Lenkkeilyä pimeässä

Alkutilanne: Kaksi mäyräkoiraa hihnoissa ja heijastinliiveissään (tai nykyisin niitä kai kutsutaan jo taikaviitoiksi) ulko-ovella nenät menosuuntaan.
Emäntä harppaa ulos, katsoo koiria ja antaa luvan: "Olkaa hyvä!"
Roni ponkaisee ulos riemuissaan: Pissille! Pissille! Pissille!
Lucy saa tämäkän nykäisyn kaulapantaansa, koska on vasta astumassa varovasti kynnyksen yli ja hihnat eivät riitä Ronin riemukkaaseen nykäisyyn.
Roni pysähtyy merkkaamaan ja nuuskimaan. Jatkaa matkaansa, mutta Lucy pysähtyy nyt nuuskimaan. "Varmasti tästä on naapurin koira mennyt. Tai tuosta kohtaa. Vai onko tämä kuitenkin kissan hajua..." Roni ja Emäntä odottavat. "Lucy mennään!" Lucy lähtee liikkeelle, mutta pyörätien varteen päästyä molemmat koirat pysähtyvät. "Lucy ja Roni mennään!" Suojatielle asti päästään vain muutamalla pikanuuskaisulla. Ei tai odottakaas... Ei. Lucyn on kuitenkin vielä pysähdyttävä ensin pissalle. Roni odottaa suojatien laidassa "seis"-käskyn saaneena, mutta aavistaa liikkeelle lähdön ja tekee varaslähdön sekunnin murto-osa ennen "mennään"-käskyä. Auto on tulossa, joten on vain mentävä. No korjataan tätä liikettä seuraavalla suojatiellä. (Näin ei tule tapahtumaan koko loppulenkin aikana.)

Suojatien toisella puolella tuumitaan hetki, mihin suuntaan mentäisiin. Emäntä ehdottaa oikeaa, mutta Ronista vasen olisi kiinnostavampi suunta. Lucy haluaisi jäädä nyt tähän vähäksi aikaa paikalleen tutkimaan tätä mahdollista rusakonpapanaesiintymää. Emännän ehdotus voittaa tällä kertaa. Koko kööri lähtee pyörätietä oikealle. Paitsi pitää vähän pysähtyä. "Mennään!" Ja tässä on jokin haju. "Mennään!!" Onko pakko mennä vasemmassa reunassa? Lucy jarruttelee perässä ja yrittää ajautua oikeaan reunaan samalla, kun Roni vetää hihnassa suoraan eteenpäin. Nopealla vilkaisulla ehtii huomata, että Ronin kurkku tekee nielaisuliikkeen ja kieli lipoo tyytyväisenä suupieliä. "Roni ei saa syödä mitään!" Ronin silmissä on vahingoniloa.

Lenkki on edennyt n. 70 metriä. Toisen suojatien kohdalla Roni saa varman vainun juoksuaikaisesta ihanasta naaraasta ja heittääntyy pitkälleen maahan. Emäntä päätyy vetämään Ronia kyljellään suojatien yli, koska autoja saattaa olla tulossa. Roni saa vähän löysää hihnassa ja kiskoo itsensä nurmikolle kakalle. Lucy on kiinnostavan tuoksun äärellä eikä todellakaan suostu astumaan kostealle kohmeiselle nurmikolle. Roni pinkaisee kakan jälkeen liikkeelle ja kiertää liikennemerkin. Emäntä yrittää noukkia kakkaa pussiin samalla, kun kumpikin koira kiskoo eri suuntiin. "Roni kierrä!" Muutaman tuloksettoman, ponnettoman käskyn jälkeen Emäntä tyytyy itse kiertämään liikennemerkin. Roni yrittää tunkeutua ojarumpuun. Lucy katselee ympärilleen kyllästyneenä.

Hetki päästään etenemään samaan suuntaan. Paitsi tuossa pitää haistella. Tuohon vähän merkkipissaa. Ja tuohon. Odota. Hei tämä vielä. No joo mennään. Yhtäkkiä hämärässä liikahtaa jotain. "Seis! SEIS!" Lucy jäykistyy paikalleen valppaana ja melkein pullahtaa läpi kaulapannastaan. "Hälytys! Näin jotain!" "Lucy mennään. Se on joku lapsi. Ne leikkii varmaan piilosta." Lucy haraa vastaan kaikilla neljällä tassullaan. Lucy yrittää kääntyä paetakseen. Emäntä päätyy ottamaan Lucyn syliin ja kantamaan lapsen ohi. Roni haukkuu raivokkaasti koko matkan lapsen ohi.

Vihdoin mäyräkoirat on taas saatu kuonot menosuuntaan, mutta mitä ihmettä. Seuraava mörkö lähestyy! Molemmat jäykistyvät paikoilleen eivätkä ota kuuleviin korviinsakaan Emännän ehdotusta matkan jatkamisesta. Mörkö menee ohi ja matka jatkuu. Kunnes joku tyristää nenäänsä läheisen talon pihalla. Mäykyt jäykistyvät kauhusta uudelleen. Ja vielä kerran, kun takaa lähestyy juokseva tyttö.

Sitten ollaankin Doriksen kodin kohdalla ja Roni ilmaisee halunsa mennä Doriksen luo. Emäntä houkuttelee ja käskee Ronia jatkamaan matkaa. Roni makaa maassa pitkällään koko 9 kilon painollaan. Emäntä poimii nyt Ronin syliinsä ja kantaa vähän matkaa, että lenkki jatkuisi.

Seuraavassa risteyksessä sattuvatkin samaa matkaa kulkemaan Lennu ja hänen isäntänsä. Mäykyt riemastuvat Lennun näkemisestä ja koko loppumatka sujuu ilman merkittäviä pysähdyksiä tai säikähdyksiä, koska Lennun iloinen läsnäolo vie kaiken ylimääräisen huomion. Ainoa hankala tilanne tulee, kun mäykyt käyvät painimaan keskenään hihnoissa keskellä tietä juuri, kun auto lähestyy.

Pimeässä kävelyyn totuttautuminen on taas siis käynnissä.


Onneksi koirapuistossa oli sentään valoisan aikaan mukavaa. Roki oli emäntänsä kanssa hankkinut sinne uuden pallon kaikkien riemuksi. Mäykkyjen riemu näytti suunnilleen tältä:

Lucy pyöritteli palloa kuonollaan eteenpäin ja heitteli sitä välillä ilmaan.

Roni leikki perinteisemmin eli juoksutti palloa suussaan ja haki sitä.

Rokin emäntä mainitsi, että pallo on hyvin jopa saksanpaimenkoiraa kestävä ja Roni otti heti haasteen vastaan ja yritti järsiä pallosta palan, kun vain silmä vältti. Ehjäksi se vielä jäi, mutta voi olla, että seuraava puistopallo menee Emännän piikkiin...