Tuota... Minä olen aika varma, että Parempi Mestari sanoi, että toinen oli minulle...
Sinulle?! En minä kyllä tuollaista muista ollenkaan kuulleeni. Minä ajattelin, että hän huolimattomuuttaan jätti luut eri huoneisiin lähtiessään. Mutta kannoin sitten toisen luun toisen viereen, niin oli mukavampi siinä maata toisen päällä samalla kun söi toista.
Niin kun minä ymmärsin, että koko tämä luujuttu oli minua varten, kun tässä nyt on ollut vähän kaikenlaista...
"Kaikenlaista"! Siis sinuun on muutamina viime viikkoina iskenyt joku ihme hulluus päivän aikana ja olet silmittömästi tuhonnut joka välissä jotain Mestareiden omaisuutta! Häpeäisit!
No kyllähän minä häpeänkin... On vaan niin kamalan tylsää päivisin. Ja sitten sitä alkaa ajatella kaikkea, kuten entä jos Mestareille sattuu jotain päivän aikana tai he eivät muuten vain enää koskaan palaa... Siinä tulee niin alakuloinen olo. Enkä minä nyt ihan silmittömästi sentään ole tuhonnut! Joitakin pieniä vähäpätöisiä esineitä vain aikani kuluksi nakertanut. En mitään arvokasta!
Tänään oli vähän helpompi olla, kun käytiin jo aamulla pitkällä lenkillä, samoin kesken päivän ja sitten oli pahvilaatikoita, joihin oli piilotettu herkkuja, aktivointileluja ja sitten olisi ollut myös se putkiluu, jos olisin saanut syödä omaani enemmän, mutta kuluihan se aika niinkin, että katsoin kun sinä söit. Parempi Mestari kyllä arvelikin, että nämä virikkeistämisyritykset voivat näkyä Lucy-neidin vyötäröllä.
Pah. Niin varmaan. Tule auttamaan minut sänkyyn lepäämään. Minun vatsanahkani on niin kireä, etten saa ponnistetuksi!
Käytiin tuossa illan ratoksi vielä heittelemässä frisbeetä koirapuistossa. Parempi Mestari halusi ehdottomasti näyttää kuvan minun lumikulkusistani:
Eilen kävin koirakoulun jälkeen leikkimässä frisbee-leikkejä Snoopy-tyttösen kanssa. Hän olikin ihan hirveä frisbee-varas! Minä en ehtinyt melkein saada lelua kiinni kertaakaan, kun aina Snoopy oli paikalla ja kiskoi sen suustani, jos ei jo alunperinkin saanut sitä haltuunsa ensimmäisenä. Turhautti se vähän, mutta toisaalta hän on niin kertakaikkisen sievä, n. yksivuotias, lähes täysin valkoinen russelinarttu, että ehkä annoin hänen kuitenkin ihan mielelläni voittaa joka kerta. Toivottavasti hän tulee koirakouluun ensi viikollakin!
Laitetaanko tähän loppuun jotkut vielä vähän paremmat kuvat, ettei tuo sinun kulkuskuvasi ole ainut joka palaa lukijoiden verkkokalvoille.
Kyllä te olette mainioita veijareita Lucy ja Roni. Ihan pakko oli vähän nauraa noille lumella kuorrutetuille kulkusille, ihan hyväntahtoisesti vain. Toivottavasti ei mitään paleltunut! Koirakoulu? Huh, vaikuttaa haastavalta paikalta. Minua ei viety aikanaan pentukouluunkaan, kun myöhästyttiin ilmoittautumisista ja sitten Palvelijatar olikin jo unohtanut koko jutun. Niin että syyttäköön vain itseään, ellen osaa totella :) :)
VastaaPoistaEi tullut paleltumia. Koti on onneksi lähellä, niin ei tarvinnut pitkää matkaa noin rahjustaa.
PoistaTuota koirakoulua pitää sellainen mukava nainen ja ihan ilmaiseksi. Siellä harjoitellaan toisten koirien ohituksia ja omaan ihmiseen keskittymistä, vaikka muita onkin paikalla. Joskus käydään porukalla pienillä kävelyillä. Oli se aluksi aika haastavaa, mutta mukava siellä on kuitenkin käydä. Mutta kyllä koirasta voi tulla kelpo koira ilman koulujakin. :)
Oho noi lumikulkuset näyttää aika painavilta, onneksi ne on katoava luonnonvara kun kevättä kohti mennään :)
VastaaPoistaNiiden kanssa on pikkuisen hankala liikkua! Mutta onneksi niiden irrottamiseen on helppo konsti: lämpö. :)
PoistaJuu, kyä se on hyvä, että on puhaa päivälläkin, eihän sitä jaksa koko päivää pelkästään nukkuakaan. Kaks putkiluuta kuulostaa paljolta, sillon ku ne uppoo vaan yhen mahaan. ;D
VastaaPoistaAikas hurjan kurjaa, että lumi tarttuu teijän pitkiin karvoihin ja tekee tommosia kulkusia riittisiin paikkoihin. Hih...
Tänäänkin oli sitä luupuuhaa ja pahvilaatikon sisältä herkkujen etsimistä, niin ei tarvinnut Mestareiden juttuihin enää koskea.
PoistaKaksi putkiluuta on myös yllättävän paljon kakkaa, kun se tulee yhdestä koirasta... Vaikea valita, viettäisikö päivän mieluummin luun kanssa, mutta kaverista erillään, vai kaverin seurassa, mutta ehkä tyhjin suin.
Vai on teidän taloudessa tuollainen luurosvo? Mä olen kyllä tosi tyytyväinen, että olen talon ainoa koira. Naapurin vanha rouva tulee välillä luiden haku reissulle ja se kyllä näppärästi nappaa luun vaikka mun suusta. Kait me pojat ollaan liian lällyjä? Täytyy sanoa, että on se hyvä, että lyhyistä karvoista on näin talvella etua. Ei ole tuollaisia lumipalloja vielä koskaan ollut.
VastaaPoistaMukavia touhupäiviä teille molemmille t. Eka
Ainokaisena olemisessa on toki puolensa, kun voi saada kaiken huomion ja kaikki herkut itselleen!
PoistaNartut ne taitaa tätä maailmaa pyörittää. Ainakin koiramaailmaa. Parempi, kun ei kauheasti ala niille kukkoilemaan. Voi saada nenilleen.
On tosiaan aikoja, jolloin Parempi Mestarikin miettii, että miksi ihmeessä piti ottaa PITKÄkarvainen koira... ;) Mukavaa viikonloppua sinulle!