineli selkääni ja totesi, että 4. ja 5. lannenikaman välissä on arka kohta ja myös selkälihakset ovat arat niillä main. Hänen erikoisalaansa on akupunktio ja hän sanoi, että haluaisi kokeilla neuloja minuun. Ja ennen kuin huomasinkaan, minua oli pistetty kuin neulatyynyä!

Neuloja oli niskassa, selässä ja takajaloissa. Kuulemma myös etujaloissa olisi voinut olla, mutta minun käytöksestäni eläinlääkäri päätteli, etten ehkä antaisi niiden neulojen olla paikallaan, vaikka muut neulat pysyisivätkin.

Ihan en osannut rauhoittua, mutta lähinnä hermostutti ehkä tuo eläinlääkärin pöydällä oleminen. Lisäksi lääkäri ajatteli, että olisin makoillut hänen karvamatollaan, mutta minä tein kaikkeni päästäkseni edes tuolta karva-alustalta pois.

Aamurähmät jäivät pyyhkimättä silmistä ja rahkapurkin nuolemisesta jäi kuono likaiseksi, mutta ei sitä aina ehdi niin sukia itseään kaupungille lähtiessä...

 Vähän kuitenkin painauduin siinä Emäntää vasten akupunktion aikana ja olin suhtkoht paikallaan sen 20 minuuttia, jonka neulat olivat minussa kiinni, että ei nyt aivan kamala kokemus, jos ei niin ylen nautinnollinenkaan.

Sen jälkeen koitti käynnin erikoisin osuus! Minulle laitettiin aurinkolasit!

Yritin riisua ne heti pois, mutta Emäntä sanoi, että lasien pitäisi antaa olla paikallaan. Hänellekin hoitaja antoi lasit. Minulle annettiin nimittäin laserhoitoa! Hoitaja heilutteli selkäni päällä punaista lamppua, joka oli kiinni piippaavassa laitteessa ja sieltä kuulemma tuli infrapunasäteilyä selkääni. Infrapunasäteet vaikuttavat soluihin vilkastuttamalla niiden toimintaa, jolloin verenkierto vahingoittuneella alueella tehostuu ja paraneminen nopeutuu. Hoito ei sinänsä tuntunut miltään. Hiukan lämpimältä. Sitä pitää ilmeisesti antaa vielä parin viikon ajan eli minulla on monta eläinlääkärireissua edessäni.

Ja kun siitä on joskus kuultu kommentteja puolesta ja vastaan, että tarvitseeko pitkäkarvainen mäyräkoira vaatteita talvella, niin nyt minulla on ihan lääkärin määräys käyttää takkia kylmällä ilmalla! Ainakin niin kauan kuin laserhoidot jatkuvat. Sitten eläinlääkäri sanoi myös, että saatan olla tavallista nälkäisempi tänään hoitojen jälkeen, joten Emäntä voisit antaa minulle ekstra-annoksen iltanappuloita!

Noinkohan se eläinlääkäri on sanonut? Minusta Emäntä sanoi eläinlääkärin maininneen, että saatat olla tänä iltana tavallista VÄSYNEEMPI, ja siksi hän käytti sinut vain pienellä kävelyllä ja minä pääsin yksin pidemmälle...

Niinköhän se sitten oli... No joka tapauksessa on hyvin noudatettu kaikkia lääkärin määräyksiä: minulla oli villapaita päällä kylmän varalta ja heittäännyin heti hankeen piehtaroimaan paitoineni ja koska lumessa sai pomppia kohtuudella, niin aloitin iltakävelyn heti kohtuullisella pomppimisella ja Mustan alamaisen härnäämisellä niin, että Emäntä joutui kiskomaan meidät hihnoista erilleen. Muuten saa viettää ihan normaalia elämää eli olen köllötellyt ahkerasti sohvalla loppuillan!