Roosa-täti yökylässä

Roosa-täti tuli meille kylään. Hassua kyllä hänen ihmisensä eivät jääneet meille hänen kanssaan.

Minä vähän ihmettelen, miksei Ninni tullut mukana, mutta hän on varmaan kylässä jossain muualla. On Roosa-tädinkin kanssa mukavaa!

Tänään on ulkoiltu muutaman kerran. Päiväkävely oli vähän pidempi. Roosa-täti tutki tienpientareet niin tarkkaan, että jopa minä pitkästyin välillä odottamaan.

Sait maistaa omaa lääkettäsi, Lucy-neiti! Tuolta minusta aina tuntuu odottaa sinun köpöstelyäsi.

Emäntä huomasi yllätyksekseen, että kolmen koiran lenkkeilyttäminen ei ole oikeastaan sen hankalampaa kuin kahden. Hän kun on uskotellut itselleen, että koiria voi olla vain niin monta, kuin on käsiä. Mutta ehkä meitä mäyräkoiria ei kuitenkaan tule kolmatta. Kolme aikuista, yhdessä liikkumaan tottunutta koiraa ei siis ollut hankala. Toista olisi, jos laumaan lisättäisiin joku pentu. Vaikkapa Ninni aiheuttaa jo aina lenkeillä odottamattomia tilanteita, kun hän tarttuu hihnoihin ja korviin hampaillaan.

Lenkin jälkeen huilattiin vähän kukin tahoillamme.

Lucy-neiti, tuo on Roosa-tädin peti!

Entäs sitten? Ei hän nyt tässä näytä nukkuvan vai näyttääkö?

Kuten ehkä huomaatte, niin Roosa-tädillä on edelleen vaivaa jalastaan. Tai ehkä siitä on enemmän vaivaa ihmisille kuin hänelle itselleen. Emäntä on huolissaan, kuinka saa jalan pidettyä puhtaana ja kuivana edes yhden päivän. Mutta ovathan Roosa-tädin omatkin ihmiset saaneet sen pidettyä puhtaana jo kesäkuusta asti, jolloin avohaava aukesi metallilastan päälle. Meitä Roosa-tädin jalka tai tötterö päässä eivät vaivaa lainkaan. Hänellä on ollut melkein koko meidän ikämme jalassaan joku käärö.
    Ihmisillä ja koirilla on vain niin erilainen käsitys haavanhoidosta. Koirien mielestä haavaa pitäisi nuolla, mutta ihmisten mielestä ei. Miksi edes sitten on olemassa sanonta "mennä nuolemaan haavojaan jonnekin", jos haavoja ei kuitenkaan saa rauhassa nuolla?

Ainut hankala asia on ollut ruokailu. Emäntä joutuu nimittäin vahtimaan, että saa meidät mäykyt pidettyä poissa Roosa-tädin kupilta. Roosa-täti on niin kohtelias, ettei tohtisi millään käydä syömään. Hän varmistaa varmistamasta päästyään, että onhan kyseessä varmasti hänen ruokansa ja sillä aikaa Lucy-neiti on tyhjentänyt oman kuppinsa. Emäntä sanoo Roosa-tädille: "Ole hyvä, syö vain!", mutta samalla Lucy-neidin katse sanoo: "Älä syö! Anna minulle!" Minä sitten leikin omalla ruuallani ja  kun Emännän silmä välttää, niin yritän sujahtaa Roosa-tädin kupille, millä aikaa Lucy-neiti on ehtinyt ahmia puolet minun ruuastani. No ehkä Roosa-tädilläkin on jo huomenna nälkä ja hänkin syö oman ruokansa eikä lahjoita sitä meille.

Iltaruuan jälkeen käytiin koirapuistossa. Me mäykyt jouduttiin tosin tyytymään painimaan keskenämme, kun Roosa-tätiä kiinnosti enemmän tutkia tarhan hajuja.

Hei Roosa-täti, haluatko kirjoittaa meidän blogiin?

MITÄ? MIHIN?

Meidän blogiin!

VAI VIELÄ PLOKIIN. ENHÄN MINÄ SELLAISIA OSAA...

Sinulla on tainnut jäädä caps lock päälle, Roosa-täti.

MITENKÄ?

Caps... tai antaa olla. Jos haluat, niin voit kirjoittaa, että millaista sinulla on ollut täällä kylässä.

NO MIKÄS... HYVÄHÄN TÄÄLLÄ ON OLLA. ON KÄYTY LENKILLÄ JA MAHOTTOMASTI TÄÄLLÄ ON KAIKKEA HAISTELTAVAA. JA JOPA TOISIA KOIRIA LENKILLÄ. EIHÄN TÄSSÄ MITÄÄN. TERVEISIÄ VAAN EMÄNNÄLLE JA ISÄNNÄLLE.

Saapas nähdä, mitä kivaa huomenna on luvassa!