Treenaa kuin mäyräkoira

 Lucy: Alkuvuodesta monet ovat usein ainakin hetken aikaa treenihurmoksessa ja aloittamassa uutta, aktiivisempaa elämäntapaa. 

Roni: Me ei tehty mitään uudenvuodenlupauksia liikkumisen lisäämisestä tai vähentämisestä, mutta ajateltiin jakaa meidän treenivinkki niille, jotka etsivät kuntoilukivaa interwebin syövereistä. Toivottavasti hakukone on tuonut paikalle mahdollisimman monta liikunnannälkäistä, koska tässä tulee kovan luokan kardiotreeniohjelma!

Lucy: Treeni tehdään umpihangessa ja sitä paremmat tehot saat irti, mitä syvemmässä hangessa kuljet. Me teemme tämän yleensä rinnankorkuisessa hangessa tai kaulaa myöten kahlaten, mutta ilmeisesti ihmiskeholle myös puoleen reiteen tai sääreen ulottuva hanki lisää jo sopivasti treenikuormaa.

Roni: Sopivan hangen löydyttyä lisätään painoja etumukseen ja vatsan alle noin 10 prosenttia omasta painosta. Ekologisinta on pakata lumipaakkuja kiinni turkkiin, kuten me teemme.

Lucy: Tai sitten voi napata syliinsä sopivankokoisen koiran. Tällainen kymmenkiloinen mäyräkoira on esimerkiksi meidän Emäntämme valinta lisäpainoksi.

Roni: Tässä treenivinkki onkin pähkinänkuoressa: kahlaa tai mieluiten loiki syvässä hangessa painojen kanssa tunti pari. Henkilökohtaisesti tykkään yhdistää aerobisen voimaharjoittelun aivotyöskentelyyn. Kun samalla aktiivisesti haistelee ja seuraa milloin ketun, jäniksen tai hirven jälkiä, niin kehosta saa kaikki tehot irti. Siis aivan kaikki.

Lucy: Olemme tehneet treeniä parina päivänä ja voimme luvata, että aamupäivän pompittua ei tarvitse loppupäivänä tehdä enää muuta kuin syödä hyvin ja palautua levossa. Eilinen oli minulla välipäivä treenien välissä (saan pieniä helpotuksia silloin tällöin, ettei sydämeni rasitu liikaa). 

Jos alkaa hapottaa ja mukana on treenikaveri, voi treeniä helpottaa kulkemalla toisen jalanjäljissä. 

Tässä polunaukaisija ei ole malttanut kulkea aivan suoraa linjaa...

Vetovastuuta voi jakaa tai sitten järjestyksen voi jakaa siten, että heikkokuntoisin kulkee viimeisenä. 

Tai muiden treenikaverien sylissä...

Lucy: Roni sinä taisit käydä eilenkin pienellä treenilenkillä. Mutta se taisi loppua vähän lyhyeen? Sinä ilmeisesti heitit jo talviturkin vai kuinka se meni?

Roni: No minä vähän niin kuin putosin vahingossa ojaan.

Lucy: Vahingossa? Minä kuulin tarinan niin, että Emäntä oli ensin kieltänyt, kun oli nähnyt sinun kulkevan kohti märkää kohtaa ja kastelevan tassusi. Sitten hän oli kieltänyt napakammin, kun oli nähnyt sinun jatkavan matkaasi kohti ojaa ja vielä siinä vaiheessa, kun jää oli ritissyt tassujesi alla, hän oli yrittänyt kutsua sinua pois, mutta sinä olit syöksynyt suoraan heikkoihin jäihin?

Roni: Jotenkin niin se meni... Minä luulin, että olisin voinut siitä vielä hypätä toiselle reunalle, mutta niin vain painuinkin kokonaan jäihin. Eihän siinä ollut kovin syvää, mutta 30 senttiä riittää kastelemaan säkäkorkeudeltaan 28-senttisen koiran...

Lucy: Emäntä mahtoi olla tyytyväinen, kun menit ja kastelit itsesi keskellä metsää pakkassäällä?

Tässä ojassa jää vielä kesti. Seuraavassa sitten...

Roni: Otettiin siitä suorin reitti takaisin kotiin. Pysyin koko ajan liikkeessä, niin ei minulle tullut niin kylmä. Enkä oikeastaan edes kastunut ihan läpi asti, kun ravistelin heti ja kierin lumessa, niin se märkä hyhmä ei imeytynyt pohjaan asti. Tätä treenivinkkiä emme kuitenkaan suosittele muille. Tai jos käyt uimassa avannossa kesken lenkin, niin muista ottaa vaihtoturkki mukaan!