Neiti 4-vee

 Minulla pyörähti tänään uusi lukema mittariin. Neljä vuotta sitten minä ja neljä sisarustani putkahdimme maailmaan äitimme massusta. Sanoisin, että olen nyt koira parhaassa iässä. Pentumaiset hupsuttelut ovat taakse jäänyttä aikaa ja vanhuuden hupsuttelut vielä edessä päin. Tunnen Mestareiden tavat ja he minun tapani. Elo on rauhallista ja mukavaa.

Jos kuvailisin itseäni yhdellä sanalla, se sana olisi nautiskelija. Pidän kaikista elämän pikku nautinnoista, kuten hyvästä ruuasta, pehmeistä ja lämpimistä nukkumapaikoista, hitaista päiväkävelyistä ja hauskoista pienistä aivopähkinöistä. Ihmisten läheisyys on minulle tärkeää ja viihdyn kenen tahansa luottamukseni arvoisen ihmisen sylissä.

Vuosien mittaan olen oppinut myös arvostamaan Mustan alamaisen olemassa oloa. On turvallinen olo ulkona lenkkeillessä, kun on rinnalla tuollainen salskea nuorimies, joka ei säästä itseään turvamiehen tehtävässään. Kukaan ei edes huomaa minua, kun Roni menee kaikkia vastaan rinta rottingilla, häntä korkeana viirina liehuen ja kumeaa haukkua päästellen. Voi olla aivan paikkansa pitävä väite, että me koirat olemme laumaeläimiä.

Synttäripäivä on sujunut mukavasti eli hyvin samalla tavalla kuin kaikki muutkin elämäni päivät. No ehkä aamupissalle lähtö ei ollut niin mukavaa. Kuten ei muinakaan aamuina.

Mitäääh?! Enkö edes synttäripäivän kunniaksi saa käpertyä aamuruuan jälkeen takaisin unille? Onko synttärisankarinkin pakko lähteä ulos aamupissalle? Entä jos en halua?

Päivällä käytiin koirapuistossa, jossa tein kaikkia suosikkijuttujani: kiertelin haistelemassa ja merkkailemassa, haastoin Emäntää leikkimään ja nuolin hänen nenäänsä, haistelin lisää ja kierin parhaissa tuoksuissa. Pikkaisen myös painin Mustan alamaisen kanssa.

Synttärilahjaksi sain hirvenluun raakana. Sen jälkeen saatiin iltaruoka ja käytiin pienellä kävelyllä. Mestareille ei koskaan ole liian pientä syytä, etteikö voisi vähän juhlia ja niinpä he pitivät lettukestit. Meihin ei Mustan alamaisen kanssa olisi enää lettuja mahtunutkaan!

Paras synttärilahja! Tällaista olen aina toivonut!

 Meillä on synttäreillä tapana, että synttärisankarin lisäksi myös toinen saa samanlaisen lahjan, ettei tule paha mieli. Niinpä Musta alamainenkin sai hirvenluun.