Ilmaiskuja ja vesipetoja

Tänä aamuna lokki meinasi käydä minun kimppuuni! Se lensi metrin päästä kirkaisten. Ja sitten vielä uudestaan. Mutta en minä siitä hämääntynyt. Tuumasin sille vain, että tulepa vielä kerran niin nappaa siivestä kiinni! Ei uskaltanut tulla enää.

Näinköhän sinä sille mitään olisit tehnyt? Muistelenpa, että sen ainoan kerran, kun olet jotain elävää saanut kiinni, niin sekin päästäinen jatkoi juoksemistaan sinun suussa käymisesi jälkeen.

Päivällä käytiin jäähdyttelemässä järvessä. Tässä ensin Lucy-neidin tyylinäyte.

Minusta on ihan mukava kahlailla ja haukkailla vettä suullani. En vain keksinyt, että miten nuo aallot saisi kiinni!

Minulle Parempi Mestari heitteli frisbeetä järveen. Ensin lähelle, koska hän halusi tarkistaa, että se varmasti kelluu, kuten luvattu oli, ja sitten vähän kauemmas. Tai no niin kauas kuin flexi antoi myötä, koska hän ei uskaltanut laskea meitä vapaiksi. Meillä kun on tapana vähän kirmailla sitten rannalla sinne tänne, kun on kerran kastauduttu ja tuolla oli muita ihmisiä ja autoja paikalla.

Pitkästä aikaa leikittiin kotona nakkipiiloa! Parempi Mestari kylvi siis ensin nakkipaloja kaikkialle asuntoon ja sitten me etsittiin ne. Minä luotan aina tarkkaan kirsutyöskentelyyn ja etenen järjestelmällisesti huoneesta toiseen. Musta alamainen sen sijaan luottaa nopeuteen ja hän vain juoksentelee huoneistossa ympäriinsä ja toivoo, että nakkipala sattuisi matkalle. Tai kyllä hänkin haistelee. Kuulisittepa millainen loksutus hänen kuonostaan käy, kun hän haistelee yhtä vauhdilla kuin juoksee!

Täällä nurkassa on ainakin nakkipala.

Täällä rahin päällä on toinen!

Niin ja iltalenkillä kastuttiin sateessa ja jouduttiin sen jälkeen suihkuun. Se oli kamalaa! Aivan erilaista kastumista, kuin järvessä auringonpaisteessa kahlaaminen!