Metsäretki

Lauantaina oli pitkästä aikaa hieman kostea päivä. Jonkinlaista usvanomaista pikku tihkua leijui ilmassa jo aamusta asti.

Minun polkuanturavaroitusjärjestelmäni laukesi välittömästi ja varoitti minua astumasta märälle asfaltille. Könttyröin sen verran onnistuneesti vastaan, että saimme ulkoilla kuin kissat pihalla pitkissä flexeissä mielemme mukaan käyskennellen.

Päivällä ulkoiltiin koirapuistossa ja minä sain uuden frisbeen! Talvella ostetussa oli jo sen verran kookas reikä keskellä, että Emäntä yritti hankkia nyt hieman kestävämpää luonnonkumia. Aika näyttää. Ekalla kerralla ei tullut reikää. Täytyi vähän komentaa Emäntää, kun hän ei ollut tarpeeksi nopea heittämään.

Tänään olikin sitten taas kaunis, aurinkoinen päivä. Käytiin pitkästä aikaa kiertämässä eräs pitempi metsäpolku. Matkaa taisi kertyä noin 8 kilometriä.
(Usein kysyttyjä kysymyksiä: Mäyräkoirat eivät varmaan tarvitse paljoa liikuntaa, kun ovat niin pieniä? -Kyllä tarvitsevat liikuntaa aivan kuten muutkin koirat.
Jaksavatko mäyräkoirat tehdä pitkiä lenkkejä, kun niillä on niin lyhyet jalat? -Kyllä jaksavat aivan yhtä pitkiä lenkkejä kuin muutkin koirat.)

Matkan varrella saattoi nähdä myös epämäyräkoiramaista käyttäytymistä, kun kuumuuden karkottamiseksi maastonakit ryömivät jos jossakin lätäkössä ja suonsilmässä.

Kuvan rahkasammalikossa myös minä kierin ja työnsin itseäni pitkin kosteita sammalia.

Kesken matkan näimme hieman pelottavia jälkiä polulla ja haistoimme ikävän hajunkin. Polkua pitkin oli nimittäin kulkenut enduropyörä jos toinenkin ja eräässä kohdassa haisi bensallekin. Onneksi tuota metsien kauhua ei kuitenkaan näkynyt ja saimme retkeillä rauhassa.

Tuossa metsäpolussa on se hauska puoli, että tyynellä ilmalla, kuten tänään, lintujen liverryksen lisäksi sai kuunnella lähes koko matkan myös liikenteen huminaa. Jos eräily hirvittää, niin on mukava tietää, että sivistys jyrisee jatkuvasti muutaman kilometrin päässä ohi 80 kilometriä tunnissa. Valokuvista sitä ei huomaa, että tuossakin hetkessä oli mukana täysperävaunun etäinen jytinä.

Tämä kohta on Emännän suosikki. Se muistuttaa hänen mielestään Lappia. Mikä ikinä se sellainen "Lappi" onkaan... Ilmeisesti hän on jossain sellaisessakin paikassa joskus ennättänyt käymään ennen meitä.

Minulla alkoi loppumatkasta jo vähän askel painaa, mutta olin sentään ehtinyt kieriä matkalla todella herkullisessa ulosteläjässä, joten olin kuitenkin tyytyväinen lenkkiin. Tyrmistykseni oli siksi melkoinen, kun kotiin päästyämme jouduinkin heti ensimmäisenä suihkuun! Emäntä jynssäsi koko herkullisen odöörin pois niskastani.

Minäkään en ymmärrä, miksi meidät aina ensimmäisenä suihkutetaan kotiin palatessa, jos olemme vähänkään kostuneet tai rapaantuneet, mutta sitten Mestari saa tallustella vapaasti kotona hiekkaisena ja haisevana. Miksei Emäntä houkuttele häntä nakkipalalla suihkuun?