Hiekkaiset nakit

Lucy: Lauantaina käytiin viettämässä biitsipäivää. Meidän luottobiitsille on vähän matkaa, mutta aina se on ollut vaivanarvoinen kohde.
Hiekkaranta, aurinkoa, uimavettä, uimaleluja ja vähän varjoakin.

Rantavesi näytti vähän ällöttävältä, mutta koska rantaan asti ulottuu mäntymetsää, niin tulkitsimme kellertävän mössön siitepölyksi ja kävimme kaikki Mestaria lukuunottamatta uimassa, eikä kenellekään tullut mitään oireita.

Roni: Rantapäivä alkaa aina kovalla kohkaamisella. Ensin valitaan paikka ja levitetään viltti. Tässä vaiheessa minä ehdin jo juosta pari kertaa viltin poikki. Sitten oli koirien uintivuoro. Minä kävin noutamassa patukkaa ja luonnollisesti juoksin jälleen muutaman kerran viltin poikki. Tällä kertaa märkänä ja hiekkaisena.

Lucy: Minulla on Emännän kanssa oma uimarantaleikki. Emäntä juoksee vesirajassa niin, että vesi roiskuu ja minä ajan häntä takaa muristen ja haukkuen rantahiekalla. Teimme tätä jonkin aikaa, kunnes Emäntä päätti, että lopetetaan ennen kuin jompikumpi saa sydänkohtauksen. Hän näytti kieltämättä aika läkähtyneeltä!

Roni: Sitten Emäntä päätti, että rauhoitutaan. Minä en halunnut antaa vielä periksi, vaan haukuin leluni perään. Minne tahansa hän yritti sen jemmata, minä löysin sen ja haukuin sen ympärillä, jos en ylettynyt siihen. Lopulta lelu katosi kylmälaukkuun ja minunkin oli uskottava, etten pääsisi siihen käsiksi muovikuoren läpi. Kävin siinä vaiheessa vahvistamassa uuden reviirimme rajat virtsamerkein ja siirryin vahtimaan tiiviisti aluettamme. Muutama ihminen ja yksi koirakin kävelivät MEIDÄN alueemme poikki ja haukkukuoro oli sen mukainen. Kun ihmiset olivat menneet menojaan, ei meitä kiinnosta muiden tekemiset enää sen jälkeen ja kaivauduimme taas poteroihimme.

Lucy: Siis sinä kaivauduit alunperin minun poterooni! Tässä ilmainen vinkki kaikille kuumalla hiekalla aikaansa viettäville: poista pintamaa, niin alta löytyy viileämpää maata makailua varten! Kun kuopan pohja taas tuntu kuumalta, kaiva lisää. Minä olin aloittelemassa itselleni hyvää päivänpaistattelukuoppaa, kun Roni työntyi siihen. Totesin sitten, että on fiksumpaa siirtyä kokonaan varjoon makaamaan. Roni sen sijaan jäi auringon paahteeseen kuoppaansa makaamaan. Hassu poika.

Minä voin huolehtia tämän kylmälaukun turvallisuudesta täällä sivummalla...

Minä en kyllä hievahdakaan tästä etuvartiosta Emännän rinnalta. Ei täällä nyt NIIN kuuma ole...

Lucy: Tänään käytiin uimassa viime kesästä tutussa paratiisissa (Päivä paratiisissa). Paikalla oli taas lampaita, kanoja ja paratiisin itseoikeutettu valtias, arvokas abessinialainen vanha herra Ukko-kissa.
Emäntä sanoi heti alkuun, ettei meidän tarvitse päästä lammaslaitumelle, joten katselimme lampaita vain aidan takaa. Miten niin "ei tarvitse"? Kaikki hyvä lampaan kakkahan olisi ollut juuri siellä laitumella!
    No lampaiden jälkeen kävimme katsomassa kanoja. Roni suorastaan ryntäsi katsomaan kanoja sillä seurauksella, että Emäntä totesi, ettei ole koskaan eläissään nähnyt kanan lentävän niin korkealle puuhun. Onneksi paikan ihmisomistaja oli myös enemmän positiivisen kiinnostunut kanansa puuhun lentämisestä kuin pahastunut. Kanat olivat tällä kertaa aitauksessa, mutta Roni keksi, että kanatarhaan pääsee uimalla rannan kautta. Hän siis kävi juoksemassa kanalan läpi ja kipaisi vielä pesäkoppiinkin ennen kuin Emäntä sai hänet käskettyä pois sieltä.

Roni: En minä tietenkään tehnyt kanoille mitään pahaa! Niiden kaakatus ja sinne tänne räpistely on vain niin valtavan hauskaa, että täytyyhän se saada kerran kesässä kokea!

Lucy: Minäkin löysin viime kesänä sisäisen vesipetoni ja niinpä kävin noutamassa patukkaa muutaman kerran järvestä. Tämä voi vähän nyt näyttää takin (tai turkin) kääntämiseltä kaikkien teidän vettä vieroksuvien mäyräkoiratovereiden näkökulmasta, joiden joukoissa minäkin aiemmin vankasti seisoin, mutta ymmärrättehän, että tästä saa raakaa jauhelihaa! RAAKAA JAUHELIHAA! Eihän sille voi sanoa ei! Kun kaksi näin perustavan laatuista periaatetta on vastakkain, niin ruoka vie voiton...

Lucy: Ronikin kävi uimassa, mutta hänen mustan päänsä erottaa vähän huonosti tuosta tummasta vedestä. Hänen "noutamisessaan" on edelleen se vika, ettei hän tuo ohjaajalle sitä, minkä hän käy noutamassa. Tällä kertaa Emäntä yrittikin suosiolla keskittyä vain siihen, että saisi Ronin uimamatkaa pidennettyä. Sitä ohjaajalle palautusta harjoitellaan sitten eri kerralla. Tällä tahdilla kyllä loppuu Roniltakin aika kesken ennen kuin hänestä tulee uimamaisteri tai siis käyttövalio. Ei tuo meno juuri viime kesää paremmalta näytä...

Roni: Sillä aikaa kun me uiskentelimme, oli Ukko-kissa tullut katsomaan, ketä hänen puutarhassaan mellastaa. Minä meinasin melkein juosta vahingossa häntä päin, kun olin juuri tekemässä kuivatteluspurttia polkua pitkin, kun hän äkkiä seisoi köyryselkäisenä ja karvat pystyssä irvistäen minun edessäni. Väistin häntä kiireesti kunnioittaen, koska enhän toki halunnut pahoittaa hänen mieltään. Tosin hänen mielensä oli tainnut pahoittua jo siitä, kun hän haistoi tontillaan koiria, mutta itsepäisesti hän vain työntyi paikalle katselemaan menoa. Ihmiset houkuttelivat hänet jäätelöllä pöydälle, ettemme joutuisi uudestaan törmäyskurssille maan tasalla.

Lucy: Hän on ilmeisesti oikeasti oikein lempeä kissa, mutta meidän koirien läsnäolo sai hänen naamansa vähän mutristumaan. Mutta ainakaan hän ei ole vielä koskaan kynsinyt meitä, joten eikö se ole jo oikein ystävällisesti tehty kissalta?

Onkohan Ukko-kissalla kaukoputki, jotta hän voi tarkkailla paremmin lintuja?

Sydänpäivitys: Lucyn lääkitys on toistaiseksi keskeytetty. Viikon jatkunut oksentelu oli pakko saada loppumaan. Se loppui saman tien, kun lääkkeenanto lopetettiin. Jokunen päivä parannellaan masua ja sitten kokeillaan vielä uudestaan. Tassut ristiin, että lääke pysyisi sisällä!