Mukava päivä marraskuuksi

Tänään on taas mäyräkoiran kelvannut. No aamuruoka oli ehkä aika niukka. Ja päivällä piti toki köllötellä sängyssä aika kauan yksin ilman Mestareita... Mutta sitten Parempi Mestari tuli kotiin ja lähdettiinkin heti lenkille. Aurinko paistoi ja ilma oli juuri sopiva +9 astetta, jollaista ei mäyräkoiramuistiin ole marraskuussa koettu. (Tämä on toki vasta elämäni kolmas marraskuu ja mäyräkoiramuistin pituudesta ja valikoivuudesta voidaan ehkä olla montaa mieltä, mutta ilma oli kuitenkin sopiva. Ei liian sateinen eikä liian kylmä. Liian aurinkoista ja lämmintä ei käsittääkseni voi olla. En ainakaan ole törmännyt.)
     Menimme pitkästä aikaa pururadalle lenkkeilemään. Juostiin Mustan alamaisen kanssa kilpaa korvat hulmuten ja siinä samalla sai kyytiä myös stereotypia hitaista ja kömpelöistä mäyräkoirista.

Kesällä Musta alamainen kävi tässä uimassa, mutta nyt ei enää huvittanut sentään mennä.

Parempi Mestari olikin päättänyt, että tänään kierretään pururata pitkän kaavan kautta, ja sehän vain sopi meille. Yhdessä kohtaa riehaannuin jopa siinä määrin, että litsuttelin yhdessä lammikossa niin, että vesi roiskui!
     Muut koirat ilmeisesti harjoittelevat näyttelyitä varten oikeilla trimmauspöydillä. Meidän Mestareilla ei sellaista ylellisyystuotetta ole, joten me harjoittelemme usein näyttelyitä varten pururadalla olevalla jumppatelineellä. Noloa.

Tai toisinaan, kuten esim. tänä iltana, saatetaan harjoitella myös pyykkikoneen päällä. Koiranäyttelyleikki onkin ainut kiva asia, mitä kylpyhuoneessa voi tehdä. Siinä saa herkkuja kastumatta.

     Illalla oli pitkästä aikaa minun tottistreenieni vuoro. Paikalla oli viisi muutakin koiraa. Sain tänään palkkana juustokuutioita. Ne olivat ihania. Juuri sopivan maukkaita ja pehmeitä, joten ne sujahtivat nopeasti kurkusta alas. Olisin voinut ottaa niitä vastaan siis paljon nopeampaankin tahtiin. Tehtävinä tällä kertaa oli seuraamista pujotellen, ohittamista, liikkeestä istumaan meno ja paikallaan oloa. Helppoja hommia. Paremman Mestarin ei tarvinnut kahta kertaa käskeä. Kotipihassa hän lähetti minut vielä kiertämään mattotelinettä muutaman kerran ja menin miltei juoksujalkaa. Kuljetin myös vähän jalkapalloa kuonollani käskystä, mutta kumpikaan meistä ei oikein tiedä, miten pallopaimennusta oikeasti pitäisi harjoitella.
     Nyt on siis aika raukea olo, kun on saanut liikunnan lisäksi myös kunnollista aivotyöskentelyä. Mukava päivä! Vai mitä Roni?

Minä olin tunnin yksin kotona. Yksin. Tunnin. Odotan yhä anteeksi pyyntöä.