Sivut

perjantai 2. syyskuuta 2016

Harrastelujuttuja ja pursuava patukka

Parempi Mestari olikin järjestänyt minulle illaksi teemasynttärit! Toiset kaksivuotiaat pääsevät Hoploppiin, minä pääsin rallytokoon ja näyttelyharjoituksiin. 

Näytelmästä minä osasin jo roolini aika hyvin. Seuraa. Asento. Seuraa. Asento. Asento. Asento. Seuraa. (Joo minut käsketään asentoon. Mestari halusi opettaa minulle pentuna seiso-käskyksi takajaloilla seisomisen, niin Parempi Mestari joutui keksimään näyttelyasentoon toisen sanan...)
Pöydällä nojasin Parempaa Mestaria kohti enää aavistuksen verran, vaikka toki seisoin niin pöydän reunalla kuin mahdollista. (Eikä se aina ihan mahdollista olekaan. Välillä Parempi Mestari joutuu työntämään minua keskemmälle pöytää, kun joku tassu tippuu reunan yli.) Mutta kaiken kaikkiaan esiinnyin hillitysti ja arvokkaasti, kuten ikäiselleni kuuluukin.

Roni 2v.


Rallytokorata oli tällä kertaa aika pitkä. Rataharjoituksissa teemme aina eri tuomareiden kisaratoja ja tällä tuomarilla oli monenlaista pyörimistä ja maassa makaamista. Ohjaaja sanoi, että hihna pysyi koko ajan kauniisti. Ja että olen innokas suorittamaan! Paremman Mestarin näkövinkkelistä katsottuna näyttää, että olen hidas jahkailija, mutta hän ei näekään minua sivusta vilkuillessaan häntäni asentoa ja askelteni rytmiä kunnolla.


Minä sain suorittaa rallytokoradan kahdesti, koska minulla ei ollut ensin tunnin näyttelyharjoitusta. Toisella kerralla päästiin jo aika vähillä herkuilla rata läpi. Ainoastaan maassa makaamista en suostu tekemään muuten kuin jatkuvalla herkuttelulla. Pomppaan aina pystyyn kuin vieteriukko. Parempi Mestari on saanut sellaisen pähkähullun idean, että haluaisi joskus kokeilla kisasuoritusta meidän kanssamme ja kisoissa ei saa käyttää herkkuja tai muitakaan palkkoja. Minä uskon, että se on rahan ja ajan haaskausta, mutta tuskinpa tuosta jalat kuluvat, vaikka jonkun kerran tuomarin edessäkin radan köpöttäisi läpi.


Kun viimeeksi oli puhetta, että kaikki frisbeet ovat nykyisin rei'illä, niin katsokaapa, mitä Musta alamainen teki kaksi viikkoa sitten saadulle tuliaispatukalle.

Oho... tähän tuli reikä.

Mitä sinä olet mennyt tekemään!
Täältä vain alkoi itsestään tursuta tämmöistä vaaleanpunaista möyhöä...
Minä olisin halunnut tehdä tuon!

Minä istun ja tarkkailen ympäristöä koirapuistossa edelleen mieluiten penkillä. Yleensä Parempi Mestari nostaa minut penkille, kun menen penkin viereen suunnittelemaan hyppäämistä. Välillä myös ehdin hypätä itse. Penkiltä on mukava myös härppiä heinän päitä suuhun. Äkkiä en keksi hankalampaa ja tasapainoa vaativampaa tapaa syödä heinää. Tuosta asennosta on vain niin paljon palkitsevampaa saada korsi lopulta suuhunsa, kuin että seisoisin tukevasti tuolla maassa heinien keskellä!



4 kommenttia:

  1. Oi miten komea poseeraus! Kyllä sinua kelpaa esitellä, Roni. Ja Lucy neiti on aina viehko. Minäkin haluan lenkeillä välillä penkille. Harvoin ehdin itse hypätä, kun Palvelijatar on aina nostelemassa. Se pelkää että niksautan selkäni tai revähdytän nivuseni hypätessäni liukkaalle penkille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Penkiltä näkee mukavasti vähän etemmäs kuin maasta! Meidän Emännällä on vielä opettelemista penkillenostonopeudessa. Hän katsoo yleensä aina juuri toisaalle, kun tekee mieli penkille, joten kukapa jaksaa odottaa, kun voi hypätäkin...

      Poista
  2. Wau miten taitava heinänsyöjä ! :) Kyllä on ollut taas paljon mielenkiintoista puuhaa, mukavaa viikonloppua koko poppoolle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikilla meillä on omat pienet, hassut tapamme. ;) Mukavaa viikon alkua teille!

      Poista