keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Mestarit vihollisleirissä

Perjantaina Mestari pakkasi meidät kera Roosa-tädin autoon ja sitten jätti meidät hoitoon. 
Ja minkä takia?!
Siksi, että Mestarit menivät länsinaapuriin tapaamaan Katten Kallea!


Katten Kalle
Hänen häijyt kissasilmänsä saavat niskavillani pystyyn ja tekee mieli haukkua! Parempi Mestari oli yltympäriinsä kissankarvoissa, joten passitimme hänet ensimmäisenä saunaan kotiin palattuamme. Hän on arvatenkin kiehnännyt koko viikonlopun tuon kissan kyljessä...

Meilläkin oli kyllä ihan hyvä viikonloppu ja alkuviikko. 




Saatiin olla, missäs muualla kuin Roosa-tädin ja Ninni Nöpönenän tiluksilla. (Tai no yksi yö siinä välissä Lonny-mummon luona, kun Roosan ja Ninninkin ihmiset olivat matkoilla.)
Maanantaina työpäivän aikana meni ehkä vähän överiksi Ninnin kanssa. Minusta se oli kyllä Ninnin vika. Hän yllytti. Mutta meille jätettyjen pahvilaatikkopiilojen lisäksi me nimittäin eksyttiin myös vessanroskikselle. Yksi asia johti toiseen ja lopulta koko roskiksen sisältö oli pitkin taloa ja syötiin mm. jokaisesta käytetystä vanupuikosta vanupäät pois. Hups.
Tiistaina ei sitten enää töllöilty niin paljoa (no matot ei meidän vauhdissa pysy paikallaan, mutta onko se sitten enemmän meidän vai mattojen vika?) ja tänään saatiinkin olla ulkona, kun oli parempi ilma. 
    Yhdellä lenkillä minä kävin ojassa uimassa ja heittämässä talviturkin. Ja siis ihan tarkoin harkitusti ja omasta halustani. En mitenkään vahingossa. Paluumatkalla kahlasin vielä samassa ojassa uudestaan.

Niin minä olin siis ihan kiltisti sisällä koko ajan. Tai no kaiken muun ajan paitsi silloin, kun minut väkisin työnnettiin ulos pissalle. Voisikohan minulle ostaa myös hiekkalaatikon sisälle, kuten kissoille, niin minun ei tarvitsisi mennä niin usein ulos...?
Mukava olla taas omalla sohvalla nukkumassa!

8 kommenttia:

  1. Kalle on komea kissa ja osaa näköjään keikistellä kameran edessä :)
    Niin mitäs jos koirilla olisi samat edut kuin kissoilla eli se hiekkalaatikko sisällä, pitäiskö addressi aloittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti tahallaan virnuili tuolla tavalla silmät viirussa, kun Emäntä oli pyytänyt Kallea poseeraamaan meitä varten... Kissat on niin epäilyttäviä...

      Poista
  2. Tiijjä oekeen mitenkä nuihin kissoehin suhtaatus...meellä on nuapurissa kaks ja toenen sähis mulle aejjan takkoo. Lähti kyllä ku haakuin sen hyväks. Toenen kulukoo ku mualiman valtijas häntä paksuna eekä piittoo haakuista mittää. Ootoja ne vähä taetaa olla. Vaekka ohan tuo Kallehhii kyllä kommeennäkönen.
    Teellä on sielä semmosta mukavata puuhasteluva porukalla ollunna:)Paetsi tuo talaviturkin heettäminen ee kuulosta ollenkaa mukavalle. Minummielestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kissat on arveluttavia. Lucy joskus pienenä on kissoja tavannut ja muutaman kerran saanut kynsiä kirsulleen, joten Lucy mieluiten haukkuu kissoille varmuudeksi jo matkan päästä. Roni taas.. no oma kohtaisia kokemuksia ei ole, mutta parempi katsoa Lucy-neidistä mallia kuin katua..

      Sinäkö meinaat jemmailla talviturkkiasi viimeiseen asti? Vaikka sateesta me ei pidetä, niin kyllä kuraisessa ja mutaisessa ojassa voi aina vähän kahlailla! ;)

      Poista
  3. Onpas teillä ollut mukavat hoitopäivät! Ei ole muuten mukavia nuo kissantuoksut. En minäkään tykkää. Ja nykyisin kun mun ihmisveikka tulee kotiin, niin se haisee aina vieraalle koiralle. Sillä on kuulemma töissä sellainen toimistokoira Pena, jolle sen piti eilen ostaa korviakin. Ei se mulle vaan tuonut. HÖH! t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi se voinut sinullekin korvia tuoda! Tuskin se Penakaan sen kummallisempi koira on, vaikka onkin päässyt siistiin sisätyöhön toimistoon. Kyllä metsätyöt on silti niitä oikeita koiran töitä..

      Poista
  4. Komea on Kalle, mutta kyllä katit ovat aika viekkaita ja salakavalia ;)
    Palvelijatar sanoo, että olisi pitänyt minut pentuna opettaa kissojen hiekkalaatikolla käymään, kun aina sateisina päivinä minua on pyydystettävä sohvan alta ja milloin mistäkin piilosta. Ei Se tosissaan niin sano. Sillä on kokemusta kissan hiekan roudaamisesta kaupasta kotiin. Edeltäjäni, punainen persialaiskissa eli 17vuotta. Kyllä siinä ajassa saa hiekan kanssa pelaamisesta tarpeekseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hyvä, että Palvelijattaresi on tullut sittemmin järkiinsä ja hankkinut kissan jälkeen aidon oikean mäyräkoiran! :)
      Eipä taitaisi meiltäkään oikeasti pissaaminen hiekkalaatikkoon onnistua. Joskus hallinäyttelyssä Emäntä yritti pissattaa Lucy-neidin sisälle koiria varten tuotuun puruun. Lucy-neiti ei sellaiseen kusilaariin suostunut edes kävelemään.

      Poista