Loppiaisrallit

Meillä on täällä haastattelussamme kaksi mäyräkoiraa, jotka ovat olleet juuri tänään rally-toko-kokeissa. Aloitetaanko vaikka sinusta Lucy, kun olit teistä ensimmäisenä radallakin. Kuinka luonnehtisit suoritustasi?

No minä lähdin ehkä vähän varovasti nuuskimaan tunnelmia ensin, mutta hyvin vakuuttavasti suoritin kuitenkin alkuun siinä liikeestä maahan menon ja paikallaan istumisen Emännän kiertäessä minun ympäri. 270 asteen käännös oikeaan meni jopa täysin puhtaasti. Sitten oli taas vähän nuuhkaistava maata, jonka jälkeen tuli ehkä pieni ajatusvirhe, kun kiersin vahingossa täyskäännöksessä kyltin takaa, mutta se mentiin sitten uudestaan ja sen jälkeen jatkui parin kyltin verran tosi hyvin.
    Siellä radan loppupuolella oli sitten sellainen hyvin voimakkaasti tuoksuva pissaläntti ja se ehkä koitui tänään vähän kohtalokseni. Viimeisillä kylteillä nimittäin herpaannuin aika tavalla ja menin haistelemaan sitä pissaa. Siinä nyt ei sinänsä vielä mitään katastrofia tapahtunut, mutta Emäntähän sen sitten lopulta sössi, kun meni paniikkiin, ei tiennyt mitä tehdä, kun ei ollut tankannut kisaohjetta riittävästi, että saako maalikyltin uusia, ei osannut sanoa, että oliko jo mennyt maalikyltin ohi vai ei ja lopulta päätti uusia, eikä siinäkään vielä mitään, mutta hän käveli minua kohti radalla ja se on sitten kerta kaikkiaan kiellettyä rally-tokossa. Niin että lopputuloksena oli hylätty suoritus, kiitos Emännän. Muuten meillä olisi ollut vain -18 pistettä ja hyväksytty tulos 82 pisteellä!

Niin siinä lopussa näyttikin olevan jotain hämminkiä. Jäikö tuo lopputulos kaivelemaan?

Ei minua ainakaan! Minä sain kuitenkin valtavasti kehuja ja kinkkua, että ei minua harmita yhtään. Mukava päivä! Tuomarikin kirjoitti kommentteihin, että "hienosti osaa tehtäviä".

Mites tästä eteenpäin?

Kovasti vain lisää herkkuja! Ei kun siis treeniä!

Entäpä Roni? Miten sinulla meni tänään?

Ihan hyvin.

Niin. Sinä et kuitenkaan tainnut saada myöskään hyväksyttyä tulosta tänään?

Niin. No siinä oli pari pientä muuttujaa.

Minkä sanoisit olleen tänään kompastuskiviäsi?

No maahan en ainakaan suostunut menemään, kun hallissa oli -3 astetta ja se kylmä maa tuntuu ikävältä kulkusissa. Ja... no sitten siellä oli niitä ihmisiä. Siinä kakssataaseitenkymppisessä oikealle huomasin, että siellä reunalla oli ihmisiä, niin olisin käynyt ne moikkaamassa, jossei Emäntä olisi hihkaissut minua mukaansa. Muutenkin kenellekään ei jäänyt taaskaan epäselväksi, minkä niminen koira on radalla suorittamassa, kun sen verran railakkaasti tuo naisihminen minua kutsui tuon tuostakin. Sitten eteen istuminen meni vähän pipariksi, kun ihmettelin niitä naisia siinä kehän keskellä.

Niin tuomaria ja toimitsijaa?

No nekö ne sitten olivat siinä keskellä. Siitä tuli toinen miinus kymppi, kun ei voitu enää uusia ja istuin eteen vasta toisella kierroksella. Sitä ennen oli jo uusittu se yksi käännös, kun meinasin siinä vähän harhailla kehänauhan ulkopuolelle. 
    Siitä eteenpäin oli täydellistä työskentelyä, mutta eihän se riittänyt, kun siihen mennessä oli kerätty jo -31 pistettä eli yhtä pistettä vaille hyväksytty tulos. Sain kuitenkin tuomarilta kommentin: "Ihanaa innokasta menoa", että se oli ihan mukavaa. Ja lopuksi tietysti leikittiin frisbeellä ja sain kinkkua.

Arvostelulomakkeen mukaan näyttäisi, että jos olisit jättänyt yhden kerran nuuhkaisematta maata tai yhtä kylttiä, niin olisit saanut ensimmäisen koulutustunnuksesi, RTK1:n. Kuinka paljon harmittaa, että se jäi nyt saavuttamatta?

Ei yhtään.

Luuletko, että Emäntääsi harmittaa?

Varmaan ihan pirusti. Mutta tämä on tämmöinen laji. Joskus onnistuu ja yleensä ei.

Miten arvelet, että harrastuksenne jatkuu tästä eteenpäin?

Emäntä käy yleensä läpi sellaiset tietyt vaiheet. Ensin hän päättää lopettaa koko harrastuksen raivoissaan. Sitten hän suree, kuinka on maailman huonoin koiranohjaaja. Sen jälkeen hän sisuuntuu ja puhisee, että hänhän laittaa koiransa suorittamaan alokasluokan, vaikka siihen menisi sata yritystä ja seuraavalla viikolla harjoitukset jatkuvat normaalisti. Hän katselee uusia kokeita ja tihkuu intoa ja tekemisen iloa, koska ainahan voi onnistua seuraavalla kerralla.

Mukava kuulla, että teitä nähdään vielä rally-toko-kentillä! Mitenkäs minilomanne muuten sujui? Taisitte olla yökylässä?

Oikein mukavasti! Oltiin yötä Emännän veljellä ja sitten käytiin vielä kylässä sellaisilla tutuilla, joiden luona haisi kaikkialla kaneilta! Löydettiinpä muutama ruskea herkkuyllärikin lattialta! Ulkona oleminen on ollut aika vaikeaa, kun jalkoja paleltaa. Illalla mm. käytiin pienellä kävelyllä niin, että minä olin Emännän sylissä ja Roni Emännän veljen sylissä. Voihan meitä koiria niinkin ulkoiluttaa!

Ah, ihana kanintuoksuinen sohva! Miksei meillä ole tällaista kotona?

Minäkin olen kulkenut takki päällä. Kieriessä vain tuppaavat jalanpötkylät pyörähtämään tänne palttoon uumeniin ja sitten olen kuin pieni toukka, joka ei pääse liikkumaan ennen kuin Emäntä pyörittää takin oikeinpäin ja sitten heti sama uudestaan!

Emäntä kanna minua! Minä en tarkene enää laittamaan jalkojani maahan!