Kuvakimara mökkeilystä

Koska Emännällä alkoi kesäloma ja koska mejä-kokeisiin valmistautuminen vei hänellä niin paljon aikaa jälkien suunnistamisineen ja verettämisineen, niin olimme vajaan viikon mökkeilemässä Ninnin ja Moonan ja heidän ihmistensä kanssa. Pääasiassa siis Emäntä hyppäsi metsässä ja me mökkeilimme.

Kerrostalokoiralle on eksoottista ottaa nokoset pitkästä aikaa nurtsilla.

Ninni ja etenkin Moona olivat riemuissaan, kun lauma oli taas kasassa. Vaikka he ovatkin oma lapinkoiralaumansa ja me oma mäykkylaumamme, niin aika sujuvasti me sulaudumme aika ajoin yhdeksi sekalaumaksikin.

Ninni houkuttelee Moonaa hyökkäämään ja Moonaa ei tarvitse kauaa houkutella.

Moona täytti toukokuussa 2 vuotta ja Ninni 5 vuotta. Tytöillä on synttärit melko lähekkäin.

He ovat kuin siskokset, vaikkeivät sukua toisilleen olekaan.

Minä, Queen Lucy, olen lauman armoitettu johtaja, johon kukaan ei kajoa.

Katselen yleensä tyynenä alamaisteni temmellystä.

Temmellys saattaa tosin toisinaan pyyhkäistä ylitseni kuin musta karvainen pyörremyrsky.

Tällöin lapintytöt, Ninni varsinkin etunenässä, muistavat aina pyytää minulta anteeksi ja hyvitellä minua nuolemalla suupieliäni. (Tosin Ninni liioittelee joskus ja ottaa koko kuononi suuhunsa... onko se nyt sitten alistumista vai alistamista, mene ja tiedä...)

Sitten riehuminen voi taas jatkua, kun Suuri Johtaja on saatu lepyteltyä.

Välillä Roni lähtee mukaan mustien hippaleikkiin, mutta nykyisin enää harvemmin. Alkaakohan Roni käydä vanhaksi, kun hän ei enää jaksa tulla tyttöjen listimäksi niin usein?

Juoksujen aikaan Moona on Ronin mielestä parasta maailmassa, mutta muuna aikana vuodesta on yleisempää, että Moona astuu Ronia... Välillä Moona aivan turhautuu, että miten tämän pienen makkaran saisi taas riehumaan ja kiinnostumaan hänestä!

Ninnikin haluaisi leikkiä Ronilla... tai siis Ronin kanssa.

Loppuu se virta onneksi joskus näistäkin siskoksista. He saattavat usein tehdä asioita samalla tavalla.

Maalaiselämä on ihmeellistä. Mökillä saattaa aamulla vesikupista löytyä vaikka pieni sammakko!

Mejä-kokeista Emännällä oli tuomisinaan hirven sorkka! Sillä kokeiltiin meille kokeisiin pääsemättömille koirille sorkan laahausjälkeä. Emäntä laittoi sorkalle pisaran verta ja veti sitä sitten metsässä. Jotenkin siihen tapaanhan Ruotsissa tehdään kai verijäljet kokeissa.

Moona pääsi kokeilemaan tällaista uudenlaista jälkeä ensimmäisenä. Hän lähti vakuuttavasti matkaan ja eteni hyvin jäljellä tai sen läheisyydessä. Jälki oli lyhyt ja tuore, vain noin 200 metriä pitkä, mutta siinä oli pari kulmaa, jotka Moona selvitti itsenäisesti. Oli aika kuuma keli ja yhdessä vaiheessa Moona meinasi vähän antaa periksi, mutta kun hänen emäntänsä käski hänen vain jatkaa vielä työskentelyä, niin hän jatkoi hyvin sorkalle asti.

Sorkan löytyminen olikin Moonalle aika jännä juttu, kun vaikka hän on kalunnut montakin sorkkaa omalla pihallaan, ei niitä koskaan ennen ole ollut hänen jälkensä päässä. Hänen jälkiharjoituksissaan on jäljen päässä ollut aina herkkupurkki. Kun Emäntä veti vähän sorkkaa edellä, että Moona olisi saanut leikkiä sorkalla, niin se suorastaan vähän hirvitti Moonaa.

Ninnillekin sorkalla tehty jälki oli ensimmäinen, mutta se tuntui motivoivan Ninniä jopa enemmän kuin pelkkä verellä tehty jälki. Ninni meni aivan jälkeä pitkin nenä maata myöten.

Ninni oli myös sorkan löytymisestä huomattavasti innostuneempi kuin Moona, mutta liikkuva sorkka oli Ninnistäkin hieman arvaamaton.

Sitten oli sentään minunkin vuoroni. Sydänlääkitys tai ei niin kyllä jälkikoira on aina jälkikoira.

Jäljellä ei ollut mittaa tuskin sataa metriä, mutta kylläpä tuntui mahtavalta päästä oikeisiin töihin!

Minua ei sorkka jännittänyt. Kävin siihen ahnaasti kiinni ja yritin roikkua siinä hampain ja tassuin, kun Emäntä veti sitä tiellä. Ehdin minä pienen palan luun reunasta murtaa irtikin.

Sitten meillä oli myös sellainen hauska ohjelmanumero kuin Ronin uittaminen. Me kaikki nartut osallistumme siihen mielellämme ja täysin palkein. Moona on erikoistunut ajamaan takaa rannalla kuivattelevaa, sinne tänne juoksentelevaa Ronia.

Ninni toimii lähettäjänä rannalla ja haukkuu ja ärisee Ronille, että hän menisi nopeammin uimaan. Ninni auttaa myös anastamalla patukan rantaan uivalta Ronilta.

Minun erityisalaani on vahtia rannalla tai laiturilla Emännän veteen heittämiä noutopatukoita ja yrittää estää Ronia pääsemästä noutamaan niitä. 

Tällaisen eläkeläiskoiran erityisetuihin kuuluu, että ei tarvitse uida noutoesineelle, vaan sinne kyyditään kanootilla.

Varovasti nyt, ettei törmätä laituriin!

Roni joutui suorittamaan noudon tavallisesti uimalla.

Kotiin palattuamme Emäntä kävi hakemassa parvekekukat täksi kesäksi. Tänä vuonna parvekkeellamme taistelevat hengestään huovinkukka, orvokki, surfinia ja daalia. Kommentteihin voitte jättää arvauksenne siitä, mikä kukista menehtyy ensimmäisenä ja mikä sinnittelee pisimpään! Lupaamme pitää teidät ajantasalla kesäkukkien elämänkaaresta. Eihän sitä tiedä, jos innostutaan vaikka joku palkintokin pätkäisemään parhaalle veikkaajalle syksyn tullen...