No?!
Tuo peili!
Peili? Mitä sinä höpötät? Mihin sinä peiliä tarvitset?
Minä haluan tarkistaa, hengittääkö Parempi Mestari vielä.
Totta kai hän hengittää. Ole nyt hupsimatta, äläkä häiritse Parempaa Mestaria.
Mutta hän on maannut jo vaikka kuinka kauan paikallaan ja jo toinen päivä peräkkäin!
Hän on sairaana. Silloin pitää nukkua ja levätä. Kävisit nyt itsekin siihen vähän pitkällesi.
Sairaana?! Ei hän voi olla sairaana! Hänen täytyy käyttää meidät aamulenkillä ja päivälenkillä ja iltalenkillä ja ehkä yölenkillä, jos maha oireilee ja antaa aamuruoka, iltaruoka, välipala, herkkupala, leikkiä, huuta, käskeä, kysyä...
Rauhoitu nyt. Hyvin sinä pärjäät, vaikkei koko ajan jotain tapahtuisikaan. Olihan eilenkin hauskaa, vaikkei pitkällä lenkillä käytykään, kun iltaruoka olikin joutunut kongin sisälle ja loput tarjoiltiin älypeleistä.
No anna minä lämmitän sitten hänen jalkojaan välillä.
No lämmitä.
Tai jos minä käynkin tähän viereen. Pitäisiköhän tarkistaa välillä, onko hänen kirsunsa vielä kuuma ja kuiva?
Älä nuole häntä koko ajan naamasta.
Minä käyn tähän hänen naamansa viereen, että kuulen, jos hän vaikka ihan hiljaa kutsuu minua.
Älä kävele koko ajan hänen vatsansa ja rintakehänsä päältä! Ei hän voi nukkua, kun sinä touhuat koko ajan.
-------
Lopulta Parempi Mestari onneksi nousi, pynttäytyi kuin naparetkelle ja vei meidät koirapuistoon. Siellä oli venäjänajokoira Luka tekemässä omia tutkimuksiaan. Hän on aika samanikäinen kuin Lucy-neiti ja vanha moikkailututtu siis.
 |
| Älä koske minun frisbeeseen! En ollu koskemassa. Älä ees kato sitä! En kato... |
Paremmasta Mestarista tämä oli kiva tapa ulkoilla, kun me saatiin liikuntaa ja se sai itse pysyä paikallaan.
Tosin oli Paremmalle Mestarille kai vähän uuvuttavaakin olla pystyssä, kun minä siinä taas innostuin haukkumaan frisbeelle ja sitten joku ukkeli tuli vikisevän koiransa kanssa koirapuiston aidan taakse kyselemään minua tarkoittaen, että kärsiikö tuo koira pakkoneuroosista, niin Parempi Mestari meinasi tokaista, että ukkeli kärsii itse kohta jostain paljon vakavammasta, jos ei häviä siitä.
No Parempi Mestari ei onneksi ole ihan niin herkkähaukkuinen kuin minä, joten päästiin ihan rauhallisissa tunnelmissa takaisin kotiin huilailemaan loppupäiväksi.
Kyllä seon hyvä homma että huolta pietään. Nii myö nuista emännistä ku ne meestä.Ja tärkeetä on se emännän huokuminen tarkistoo jos kaavvan makkoo aloellasa.Minnäe joskus yöllä tarkistan vaekkee kuulema oo äetin mielestä mitenkää tarpeellista:)
VastaaPoistaMukava tuo teejjän koerapuisto ku ee oo ennee paljoo lunta. Hyvästi piäsöö juoksemmaan.Kaveriin kansa ja kahelleen:)
Kyllä ihmiset on tosi tärkeitä. Ja sitten jos ne on kipeänä, niin ei siinä koira tiedä, mihin kuononsa laittaisi, kun tuntuu, että kaikki ei ole normaalisti. Onneksi päästiin puistoon juoksemaan. Muuten olisi ollut aika tylsä päivä. Tai vielä tylsempi.
PoistaLuka näyttää rennolta kaverilta, ei varmaan ilman lupaa koske toisten frisbeehin.
VastaaPoistaMukavaa puuhastelua tuon frsibeen kantaminen, vähän kuin koirien kahvakuula :)
Joo Luka on todella lauhkea kamu. Tervehtii iloisesti ja vähän juoksentelee, mutta sitten palaa taas omiin nuuskimispuuhiinsa. Hän on oikea metsästyskoira ja voisikin olla hauska nähdä, millainen hän on tosi toimissa. Voisi olla, ettei samaksi kaveriksi tuntisi!
PoistaJoskus olen kantanut frisbeen suussani kotiin asti ja vielä portaat ylös, mutta siinä tarvitsee jo vähän tarkkuutta. Tällaisella pikkukaverilla jää lelun reuna aina portaaseen kiinni.