Sivut

tiistai 24. marraskuuta 2015

Talvi on tullut!

Roni aloitti avantouintikauden! Me oltiin Paremman Mestarin kanssa ihan äimän käkenä, kun äkkiä kuului risahdus ja samassa Roni seisoi kaulaansa myöten pikkuisessa lammikossa jäiden keskellä.

Tässä lammikossa.
Ensin Parempi Mestari meinasi ottaa Ronin takin sisälle lämmittelemään, mutta sitten hän tuli siihen tulokseen, että paluumatkallahan tässä ollaan, pakkasta on vain puoli astetta ja Ronilla sen verran vauhti päällä, etteipä se taida ehtiä jäätyä. Autoin Ronia parhaani mukaan pysymään lämpimänä juoksuttamalla ja pyörittämällä sitä hangessa.





Pieni arviointivirhe kävi siinä kohtaa... Minä pääsinkin käymään tänään tässä lähitottiksessa. Parempi Mestari oli mielestäni vähän kiero, kun hän vei minut sinne aivan kerta kaikkisen nälkäisenä! Yritin aluksi haukkua yhdelle uudelle koiralle, mutta en voinut vastustaa Paremman Mestarin kauniita "hiljaa"-käskyjä, joita noudattamalla sain ruokanappuloita hänen taskustaan. Jopa seuraaminen tuntui hyvältä idealta, kun siten sai vähän tyhjään suoleen täytettä. 

Suolesta puheen ollen, minun suoleni tuottaa nyt myös tasaisen kiinteää, suloisen ruskeaa koirankakkaa, kuten kunnon koiransuolen kuuluukin. Juhlan kunniaksi sain syödä yhden puruluun ja vatsani ei mennyt löysäksi siitäkään.

Katsokaapa muuten, millaisen värkin Parempi Mestari oli saanut eräältä tutultaan:


Kuten voitte ehkä jo kuvasta huomata, tähän hihnaan liittyy yksi perustavanlaatuinen ongelma: Entä jos kaksi koiraa ei halua kulkea samaan suuntaan?

Lucy-neiti on maailman hitain otus. Tuossa narussa saan vetää häntä perässäni niskat jumissa. Paremmalla Mestarilla toki on hauskaa, kun hän ei sotkeudu hihnoihin. Riittää, kun pitää tuosta yhdestä kahvasta kiinni. Kai tuohonkin tottuisi... Nyt olemme käyneet vain muutaman kerran koirapuistossa. 

Tämä kuva oli jo viime viikolta, kun kävimme leikkimässä koirapuistossa Snoopyn kanssa. Siinä on kyllä reipas koiraneiti. Ihmettelen vain, kuinka hänet erottaa maasta talvella.



Voi Lucy-neiti... Kyllä minä hänet hajusta löytäisin! Minusta tuntui, että minä olin aivan RAKASTUNUT Snoopyyn. En voinut päästää häntä tassuistani. 

Parempi Mestari joutuikin tönimään sinua jatkuvasti irti Snoopyn selästä. On kyllä suoranainen ihme, kuinka harvoin (jos koskaan?) olet saanut kunnon selkäsaunan, kun ottaa huomioon, kuinka ärsyttävä sinä usein olet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti