keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Epätavallinen harrasteilta

Eilen tapahtui seuraavaa: Emäntä hylkäsi meidät! Hän kiskoi meidät uniltamme paljon ennen oikeaa ruoka-aikaa, vei meidät väkisin ulos ja sitten hylkäsi meidät. Päivällä Mestari käytti meitä ulkona, mutta vasta myöhään illalla, juuri ruoka-aikaan, kun olimme jo heittäneet kaiken toivon, että enää näkisimme häntä, niin Emäntä ns. Parempi Mestari yhtäkkiä ilmestyi kotiin. Olisin halunnut mököttää hänelle koko illan, mutta eihän niin suloiselle höpönassulle voi olla pitkään vihainen. Niinpä tyydyin hyppimään häntä vasten ja tavoittelemaan sieraimia nuoltavaksi.

Minä olisin voinut ratketa riemusta! Tai niin minä ehkä vähän ratkesinkin. Onneksi Paremmalla Mestarilla oli kaikki kunnossa ja hän löysi kuitenkin lopulta kotiin. 

Sitten seurasi erikoinen tapahtuma. Ruuan jälkeen menimme ulkoilemaan (se ei vielä ollut erikoista), mutta päädyimmekin arkitottistreeneihin kolmestaan. Yleensä käyn treeneissä kahdestaan Emännän kanssa.

Käytkö sinäkin treeneissä? Minä luulin, että vain minä käyn hänen kanssaan kahdestaan koirakoulussa.

Ohjaaja-ihminen sanoi, että tämmöisessä rennossa koirakoulussa voi ihan hyvin olla joskus mukana kaksikin koiraa varsinkin, kun Emäntä sanoi, että meidän on joskus hankalaa ohittaa koiria kolmestaan. Ei kai siinä minusta ole muuta hankalaa kuin, että Emäntä ei anna meidän mennä nuuskimaan vastaantulijaa.
   Emäntä arveli, että koko treeni menee ihan hulinaksi, kun olemme kahdestaan mukana, mutta ihan kivasti meillä minusta meni. Ja Emäntäkin oli lopuksi tyytyväinen meihin. Seurasimme hänen vierellään nätisti ja jopa Musta alamainen oli kuuliainen ja palasi aina paikalleen sivulle, vaikka välillä unohtuikin hetkeksi muita osallistujia katselemaan. Lopuksi tehtiin ohitusharjoituksia, joissa me ohitettiin kaikki muut osallistujat vuorotellen. Se sujui jo oikein hyvin.

Minä olen kyllä tänään vähän kostanut eilistä yksin jäämistä... Järsin mm. Mestarin tohvelia Emännän nähden ja äsken raahasin kynnysmattoa pitkin eteistä ihan vain huomion toivossa. Minä en pidä siitä, että minut jätetään pitkiksi ajoiksi yksin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti