Ikään kuin kesälomalla

Oltiin melkein kesälomalla. Käytiin mökkeilemässä pitkä viikonloppu. Makoiltiin ja leikittiin. Ja syötiin kaikki vuorollaan yhtä tuollaista Roosa-tädin piilottamaa luuta, jonka Ninni oli kaivanut esille viime kesältä. Tässä on minun vuoroni maistella luun pikanttia aromia.

Vähemmän pikantti aromi oli rupikonnassa, jota myös kaikki maisteltiin vuorotellen. Ensimmäisellä kerralla Emäntä kantoi rupikonnan lapiolla pois ennen kuin ehdittiin maistaa sitä. Toisella kerralla ihmiset arvasivat, että rupikonnaa oli taas maisteltu, kun me kaikki Roosa-täti mukaan lukien maiskuteltiin pahanmakuista suutamme ja viimeeksi tänä aamuna minä kävin vielä yksin leikkimässä aitan rapun alla yhdellä konnalla ja sitten kuolasin jonkun aikaa sen jälkeen, vaikka Emäntä yritti huuhdella minun suutanikin.

Vietettiin ulkoilmaelämää, niin että syötiinkin ulkona. Näin hyvin meiltä onnistuu yhdessä syöminen. (Vaihtelun vuoksi me kyllä mielellään vaihdeltaisiinkin välillä kuppeja, mutta Emännän mielestä kaikkien pitää syödä omasta kupistaan.)

Perjantai-iltana Remu tuli käymään myös mökillä. Hän pitää eniten lapinkoirista. Roosa-tädistä, koska Roosa-täti ei ole koskaan ollut Remusta pelottava ja Ninnistä, koska Ninnillä olikin alkanut juoksut. Hassua, etten minä vain vielä oikein tajunnut mitään. Alkutervehdysten jälkeen Lucy-neiti kertoi tapansa mukaan Remulle, että hänen ympärillään on turha pörräillä.
    Remu on kuukauden nuorempi kuin minä, mutta sen verran topakka kaveri, että vaikkei hän minua varmaan kappaleiksi saisikaan revittyä, niin kyllä minä väistän, kun hän käskee minut etemmäs. Välillä me jopa vähän leikittiin nätisti keskenämme, mutta heti kun Ninni pyörähti innoissan luoksemme, Remulla paloivat käämit ja hän ärähti minut kauemmas. Hän halusi pitää Ninnin itsellään. Jos vain Remu tietäisi, millaista oikeasti on elää tällaisen narttulauman kanssa! Minulla on korvalehdet hellänä, kun Ninni kiertää ja puree niitä koko ajan. Välillä Roosa-tätikin haluaa leikkiä minulla. Toisinaan taas Ninni ja Lucy-neiti juoksevat yhtä aikaa päälleni. Ja mikä tahansa tikku tai keppi minulla onkin suussani, täytyy minun luopua siitä heti, jos joku naisista haluaa sen. Jos en päästä riittävän nopeasti irti, saan korvilleni. Ruuasta puhumattakaan. Emäntä pitää välillä minun puoliani, etteivät tytöt syö minun ruokaanikin. Mutta en minä valita. He ovat kuitenkin maailman ihanimpia tyttökoiria!

Ainut kuva, johon me kaikki viisi jotenkin edes satuimme kerralla.

 Tällä kertaa meitä ei viety mihinkään koiraharrasteisiin. Keskiviikkoiltana emännät ottivat Roosan ja Ninnin mukaan koirakouluun. Torstaina Ninni kävi Match Show'ssa ja voitti sen eli oli Best in Show! Tuo yhdessä kuvassa näkyvä punainen putki oli mm. yksi hänen palkinnoistaan. Lauantaina meidän Emäntä oli vielä hänen handlerinsa virallisessakin koiranäyttelyssä, mutta sieltä hän sai arvosanan H eli hyvä. Muuten hän oli tuomarin mielestä hyvä suomenlapinkoira, mutta jalat olivat liian matalat. Liekö tarttunut meistä mäyräkoirista, kun on meidän kanssamme kasvanut? ;)

Lauantai-iltana emännät järjestivät meille kivat kesäolympialaiset. Ensimmäinen laji oli putkiralli. Siinä meidän koirien piti yksitellen mennä putkesta minuutin aikana niin monta kertaa kuin ehdimme. Roosa-täti oli ylivoimainen ja hän ehti mennä putkesta 26 kertaa! Lucy-neiti meni ehkä 20 kertaa ja Ninni taisi ehtiä 17 kertaa. Minä... no minä pysähdyin välillä pureskelemaan herkkupaloja, joita sain, joten minä menin putkesta 10 kertaa.
    Toinen laji oli speedrace eli otettiin aikaa, kuka juoksee nopeimmin ihmisen luokse. Ninni oli nopein, mutta minä olin hänestä alle sekunnin päässä. Lucy-neidillä ja Roosa-tädillä eroa oli kuusi sekunninsadasosaa. Meistä he tosin jäivät muutaman sekunnin.
    Sitten kokeiltiin vielä agilityä esteellä ja putkella. Siinä ei otettu aikaa, mutta Roosa-täti oli kyllä nopein ja innokkain. Ninni meni estettä ja putkea omalla rauhallisella tavallaan ja minä sujahdin mieluiten esteen ali. Lucy-neitikin sujahti muutaman kerran, mutta hän myös suoritti Roosa-tädistä seuraavaksi innokkaimmin.
    Mutta minä olin koko viikonloppuna ainut koira, joka hyppäsi laiturilta uimaan!

Mitenhän sitä nyt taas malttaa elellä sisätiloissa, kun on saanut viettää ulkokoiran elämää vällyllään? Minäkin sitten lopulta olin ihan tyytyväinen auringonpalvoja, vaikka välillä pyrinkin sisälle sohvalle torkkumaan. Voisikohan mitenkään saada sellaisen ihanan pehmoisen sohvan ulos?

Niin ja hyvää äitienpäivän iltaa vielä meidän äideille eli Engels Cecilylle ja Salamantelin Elovena Expressille!