Juhannus se sitten oli ja meni. Oltiin Roosa-tädin ja Ninnin luona. Meidän Emäntä oli siellä jo etukäteen auttelemassa, kun heidän isännällään oli lisäksi merkkipäivä ja vieraita kävi tavallista enemmän. Mekin autettiin mm. leipomisessa
ja kokon rakentamisessa.
Minä löysin myös sisäisen laivakoirani, kun Roosa-tädin ja Ninnin isäntä sai lahjaksi soutuveneen. Kun hän lähti ensimmäisen kerran kokeilemaan soutuvenettä, minuun iski joku suunnaton hätä mukaan ja uin rannasta hänen peräänsä. Hän nosti minut veneen kyytiin ja siitä lähtien en antanut kenenkään lähteä veneilemään ilman minua. Aina kun joku halusi kokeilla venettä, minä ja Roosa-täti tuppauduimme mukaan. Muutaman kerran minut yritettiin jättää pois matkasta, mutta aina sain veneen vielä uimalla kiinni.
Juhannusaattona Remu tuli käymään ja me leikittiin yhdessä aika paljon. Sitten tietenkin juoksin jatkuvasti Ninnin kanssa kilpaa ympäri mökkiä.
Illalla poltettiin kokko perinteisesti pienessä kelluvassa saaressa.
Katselin kokkoa välillä varmuuden vuoksi veneestä, jos joku olisi sattunut juuri silloin lähtemään soutelemaan. |
Sunnuntaina käytiin vielä pienellä kävelyllä ihmisten kanssa (paitsi Ninni, joka pyörähti alkumatkasta takaisin eikä suostunut lähtemään enää lenkille, koska sen mielikuvituspennut tarvitsivat sitä) ja illalla koirakoulussa harjoittelemassa seuraavan lauantain näyttelyä varten.
Juhannus meni siis mukavasti mökkeillen ja kaikki olisi ollut hyvin, jos ei mäyräkoiranelämän kamalin asia olisi tapahtunut sunnuntai-iltana Lucy-neidille. (Tai ehkä toiseksi kamalin, koska henki vielä säilyi.) Koirakoulussa Lucy-neiti ei suostunut hyppäämään pienen kynnyksen yli, joka oli kaukalon ovella. Lucy-neiti myös käveli vähän nihkeästi, mutta lopuksi vielä tallusteli kaukalossa toisia koiria nuuhkien. Takaisin mökille päästyämme hän ei enää suostunut ottamaan askeltakaan. Istui vain onnettomana paikallaan.
Sunnuntai-iltana |
Pari päivää on ollut nyt siis aika hiljaista. Lucy-neiti torkkuu pääasiassa uudessa yksiössään ja Mestarit ovat alakuloisia. Meikä poikakin on vähän hämillään ja hissukseen.
Aina kun Lucy-neiti on vaikka sohvalla Mestareiden kanssa, minä pyörähdän kokeilemaan hänen yksiötään. |
Kirjoitatko sinä blogiin?
Joo...
Ihan yksin? Etkä sanonut minulle mitään!
No minä ajattelin, kun sinä...
No en minä silti vielä kuollut ole, vaikka selkä vähän vihoitteleekin! Ruoka maistuu hyvin, kalusin äsken luuta, saan nukkua niin paljon kuin haluan ja minut kannetaan paikasta toiseen, että ei tämä elo nyt niin hullumpaa ole näinkään. Lenkit ovat vain onnettoman lyhyitä jopa minun mittapuullani. Jopa pienessä vesisateessa yritin päivällä kiskoa eteenpäin, kun Parempi Mestari jo halusi takaisin sisälle.
Hyvin tällä selällä voi vielä kelliä! |
No vakavia juttujahan nämä ovat, mutta päivä kerrallaan katsellaan, miten tilanne etenee. Se koiranäyttely kyllä jää nyt minulta välistä, mutta loista sinä Roni minunkin edestäni!
Ps. Kuin kohtalon ivana reissusta palatessamme kotona odotti Mäyräkoiramme-lehti, jonka yhdellä aukeamalla patsasteli Lucy sorkka suussaan otsikon "Aktiivinen mäyräkoira" alla. Voi tässä tulevina viikkoina olla se aktiivisuus aika vähäistä...
No voi harmi kun tuollainen vaiva iski, pikaista paranemista !
VastaaPoistaHarmi tosiaan... Mutta itku pitkästä selästä, vai miten se meni. Kiitos toivotuksista! Tarkoitus olisi parantua.
PoistaVoi EIKÄ, ei tätä samaa Lucy-neidille, kuin minullakin! Ihan hirveää! Olen todella pahoillani puolestasi, tätä en kyllä olisi suonut sinulle. Lieniskö tuo aiempi tassu-pipi enteillyt tätä?
VastaaPoistaHienoa kuitenkin että saitte viettää mukavan juhannusjuhlan yhdessä kamujen kanssa, ennenkuin tuo pahin sattui, on sitten tulevana talvena mitä muistella.
Lucy-neiti ottaa nyt rauhallisesi ja me toivotaan, että kivut hellittäisivät mahdollisimman pian. Siltikään ei saa heti alkaa liikoja riekkumaan. Parantavia suukkoja ja rapsutuksia ihanalle Lucy-neidille, Ronille muuten vaan suukkoja ja rapsuja! Mestareille jaksamista tämän vaikean ajan yli.
T: Elli & emäntä
Rapsutuksia ja suukkoja takaisin kohtalonsiskolle! Nyt kun jälkeenpäin ajattelee, niin ehkä tahti oli hidastunut muutenkin eli jonkinlaisia kipuja on ehkä ollut jo aiemmin. Kunnon metsäkoira ei vain hevillä näytä arkoja paikkojaan. (Vaikka metsästyskoira lähinnä unissaan onkin...) No nyt huilaillaan ja parannellaan selkää ja toivotaan parasta.
PoistaVoi Lucy, minä lähetän täältä sulle miljoonabiljoonaa parantavaa puhallusta ja pusua. Malttia ja kivutonta paranemista pikavauhdilla!
VastaaPoistaKepeää keskiviikkoa teille kummallekin, Lucy ja Roni! Mestareille terveiset ja jaksuja haastavassa hoitotehtävässä. Onneksi vaiva on hyvin tunnettu ja hoitokeinot olemassa!
Kiitos toivotuksista! Välillä meinaa epätoivo iskeä, mutta niin kauan kuin on elämää on toivoa, eikös niin...
PoistaLucy-neiti, me toivotetaan muiskujen kera sulle nopsaa paranemista! Teil oli hiano juhannus, kokkoo, uimiskeluu ja kaveriseuraa, ihan parhautta.
VastaaPoistaKiitos! Jospa teidän muiskuilla pyristeltäis taas hetki eteenpäin...
PoistaVoe itku kuitennii! Ettäs pitj tuommonen vaeva tulla :( Minnäe lähetän kaakoparannusta tiältä ja parannuspusuja. Ja äet tietennii maenostaa sitä akupunktiota tähänhättään het.
VastaaPoistaKovasti toevottaan että paranemista ruppeis ilimenemmään koht´silleen. Ee sua antoo epätoevolle valtoo! Aena on toevoo.Paranemista ja jaksamista sinne kaekille! <3
Kiitos paranemistoivotuksista! Kaikki aku- ja iinespunktiot otetaan harkintaan heti kun päästään tämän kriittisimmän vaiheen yli. Tällä hetkellä suurin toive olisi saada ulos vaikka vain pieni pökäle mäyräkoirankakkaa...
Poista