Kotipuuhailua ja leikkitreffit

Lopulta tämä päivä ei ollutkaan ihan niin pitkäveteinen kuin miltä aamulla näytti.

Kärpänen herätti meidät Paremman Mestarin kanssa jo ennen seitsemää, vaikka muuten olisi saatu tänä aamuna nukkua pidempään. Yritettiin vuorotellen saada sitä kiinni, kunnes Parempi Mestari lopulta nousi, haki lehden ja liiskasi kärpäsen. Minä sitten nousinkin jo ylös ja hieman itselleni epätyypillisesti pyrin ulos samantien, joten Parempi Mestarikin joutui sitten nousemaan ja lähtemään kanssani ulos.

Aamupäivä köllöteltiin Mustan alamaisen kanssa ja seurailtiin, kun Parempi Mestari teki askareitaan. Lopulta hän laittoi tietokoneensa ja kalenterinsa pois mentiin koirapuistoon.

Siellä tuli melkoisen kuuma, kun minä hain frisbeetä ehkä puolisen tuntia täysillä juosten!

Minä istuskelin penkillä sillä aikaa, kun te Paremman Mestarin kanssa riehkasitte, mutta lämmin tuli siinäkin.

Joku mukava ihminen on tuonut koirapuistoon tuollaisen hyvän vesikupin. Vesi tuotiin kyllä mukanamme pullossa, mutta kunnon metallikuppi pysyy paikallaan muovisia matkakuppeja paremmin.

Sovittelin myös välillä itseäni penkin alla olleeseen kuoppaan. Joku muu on sen alunperin kaivanut. Minä vain siirtelin hieman pintamaata, että sain alta viileämpää maata itseäni vasten.

Minäkin kävin välillä tuolla kuopassa pyörähtämässä leluineni, mutta en malttanut kauaa pötkötellä.

Sitten tänään olikin yks kaks siivouspäivä! En edes muistanut, milloin olen viimeeksi kuullut imurin ääntä.

Voisitteko uskoa, että 1,5 vuotta sitten tämä urho huusi kauhuissaan, kun imuri käynnistettiin?

Mikäs ihme tuo nyt on... Kyllähän sitä kaikenlaiseen tottuu ajan kanssa. Paitsi luukusta putoavaan postiin. Ja rappukäytävän siivoukseen. Ja naapurin ovikellon soimiseen...

Mutta laittakaapa rasti seinään, että tänään MINÄ varastin ruokaa LUCY-NEIDIN kupista! Vaaka pyörähti jokin aika sitten Lucy-neidin alla sellaisiin lukemiin, että dietti alkoi välittömästi. Nyt Lucy-neiti kai ajatteli, että jos ei tule enempää ruokaa kuppiin, niin ei kannata edes vaivautua syömään.

En minä muuten olisi nirsoillut, mutta se uusi lisäravinne saa minun vatsani tuntumaan ihan oudolta. Se minut aamullakin ajoi ylös heti kärpäsen herätettyä. Pitäisi muka olla hyväksi iholle ja turkille, mutta vatsasta ei pullon kyljessä ollut mitään mainintaa.

Sitten käytiin leikkimässä Himmun kanssa! Hän on jo puolivuotias, reipas coton de tuléar -tyttönen. Me juostiin Himmun kanssa melkoista rundia ja välillä hän juoksi ympyrää, vaikka minä jäin paikoilleni. Kuviin häntä ei ehtinyt saada sitten millään.

Minä seurailin moista mylläämistä hieman sivummalta. Mutta olihan kuitenkin taas mukava päivä ja lopulta ihan puuhakaskin.