Mainio sunnuntai maalla ja vedessä

Tänään meillä oli mätsäripäivä. Eli Match Show. Joku oli tehnyt kerrankin kivan graffitin, joka ilahdutti eikä vihastuttanut! Meitä siinä odotellessa ehkä ihan vähän kiinnosti tuohon keppiin suihkutetut kuulumiset enemmän.

Minä olin ensin kehässä ja minulla oli kaverina yhdestä koirakoulusta tuttu Arkku. Minä annoin sen ilomielin saada punaisen nauhan ja otin itse sinisen eli kakkostilan. Käyttäydyin kehässä hyvin ja muutenkin olin paikalla edukseni. En juurikaan haukkunut, tervehdin vieraitakin koiria hyväntuulisesti ja mikä erikoisinta annoin tuntemattomienkin rapsutella itseäni (lastenkin!) ja jopa hakeuduin vieraiden ihmisten seuraan Emännän selän takana. Emäntä hyrisi tietenkin tyytyväisyyttään (vai ehkä sittenkin enemmän kylmästä?), ettei ole ehkä kuitenkaan turhaa ollut tämä jatkuva ihmisten ja eläinten keskellä laukkaaminen, vaikka välillä on tikkuinen ollut tämän jätkän sosiaalistamisen tie. Voi olla, että minusta lopulta tulee kuitenkin hyvällä itsetunnolla varustettu tasainen aikuinen. (Tällä viikolla olen myös kävellyt itse suihkuun ja tervehtinyt vierasta miestä, että repikääpä siitä!)

Minä sain punaisen nauhan. Ja tervehdin myös iloisesti tuttuja ja tuntemattomia, ihmisiä ja eläimiä, mutta se nyt ei varmaan ollut mikään uutinen...

Minä olin sinisten kehässä lopulta kolmas! Tämä olikin elämäni toinen mätsärisaavutus. Lähes vuosi sitten olin sinisten pentujen kolmas. Lucy-neiti ei sijoittunut punaisten kehässä, mutta minä annoin hänelle tuon pornon kirkkaanpunaisen talutushihnan, kun en ehkä itse kehtaa tuollaisessa kullatussa, dimangein koristellussa taluttimessa esiintyä. Pinkit valjaat ovat jo ihan tarpeeksi nolot. Sitten palkintopussissa oli myös kuppi ja jotain suklaan näköistä, mutta ei vielä tiedetä, onko se koirille vai ihmisille. Ehkä Emäntä syö sen joka tapauksessa suklaanhimoissaan, kunhan vain on jotain ruskeaa... (Ekaa kertaa oli myös käytössä tuollainen numerolapputasku, jonka Emäntä osti pääsiäisnäyttelystä. Nyt sitä kai sitten aletaan olla ihan oikeita näyttelykoiria...)

Ihan hyvä tässä uudessa hihnassakin on kulkea, mutta ajattelevatkohan ihmiset nyt, että Emäntä on tarkoituksella ostanut koiralleen punaisen nahkahihnan kultaisilla yksityiskohdilla ja sydänkoristeilla?

Palkintoon kuului myös 5 euron lahjakortti tapahtuman järjestäneeseen eläinkauppaan, mutta sen Emäntä käytti jo heti paikan päällä, kun osti meille uudet pannat.

Uusi panta ehkä vähän erottuu tuolta Lucy-neidin kaulasta. Minun pantani on musta, mutta sitä ei juuri mustasta turkista erota. Emäntäkin ehkä oppi nyt, ettei halvalla saa hyvää. Viiden ja kahdenkymmenenviiden euron pannoissa on muutakin eroa kuin hinta. (Minun pantanihan meni siis rikki tuossa toissa viikolla...)

Kiehahtaneiden kalojen tilalle tuli myös tänään uusia fisuja. (Joukkotuhosta kerrottiin aiemmin tässä postauksessa.) Koska 6 miljoonakalanaarasta oli säilynyt hengissä, Emäntä ajatteli ostaa 2 urosta ja antaa luonnon hoitaa loput. Lisäksi tarvittiin ainakin yksi siivousfirmaan huolehtimaan lasilaatikon siisteydestä, niin akvaarioon muutti myös yksi maatiaispartamonni.

Joo joo en juo vettä näistä pusseista. Mene vain rauhassa keittiöön lämmittämään ruokaasi. Minä vain tässä katselen, kuinka kalat totuttautuvat uuteen veteen...

Herra Keltainen

Herra Oranssi (jota kimulit tuli heti tökkimään päähän...) 

Tästä pikkukaverista kasvanee Lörtsy III, jos ei parempaa nimeä keksitä.